Valintakoe

1900-luvun aikana "taidemusiikki", samoin kuin kuvataide, on pitkälti ajautunut akateemisen ilottomuuden helvettiin. Ei sillä, etteikö "nykytaide" voisi olla säväyttävää ja vaikuttavaa, mutta liian usein se on vain väsynyttä.

Mitä tulee eri taiteenalojen kriitikoihin, he yleensä joko A) muodostavat mielipiteensä sen mukaan, mikä on yleinen mielipide alaa edes kohtalaisesti tuntevien keskuudessa, B) kirjoittavat kahden rivin arvosteluja luokkaa "levyllä on paljon syntikoita joten se on huono ku en tykkää syntikoista" tai C) suhtautuvat taiteeseen kuin johonkin muotiin, arvostellen vain sen muotoa ja sitä, kuinka uudenlaiselta se päällepäin tuntuu, edes antamatta sille mahdollisuutta vaikuttaa heihin henkilökohtaisesti. Arvostan sellaisia kriitikoita, joilla on oikeasti näkemystä ja tuntemusta kritisoitavasta alueesta ja joille taide on vakava ja henkilökohtainen, intohimon asia.

Turun juomavesi tulee - Aurajoesta. Liedon sikalat hoitavat "lisäämisen". Joskus keväisin on myös veikeitä haju- ja värivariaatioita. Isommissa asutuskeskittymissä (ja Turkuhan olisi kansainvälisessä luokituksessa lähinnä 'town') nyt kuitenkin ehkä on tiettyä suurempaa varianssia ja isommat ryhmät erilaista ihmistä, jolloin ehkä tyypittely ei saa aivan niin suurta valtaa kuin pienemmillä paikkakunnilla. Isompi väestöpohja (ja myös tietty väestöllinen vaihtuvuus) saattavat myös vaikuttaa siihen, että on helpompaa löytää hieman samantyyppistä kanssaihmistä; pienemmillä paikkakunnilla seurat voivat sementoitua herkemmin. Lisäksi isompien asutuskeskuksien läheisyydessä vallitsee yleensä monipuolisempi elinkeinorakenne, mikä osaltaan ehkä vähentää tulevaisuusajattelun kaavamaisuuksia ja itsestäänselvyyksiä. En minä tiedä, en ole sosiologi.

Ehkäpä ihmiset näkevät taiteessa juuri jotakin persoonallista. Itsehän olen sitä mieltä, että musiikki oli länsimaissa viimeksi siedettävää vuonna 1910. Sen jälkeen hajotettiin kaikki hyvät kaavat, eikä mistään ole tullut enää mitään.

Ne hieman snobbahtavan näköiset pojat siellä salissa tosiaan lannistivat hieman onnistumisen tunnelmaani. Tunnuin jotenkin joukkoon kuulumattomalta - kuvitelkaa sellaisten sivistyneeltä näyttävien keskellä kalpea pitkähiuksinen hujoppi.

Minua ei kuitenkaan katsottu kieroon siellä. Nuoret olivat siellä Turussa paljon mukavampia kuin täällä amiskoskella (tahallaan pienellä alkukirjaimella). Pari hevaria tuli ihan spontaanisti juttelemaan, ja joku tyttö yritti tehdä vielä läheisempääkin tuttavuutta ennen kokeen alkua. Ihme paikka se Turku. Onko siellä lisätty jotain juomaveteen?

Ja nykytaiteesta vielä sen verran, että en voi ymmärtää mitä ihmiset näkevät niissä maalitehtaan räjähdyksessä syntyneissä sekasikiöissä ja solmuun väännetyissä kupariputkissa. Ennen oli kaikki paremmin!

Taidekriitikon työ on erittäin vaativaa, ja useimmat ammattimaisiksi taidekriitikoiksi esittäytyvät päästetään tässä suhteessa aivan liian helpolla julkisuudessa. (Vähän ärsyyntynyt, sopivasti maailmaan kyllästyneeksi viilattu instant-näkemykseni; minulla on näitä moneen asiaan. Vietän suuren osan ajastani muotoillen tällaisia.)

Onnittelut B14:lle tuoreelta hum.kandilta. Huomispäivän valtiaat ja niin edelleen - hamstraa säilykeruokaa, sinä maailma.

Congratz, pal

Jep. Mä oon niiiiin ekstreme!

Ai ne hyväksy sut suoraan YO-todistuksella?

ALTA POIS JUMALAUTA, VIIDEN VUODEN PÄÄSTÄ MÄ OON MAISTERI!!!

Tänään, 27.5. minut on hyväksytty Jyväskylän yliopiston opiskelijaksi.

Taidekriitikon työ on varmasti hauskaa. Mukavaa saada rahaa siitä, että haukkuu kaiken esittävän taiteen lyttyyn ja kehuu töitä, jotka näyttävät 2-vuotiaiden tekosilta.

Toinen mielenkiintoinen ammatti on takuulla valtion elokuvatarkastamolla. Siellähän katsotaan elokuvat läpikotaisin, ja määritetään mikä on liian raakaa seksuaalista sisältöä katsojille.

Kaikki pääsykokeet ovat helvetin inhottavia, kun niissä poikkeuksetta on aina niin pro:n näköistä porukkaa. Ahdistavaa semmoinen. Läpällä menin yläasteelta päästyäni Lybeckerin pääsykokeisiin, jossa viereeni istahti semmoinen oikein perustaiteilijalimainen ponihäntähäiskä. Alkoivat kummasti työt kusta, kun kaveri rupesi neuvomaan, että hei sä oot nyt maalamassa ihan umpeen tota... Kohta hän kaiketi huomasi minun olevan toivoton tapaus ja lakkasi vilkuilemasta minuun ja töihini päin, kunnes minulla kaatui vesikippo pöydälle. Kaveri näytti erittäin nyrpeältä veden lainehtiessa hänenkin mestariteoksensa päälle.

5 tehtävää, aiheina lajiutuminen, solukalvo, rehevöityminen, immuniteetti ja taulukon tulkinta. Eikä tarvinnut edes yo-kokeen tyyliin lisätä ylimääräistä selittelytäytettä ja itsestäänselvyyksiä, kun annettu vastaustila (noin 30 riviä per tehtävä) riitti juuri täydellisesti faktojen ja lyhyen selityksen kirjoittamiseen.

Tuostahan tuli mieleen vitsi. YTL pauhaa: -Vastaus pitää kirjoittaa siten, että jopa idiootti ymmärtäisi sen! -Mitä kohtaa vastauksessa YTL ei ymmärrä?

En kuitenkaan tiedä pääsenkö Turun tai minkään muun kaupungin yliopistoon tänä vuonna, oli sen verran fiksun/nörtin näköistä porukkaa niissä kokeissa (kauniiden tyttöjen lisäksi). Jollen pääse ensimmäisellä yrittämällä, saan loisia 400 € kuussa työttömyyskorvauksia ensi kevääseen asti!

En oikein osaa kuvitella itseäni muussa kuin opettajan ammatissa (tai voin, mutta ne muut ovat pääasiassa uhkakuvia). Vanhemmat saa kuriin meteorilaisella lipevyydellä, eli kasvotusten ollaan oikein mielin kielin, mutta kohteen kääntäessä selkänsä sylkäistään vaivihkaa niskaan.

(Nimistöstä: Turku on ilmeisesti johdettu vanhasta venäläisestä sanasta tǔrgǔ, joka tarkoittaa kauppapaikkaa; sana "tori" on kaiketi samaa perua. Åbo taas viitannee joen varrella asumiseen. Hämeen linna rakennettiin Ruotsin itärajan tuntumaan strategiseen paikkaan novgorodilaisia vastaan, ja linnan läheisyyteen alkoi kerääntyä tiheää asutusta vasta tämän jälkeen. Kaupunkioikeudet Hämeenlinna (Tavastehus) sai joskus Pietari Brahen aikana. Kiitos ja anteeksi.)

Yleensä opettajalinjoille on aika paljon pyrkijöitä, kuten kaikille muillekin, joista valmistutaan johonkin nimenomaiseen ammattiin (so. lääke- ja oikeustiede). Ei pidä siitä kuitenkaan lannistua. Sitä paitsi on mahdollista hankkia myöhemminkin opettajan kelpoisuus, kun on ensin jotain muuta aiheeseen liittyvää alaa opiskellut; suomen kieli ja kirjallisuustiede ovat ihan hyviä tikapuita. (Itse olen ajatellut opettajan hommia välttää. Tulisin ehkä kyllä toimeen oppilaiden, mutta tuskin heidän vanhempiensa kanssa.)

Toivotan menestystä valintakokeeseen.

Kun en vielä ollut mennyt lukioon, oli äitini touhukkaasti leipomassa minusta sähköasentajaa, kun on kuulemma hyvät palkat. Jäi onneksi haaveeksi... Ajatus minusta sorkkimassa jotain sähkölaitetta tuo mieleen Kummelin Jaken ja Sepin puuhailut.

Onkohan Oulun yliopiston suomen kielen aineenopettajalinjalle helvetisti tungosta? Onnea ja kaikkea semmoista paskaa sinulle.