Astun kuvaajani Markku Pitkäsen kanssa Helsingin Sörnäisissä sijaitsevan suuren virastotalon pääovesta sisään.
Ilmoittaudumme vahtimestarille, ja samalla näemme valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen. Hän istuu vahtimestarista kauempana pitkänmallisessa aulatilassa.
Olen käynyt tässä talossa useita kertoja haastattelemassa Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtajaa, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun tapaan valtakunnansyyttäjän tässä rakennuksessa.
Valtakunnansyyttäjänvirasto muutti Sörnäisten Lintulahden virastotaloon vuosi sitten helmikuussa. Nissinen ehti juuri ja juuri kantaa tavaransa uuteen toimipaikkaan, kun syyttäjälaitoksen koulutushankinnat tulivat julkisuuteen.
Kun asiasta alkoi virkarikostutkinta, Nissinen vetäytyi virkavapaalle.
Parta on poissa
Vahtimestari ojentaa kuvaajalle ja minulle nimikyltit. Nissinen lähtee kävelemään meitä kohti.
Hän ei ole antanut ainuttakaan haastattelua korkeimman oikeuden virkarikostuomion jälkeen, eikä juuri ennen sitäkään koko virkarikosprosessinsa aikana.
Täällä virastotalon aulassa Nissinen näyttää hyvin samanlaiselta kuin marraskuussa korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä. Vain valtakunnansyyttäjän parta on poissa.
Valtakunnansyyttäjänvirasto sijaitsee virastotalon kahdeksannessa kerroksessa, mutta Nissinen johdattaa meidät katutasossa olevaan neuvotteluhuoneeseen. Huoneessa ei häärää syyttäjälaitoksen viestintäihmistä, eikä pöydällä ole kahvikuppeja.
Pitkä ja surumielinen mies istuutuu vastapäätäni pöydän ääreen.
On aika kuulla, mitä Matti Nissisellä on mielessä.
"EN TULLUT UHRIUTUMAAN"
Te ette ole antanut yhtään haastattelua korkeimman oikeuden langettaman virkarikostuomionne jälkeen. Miksi te suostuitte Ylen haastatteluun?
Kun pyyntö haastattelusta esitettiin, keskustelin erään hyvän ystävän kanssa. Hän sanoi, että älä vaan mene sinne uhriutumaan. Se on minusta hyvä neuvo, enkä ole tullut uhriutumaan.
Mutta kun minulla oli tässä uudessa roolissa mahdollisuus tehdä havaintoja rikosprosessin sisäpuolelta ja toimivuudesta, toisesta näkökulmasta, niin ajattelin, että niistä olisi hyvä ehkä puhua. Ja kyllä sekin vaikutti, että hyvin monet ovat kysyneet, että miten olen voinut.
Jäitte virkavapaalle noin vuosi sitten, kun poliisi aloitti virkarikostutkintanne. Olette ollut töissä nyt vajaat kolme viikkoa. Millaista on ollut töissä?
Olen käynyt kehityskeskusteluja virastojen päälliköiden kanssa, ja tehnyt muita ajankohtaisia hallintotöitä. Havaintojeni mukaan valtakunnansyyttäjänvirastossa ja syyttäjänvirastossa muutoinkin on odottava tunnelma, mutta ei se (tilanteeni) ole arjessa muutoin näkynyt. Jokaisella on ollut mahdollisuus keskittyä tekemättömiin töihin, ja niitä on kyllä riittänyt.
Oletteko keskustellut alaistenne kanssa tästä asiasta (rikosprosessista)? Onko teiltä kysytty, että mikä tämä juttu oli?
Olen yleisesti kertonut, kun olen palannut töihin, että mikä on prosessin vaihe. Sen jälkeen en ole nähnyt asialliseksi siitä heidän kanssaan keskustella, eivätkä he ole siitä enempää kyselleet. Täytyy muistaa, että työntekijöistä suurin osa on juristeja, ja he kyllä tämän juridisen viitekehyksen tietävät. Ja jos mediaakin on seurannut, on aika hyvin pysynyt kärryillä.
MIKSI ETTE EROA?
Helsingin Sanomat julkaisi 11.1.2018 syyttäjille tehdyn kyselyn, johon oli vastannut lähes puolet teidän alaisistanne. Vastaajista lähes 80 prosenttia oli sitä mieltä, että teillä ei ole edellytyksiä jatkaa virassanne. Miten kommentoitte tätä kyselyä?
En näitä lukuja halua kommentoida muutoin, kuin että on harmi, ettei kannatuskyselyjä ole tiedossa aikaisemmilta vuosilta, niin en tiedä, miten kannatukseni on kehittynyt.
Jotkut oikeusoppineetkin ovat arvioineet, että teidän ei pitäisi jatkaa virassanne. Mitä mieltä olette näistä näkemyksistä?
En lähde niitäkään tässä sen enemmän kommentoimaan. Olen oman päätökseni tehnyt, ja heillä on erilainen näkemys.
Miksi haluatte jatkaa virassanne tuomiostanne huolimatta?
Minä olen yrittänyt tiivistää syyt siihen parisivuisessa selvityksessä, jonka hiljattain annoin oikeusministeriölle. Kaiken pohjalla on halu kehittää syyttäjälaitosta, ja usko siihen, että minulla olisi vielä paljon annettavaa.
"UPGREIDATTU OIKEUDENKÄYNTI"
Keskusrikospoliisi aloitti virkarikostutkinnan vuosi sitten maaliskuussa. Mitä mieltä olette tutkinnasta?
Jos joku väittää, että tämän jutun tutkinnassa ei olisi kaikkia kiviä käännetty, hän ei tiedä, mistä puhuu. Syyteharkinnan lopputuloksen valossa käänneltiin monta kiveä myös naapuritonteilta eli paljon epäiltiin sellaistakin, mistä ei kuitenkaan syytetty. Se on sinänsä aivan tavanomaista, koska tutkintakynnys on matalampi kuin syytekynnys.
Mitä mieltä olette syyteharkinnasta?
Olen tyytyväinen, että syyteharkintavaihe oli todella joutuisa. Se kesti muistaakseni vain muutaman viikon. Se viittaa siihen, että syyttäjä oli tiiviisti seurannut ja mahdollisesti ohjannutkin esitutkintaa. Niin syyttäjän pitääkin toimia. Osa syytteistä hylättiin korkeimmassa oikeudessa. Siinä puolestaan näkyy se, että syytekynnys on matalampi kuin tuomitsemiskynnys.
Te ette halua ottaa kantaa tässä haastattelussa tuomioon ja sen sisältöön. Miten tämä oikeudenkäynti mielestänne hoidettiin korkeimmassa oikeudessa?
Se oli hyvin suunniteltu, valmisteltu, aikataulutettu ja johdettu prosessi. Kaikki saivat sanoa sanottavansa, ja enintään asiat riitelivät. Voisi jopa vähän ironisoiden sanoa, että välillä tuli jopa sellainen olo kuin olisin tullut "upgreidatuksi" ensimmäiseen oikeudenkäyntiluokkaan ilman tarjoilua. Se auttoi minut jaksamaan läpi tuon elämäni tähän mennessä toiseksi raskaimman päivän.
JULKISUUS
Teidän virkarikosjuttunne on saanut paljon julkisuutta, koska te olette valtakunnansyyttäjä. Mitä mieltä te olette saamastanne julkisuudesta?
Median toiminnan arvosteleminen on riskialtista. Olkoon tämä vastaus sitten raskauttava todiste huonosta harkintakyvystäni. En ole jaksanut seurata läheskään kaikkea uutisointia, ja sosiaalista mediaa en ole seurannut lainkaan.
Osa mediasta näyttää selostavan ja arvioivan asiaani enemmän tai vähemmän monipuolisesti, joillakin näyttäisi olevan enemmänkin vaikuttamispyrkimyksiä. Minusta on ollut kummallista se, että tuomioistuimen tuomioharkinnan aikana mediassa on tekeydytty asiantuntijoina arvioimaan näyttöä. Tulee sellainen tunne, että media haluaa silloin astua jo kolmannenkin valtiomahdin eli tuomiovallan tontille.
"VOIMIA JARI SILLANPÄÄLLE"
Pitäisikö julkisuus ottaa nykyistä enemmän huomioon rangaistuksissa?
Tämä on yksi asia, jota olen viime aikoina pohtinut. Haluan korostaa, että omassa tapauksessani julkisuuteen lieventämisperusteena ei vedottu, eikä sitä sellaisena tuomiossakaan käytetty.
Olen suhtautunut aiemmin aika kielteisesti julkisuuden merkitykseen rangaistuksen lieventämisperusteena. On myönnettävä, että tapaukseni myötä olen lieventänyt omaa kantaani. Nykyisin julkisuus on pahimmillaan sitä, että ollaan semmoisessa digitaalisessa häpeäpaalussa 24/7.
Voi käydä niin, että julkisuudesta tuleekin tuomitulle todellisin rangaistus, ja sakot menettävät merkityksensä. Tästä vaikutuksesta pitäisi ilman kiihkoa keskustella enemmän.
Olen miettinyt esimerkiksi viime aikoina mediassa laajasti ollutta Jari Sillanpään tapausta. En tunne iskelmämaailmaa, enkä Jari Sillanpäätä, enkä myöskään tiedä, tullaanko hänen tapauksessaan vaatimaan tai mahdollisessa tuomiossa ottamaan huomioon julkisuutta lieventämisperusteena.
Sen luulen tietäväni, miltä Jari Sillanpäästä on tuntunut, että voimia hänelle!
"KIELTEISISTÄ TUNTEISTA EI PULAA"
Millaista on ollut joutua maan ylimpänä syyttäjänä itse rikosprosessiin? Millaisia tuntemuksia tämän prosessin aikana on ollut?
Ikävistä ja kielteisistä tunteista ei ole ollut pulaa. Ne ovat heilahdelleet voimakkuudeltaan ja sisällöltään laidasta laitaan sen mukaan, miten tämä asia on tullut arjessa vastaan. Olen tuntenut ahdistusta, häpeää, turhautumista, ärtymistä. Olen löytänyt itsessäni aikalailla uusiakin negatiivisia tuntemuksia.
Mikä on ollut kaikista raskainta?
Kyllä se on toisaalta tämä asian tämmöinen pitkältä tuntunut kesto, ja sen vatvominen julkisuudessa osittain väärillä faktatiedoillakin yhdistettynä siihen, että kaikki tämä on sitten heijastunut myös läheisteni arkeen.
Millä tavalla?
No en minä lähde sitä nyt tässä enempää avaamaan.
Onko tässä prosessissa ollut mitään hyvää?
Jos hakemalla haetaan, niin on. Olen saanut lukuisia kannustavia yhteydenottoja tutuilta ja tuntemattomilta. Yhteistä niissä kaikissa on ollut tavalla tai toisella ilmaistu aito inhimillisyys ja huoli jaksamisestani. Olen niistä kaikista viesteistä kiitollinen, koska niillä on ollut iso merkitys, että olen ainakin päälle näkyvällä tavalla hyvin selvinnyt tästä kujanjuoksusta.
VIRKAMIEHEN VIIKKO JA EPÄILLYN VIIKKO
Teidän rikosprosessinne kesti yhdeksän kuukautta. Ymmärrättekö nyt paremmin heitä, joiden rikosprosessit kestävät pitkään?
Joo kyllä ymmärrän. Minähän olin onnekas, kun minun tapaukseni käsiteltiin alusta loppuun yhdeksässä kuukaudessa. Meidän rikosoikeusjärjestelmämme helmasynti on, että vuosittain muutama sata juttua kestää tolkuttoman pitkään. Nyt omasta kokemuksesta ymmärrän, että virkamiehen viikko tuntuu paljon lyhyemmeltä kuin epäillyn viikko.
Miten rikosprosesseja voitaisiin nopeuttaa?
Rikosprosessin nopeuttamista on paljon selvitetty. Syyttäjän ja poliisin esitutkintayhteistyö oli iso uudistus. Siitä ei kuitenkaan ole saatu riittävästi tehokkuutta. Edelleen tehdään liian paljon lisätutkintaa, jolloin tutkinta-ajat venyvät. Yksi keino voisi olla muuttaa tutkinnanjohtajuusjärjestelmää.
Jos juttu viipyy vaikkapa kuusi tai kahdeksan kuukautta, syyttäjä ottaisi vetovastauun tutkinnasta. Näin syyttäjä saataisiin nykyistä paremmin kiinni juttuun, ja hän voisi helpommin tehdä esimerkiksi tutkinnanrajauksia ja miettiä syyteneuvottelumahdollisuuksia.
TULEVAISUUS
Oikeusministeri pohtii parhaillaan, voitteko jatkaa virassanne. Millä mielin odotatte hänen ratkaisuaan, joka on luvattu tammikuun aikana?
Olen ihan levollisella mielellä. Minä olen vakuuttunut siitä, että oikeusministerillä on käytettävissään riittävästi sellaista juridista osaamista, että tapaukseni tulee asianmukaisesti ja oikeudenmukaisella tavalla ratkaistua. Olipa se ratkaisu sitten mikä tahansa, olen henkisesti pyrkinyt varautumaan kaikkiin vaihtoehtoihin.
Jos teidät irtisanotaan, miltä tulevaisuutenne näyttää?
Aktiivimallista on paljon puhuttu. Sen toimivuutta en ole halukas lähtemään testaamaan. Pyrin sitten etsimään uutta ansiotyötä jostakin.
Lue myös:
KKO:sta historiallinen päätös: Valtakunnansyyttäjälle sakkotuomio virkarikoksesta
