Tänään oli kutsuntoterveystarkastus. Raahen terveyskeskus on käsittämätön labyrintti. Olen kuulemma asekelpoinen. Voi kuinka ihanaa. Jotain pellekouluahan tässä juuri kaivattiinkin opintoja katkaisemaan. No, en ole aikeissa koskea aseisiin, sanovat sukulaissedänkönttyrät mitä sanovat. Sitä paitsi jokainen minut edes jotenkin tunteva tietää, että minusta ei yksinkertaisesti ole käyttelemään asetta tai mitään muutakaan äijäilyvempainta.
Mukava, ettei tarvitse kohta enää mennä kaupungille nyt kun tytötkin ovat alkaneet vähennellä vaatteitaan. Tänne tiettömien taipaleitten taakse keski-ikäisten juorupatojen keskelle jässähtäminen se vasta on elämää. Onneksi on jo pitkään ollut tiedossa kesätyörupeama Oulussa ja pääsen asustelemaan sisareni, joka on maailman paras ihminen, luokse. Tuota työrupeamaa ei tosin tule, kun tehdas paloi ja yhtiö meni konkurssiin.
Tästä kaikesta voi varmaan joku välkympi päätellä, että vähän vituttaa.
7 comments
No, ainakin pitäisi olla sitten tiedossa erittäin, erittäin motivoitunut korkea-asteen opiskelija aikanaan niiltä seuduilta. Pääsylippu muurin tälle puolen. Suosittelen ylipäänsä, mutta varsinkin tuollaisille luonteille. Haekin sitten riittävän moneen paikkaan, että varmasti pääset pois sieltä. Lupaa se. Sitten paettuasi inhimilliseen ympäristöön opiskele ja elele. Sitten jossain vaiheessa hoida se aseeton pois alta. (Tai tietysti voit kokeilla onneasi ja sitä, ymmärtääkö lääkäri yskän, kun kerrot, että harrastat pieneläimien kiduttamista, näet toistuvasti pakonomaista unta naisneekerien ampumalla suoritetusta joukkomurhasta tai kiihotut vietävästi univormuista.)
Itsesäälissä on parempi pyöriskellä kuin hukkua. Olosuhteille kyrsiintyminen vertaisryhmässä, vittuuntumisensa tiivistäminen sanoiksi, on katharsis-tyyppinen toimi. Se puhdistaa. Kun maailmaa tulee nieltyä niin paljon, ettei voi sulattaa, on pakko oksentaa. Oksennus maistuu pahalta ja tuntuu kurkussa kauhealta (ja aiheuttaa pahan happohyökkäyksen), mutta sekin on elimistön suojautumis- ja puhdistautumiskonsti.
Mutta ehkä kaikkia sitten ilahduttaa kuulla, että minä en sitten todennäköisesti ole helluntaina heilatta. Tavallaan. Tietyssä mielessä.
Kick logic to the curb and to the impossible! Go up to eleven, where no man has been before! Pierce the heavens and the future, and create yourself a way! Because... YOUR FIST IS THE FIST OF A CREATOR!!!
Wikipeeloileeko se Abyssoskin korven keskeltä, kärpässieni näyttönä ja laho puunpala näppäimistönä?
Meteori: haista sinä ylisosiaalinen, kaupungissa ihmisiä joka päivä manipuloiva sieluton, halveksuttava hirviö vain pesemätön ulkosynnytin. Eikun... pitäisköhän mun tehä jotain tälle katkeruudelleni?!
Osta tontti keskeltä korpea ja ryhdy erakoksi. Se vasta onkin elämää.
Itselläni se vähäinen ja varsin rutinoitunut elämä on kaupungissa, ja tänne kotiin raahautuminen on aina helvetin ahdistavaa. Joka päivä on luvassa samat kysymykset, samat ruoat ja samat naamat. Ei alle nelikymppisiä naisia suunnilleen neljän kilometrin säteellä, ja kaikki pojatkin ovat helvetin tyhmiä. Tämä on naissukupuolen, avoimuuden ja kulttuurin palvojan helvetti.
Mutta sitten asiaan: Mitä hemmetin itsesäälissä pyöriskelyä tämä nyt taas on? Taidamme olla aika helvetin kyrpiintyneitä ihmisiä. Toisaalta itse ainakin jopa hieman nautin tästä, ja onhan tämä kaiketi varsin puhdistavaa.
(Silläkin uhalla, että Juhko tekee tästä uuden hokemansa:) Minusta on sanoinkuvaamattoman ahdistavaa ja jopa itkettävää kulkea ihmisten ilmoilla tyttöjen ollessa vaatteiltaan suhteellisen vähäisiä. Tulee sellainen olo niin kuin lapselle karkkikaupassa - lapselle, joka on eristetty karkeista hänen loppuelämänsä ajan hänen ympärillään kestävällä kuplalla, näes.