Kirjahyyyyyyy

Vielä kylttyrellimpää voisi olla hankkia ja lukea se alkukielellä. Sen tehtyäni olen jo yhtä raju kaveri ja naistenmies ku Saarikoski. Uuden suomennoksen laatimisessa alkaa jo olla kiire, kun se taitaa olla jo jollakin toistaitoisella urvelolla valmisteilla.

Joycen Odysseus! Tartu tilaisuuteen! Se on ainoa teos, joka kasvattaa kirjahyllysi painoarvoa ja vaikuttavuutta 500 %. Varsinaista massaa se lisännee... hmmm, arvioisin, että 5 %. Lisäksi Joycen Odysseuksen omistaja saa tunnetusti naisia!

Anteeksi, eipä saakaan, nyt tuli virhe. Sekoitin Joycen Odysseuksen Mercedes-Benziin. My bad.

Minulla on tässä esitellyn kokoelman lisäksi iso läjä eläinkirjoja, jotka on hankittu joskus ala-asteen kakkosluokalla. Vanhoja Roope Setä - sekä Aku Ankka -lehtiä on kanssa riesaksi asti. Tietysti on myös koulukirjoja, sanakirjoja ja muuta senlaista kakia.

Napoleonin kirjahylly... hui helvetti. Minulla on vain tämmöinen vaivainen viinakaappi. Joycen Odysseuksen näytti muuten saavan kirjakaupasta polkuhintaan.

No tässä olikin kyse pelkästä hyllystä, onneksi. Kellarissa on paljon kirjoja...

Minun kirjakokoelmani kuvaamiseen eivät ikävä kyllä taida pelkät luettelot riittää (minulta kuluisi ikuisuus listata kaikki).

Minun on ehkä myös aivan uskottavuussyistä luetteloitava omani. Pelätkää.

Voi himpulan pimpula. Jotta näyttäisin edes hieman kultturellilta tällaisten ylikultturellien kanssa, minunkin täytyy tehdä kirjahyllylesoilu. Mutta suosittelen kuitenkin ihan katkaisuhoitoa tällaisille tapauksille. Muuten voi tulla kulttuuriyliannostus.

KirjaWRYYYYYYYY

Yrpän Paskakirja on vielä lukematta, mutta kyllä minä sen vielä joskus lukaisen. Nyt on kaikkea vitun turhaa niin paljon, ettei oikein ehdi lukea mitään muuta kuin koulukirjoja ja novelleja. Voisi itsekin joskus ostaa rosauttaa jotain Röyhkän proosatuotannosta, kun on tuossa Suomalaisen Kirjakaupan pokkaripassissakin on vielä pari ruutua tyhjänä.

Olin viime keväänä Kuopion kaupunginkirjastossa katsomassa Kauko Röyhkää (jonka tuotannosta on muodostumassa Yrjänän suuruinen vaikutin itselleni), ja hän esitteli siellä lempikirjojaan. Yksi niistä oli Seitsemän veljestä. A. W. Yrjänä taas kirjoittaa Päiväkirjassaan, että siinä romaanissa on jotenkin kummallisesti seitsemän mieshahmoa, jotka ovat yhtenevät modernin mytologiantutkimuksen löytämien seitsemän miehen arkkityypin kanssa, tai jotain vastaavaa. Täytyy muistaa myös, että ilmestyessään Seitsemän veljestä oli aika räväkkää kapinaa runebergilaista kansan romantisointia vastaan ja niin hyvä, että se oli pakko haukkua maanrakoon.

Yrjänän runous on aikast hankalaa ja täytyy sanoa, että minäkin ymmärrän ja sitä kautta rakastan hänen laululyriikkaansa enemmän kuin hänen runojaan. (Mainittakoon, että laurulyriikan puolesta kaikki Discopolista edeltävä on parhaimmistoa. Runoteoksista taas eniten minuun uppoaa Mechanema. Arcana on kanssa hyvä. Rotalla arkisuus ja pisteliäs karkeus luo välillä mahtavia jännitteitä yhdessä pyhyyden ja ylevyyden kanssa, mutta se ei silti ole ihan samaa tasoa. Ja Somnia on jo laadultaan aika epätasainen ja sisältää loistavien hetkien lomassa myös turhan suoraa, melkeinpä poliittista paatostakin. Kiinnostuneena odotan pian ilmestyvää neljättä runoelmaa.)

Meteorille voisin suositella Yrjänän Päiväkirjaa, jota saa varmaan kirjastosta siellä pimeällä Pohjois-Pohjanmaallakin. Se on läkähdyttävä, avartava, riemastuttava kirja, jonka pelkkä selailukin saa suun auki tuon kaiken... paljoudella. Maailmassa on niin paljon tutustuttavaa, ja teemme suorastaan väärin, jos emme tahdo tietää, oppia, ymmärtää itsestämme ja muusta.

Sitten jos vielä oman kirjahyllyni sisältöön tekisin vähän pistotarkastusta: Linnunrata löytyy (luettu kokonaisuudessaan ensi kertaa jo viitisen vuotta sitten), samoin Sadan vuoden yksinäisyys (kroonisesti kesken), ja Taru Sormusten herrasta (ei luettu). Harry Potter -sarja taitaa olla kokonaisuudessaan jossain kaappien perukoilla (luettuna). Ne saatanan Narian tarinat (luettu joskus lapsena kaikki) on, samoin Oikeusjuttu (kesken). Ja Italo Calvinolta Kosmokomiikkaa (ei luettu). Muita mm. Joseph Campbellin The Masks of God 1–4, The Inner Reaches of Outer Space: Metaphor as Myth and as Religion, Myths to Live By, William Blakelta The Complete Poetry and Prose ja The Complete Illuminated Books, F. M. Dostojevskilta loistava Kirjoituksia kellarista ja Rikos ja rangaistus, joka saattaa olla vielä loistavampi, Nikolai Gogolin Kuolleet sielut, Saarikosken varhaistuotannon kokoelma, pari kirjaa Timo K. Mukkaa, H. P. Lovecraftin Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia, Leena Krohnin Valeikkuna, The Doors -kirja, jonka teksti on suurimmaksi osaksi bändin jäsenien itsensä kirjoittamaa, Nick Caven King Ink, Bunny Munron kuolema ja Kun aasintamma näki herran enkelin, aika monta kirjaa Castanedaa, Koraani, kolme Raamattua, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla – niin ja Kauko Röyhkän Avec äidiltä saatuna äänikirjana ja isältä saatuna kirjakirjana. Siinä joitain.

Iäti-albumia en ole vielä tilannut, sillä tällä hetkellä minulla ei ole rahaa!!!

Itse tunnistan piirteitäni niin monesta Jukolan veljessarjan jäsenestä (ehkä eniten Laurista), että tuo kyseinen kirja on minulle oikein erityisen rakas. Lisäksi se on kaikin puolin taitavasti kirjoitettu ja kiehtova teos, joka ei turhemmin kumartele ketään eikä moralisoi. Jos muistan oikein, niin Kauko Röyhkän mukaan Kivi oli suomalaisen kirjallisuuden ainoa nero. Itse ehkä listaisin pari muutakin, mutta Aleksiksen neroutta en todellakaan menisi kiistämään.

Yrjänän Aaveessa yhdistyvät massiivinen älykkyys ja sivistyneisyys, mutta myös väkevän karismaattinen imago. Lisäksi hän on erittäin usein oikeassa. Yrskä ei ehkä kuitenkaan ole minulle yhtä suuri mielipidevaikuttaja kuin Luomalle. Hänen laululyriikkansa ovat sytyttäneet minut paremmin kuin runonsa. Harvoin, jos koskaan, on Suomen musiikkimaailmassa nähty niin aitoa, yritteliästä, monipuolisen räväkkää ja periksiantamatonta yhtyettä kuin CMX, jonka ensi kuussa ilmestyvän levyn muuten jo eilen tilasin.

Yläasteella lukaisin tuon Arcanan, mutta ne runot tuntuivat niin... luomamaisilta, vaikken edes tiennyt Luoman olemassaolosta.

En ole koskaan ymmärtänyt minkä takia Seitsemän veljestä ja Tuntemattoman sotilas ovat niin arvostettuja kirjoja.