Neljä miestä raiskasi Idan hänen omassa kodissaan: ”Minä en saa tapahtunutta pois elämästäni, mutta joku muu voisi toimia toisin”
Marraskuisena aamuna Ida istui oikeussalin ylätasanteelle suojasermin taakse. Alhaalla salissa alettiin puida hänen hyvinvointinsa rikki repinyttä rikostapausta. Idan vieressä istui Rikosuhripäivystyksen tukihenkilö. Syytettyjen penkeillä oli viisi afganistanilaistaustaista miestä.
Nuori nainen katseli raiskaajiaan salin yläosasta ja koki olonsa hirveäksi. Miesten asianajat tekivät työtään ja yrittivät saada päämiestensä tuomiot mahdollisimman lieviksi. Tunnelma salissa oli Idan kokemuksen perusteella painostava ja uhrin asemaa vähättelevä. Asianajajien ristikuulustelu sai hänet hermostuneeksi.
Syytettyjen olemus näytti uhrin silmissä välinpitämättömältä. Katumuksen merkkejä ei voinut ainakaan päälle päin havaita.
Tapahtumat saivat alkunsa heinäkuisena iltapäivänä viime kesänä. Tuolloin 19-vuotias Ida oli muutamien päivien ajan vaihtanut viestejä itseään pari vuotta vanhemman miehen kanssa deittisovellus Tinderissä.
Keskustelukielenä oli englanti. Mies oli sanojensa mukaan ollut Suomessa muutaman vuoden ajan.
– En tiennyt enkä ottanut tarpeeksi hyvin selvää, kenen kanssa olin menossa treffeille. Olin naiivi ja halusin tutustua uusiin ihmisiin. Koskaan en uskonut, että mitään näin pahaa voisi tapahtua minulle, Ida kertoo.
Uhrin ääni
Oulussa ja Helsingissä ilmi tulleet seksuaalirikostapaukset ovat jo useiden päivien ajan kuohuttaneet kotimaan uutiskenttää. Asetelma on tulenarka: uhreina on alaikäisiä, epäillyt ovat ulkomaalaistaustaisia.
Hallitus ilmoitti ylimääräisistä kokoontumisista, joissa etsittiin keinoja seksuaalirikosten ehkäisyyn. Tekojen paljastumisen jälkeen esillä on ollut vuosi 2015, jolloin Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Mediat ovat kysyneet ulkomaalaistaustaisilta kommentaattoreilta, miksi maanmies raiskaa.
Myös Ida, 20, on seurannut uutisointia, jossa huomion valokeila kohdistuu ensisijaisesti tekijöihin. Harva seksuaalirikoksen uhri haluaa tai kykenee kertomaan tilanteestaan edes anonyymisti. Lisäksi, seksuaalirikoksista annettujen tuomioiden julkiset versiot ovat usein niukkoja uhrin suojelemisen vuoksi.
Pohjanmaalla asuva Ida tahtoo kertoa kokemuksestaan, jotta myös raiskausten uhrien ääni ja näkemykset tulisivat joskus kuuluville.
– Poliitikkojen pitää tehdä jotakin asialle, sillä eihän näin voi jatkua. On aivan hirveää, että noin nuoret joutuvat seksuaalirikosten uhreiksi, Ida sanoo viitaten Oulun tapahtumiin.
Tässä jutussa hänen nimensä on muutettu aiheen arkaluonteisuuden vuoksi.
”Olin pulassa”
Ida oli sopinut Tinder-deittinsä kanssa tapaamisen omaan kotiinsa. Sopimusta ei kuitenkaan ollut siitä, että mies tuo mukanaan kaksi ystäväänsä.
– Jotenkin jo siinä vaiheessa tajusin, että olin pulassa.
Miehet olivat liikkeellä autolla ja ehdottivat käyntiä paikallisella huoltoasemalla. Seurueeseen liittyi vielä kaksi muutakin Tinder-miehen ystävää. Illan aikana he kertoivat Idalle saapuneensa Suomeen turvapaikanhakijoina ja asuneensa maassa 3-5 vuoden ajan.
– Olin yksin viiden miehen kanssa, jotka puhuivat keskenään omaa kieltään. Tietenkin olen ajatellut, miksi en vain lähtenyt tilanteesta pois, kun mitään pahaa ei ollut vielä tapahtunut.
Ida tietää, ettei hänen henkinen hyvinvointinsa ollut ehein mahdollinen ennen heinäkuista iltaakaan. Nuoruusvuosia leimasi jatkuva koulukiusaaminen. Hän on vuosien ajan kamppaillut masentuneisuutta ja itsetuhoisuutta vastaan.
– Itsetuntoni ja -varmuuteni on ollut heikko jo aiemminkin. Olin helppo uhri, joka ei osannut puolustautua juuri sillä hetkellä kun olisi pitänyt.
Todellisuus iski
Illalla seurue palasi Idan asunnolle. Tinder-deitti vaati, että Idan pitää harrastaa seksiä hänen ystäviensä kanssa.
Käräjäoikeuden tuomiolauselman perusteluiden mukaan miehet käyttivät hyväkseen tilannetta, jossa Ida oli pelkotilan ja painostuksen vuoksi kykenemätön puolustamaan itseään. Hänet pakotettiin seksuaalisiin tekoihin väkivallalla uhaten.
Ida kieltäytyi. Se ei hyödyttänyt mitään.
Yksi otti kännykän esiin ja kuvasi. Osa miehistä kertoi huomanneensa, kuinka Idan kädet ja jalat vapisivat. Teot jatkuivat aamuyöhön saakka. Sitten miehet lähtivät.
Ida muistaa olleensa unenomaisessa horteessa joitakin tunteja. Aamun valjetessa hän alkoi vähitellen ymmärtää, mitä oli tapahtunut. Puhelimessa odotti viesti Tinder-mieheltä.
Hän ehdotti, voisiko tulla parin kaverinsa kanssa uudestaan käymään.
– Aivan kuin minulle tehdyt asiat olisivat olleet jotenkin täysin normaaleita. Oloni oli niin likainen. Minun piti lähteä sukulaisten häihin vieraaksi, mutta en pystynyt mihinkään.
Ida kertoi tapahtuneesta äidilleen. Tämä vei tyttärensä tutkimuksiin ja tekemään rikosilmoituksen.
Poliisi sai tekijät kiinni muutaman päivän sisällä. He asuivat Idan kotipaikkakunnalla ja läheisessä kaupungissa.
Osastohoitoon
Heinäkuisten tapahtumien jälkeen Idan mieli alkoi oireilla. Hän päätyi hoitoon psykiatriselle osastolle. Ida ei kokemuksensa mukaan saanut tarvittavaa kriisiapua, vaikka oli sairaalan seinien sisällä. Hän koki olonsa yksinäiseksi.
– Käytökseni oli itsetuhoista. Viiltelin itseäni. En saanut apua tilanteen käsittelyyn. Koin hoidon töykeäksi ja huonoksi. Kärsin kovasta ahdistuksesta, uniongelmista ja ruokahaluttomuudesta. Lääkitykseni ei ollut riittävä pahimpien hetkien aikaan, Ida kertoo.
Hän ei voinut enää palata asumaan kotiinsa, jossa teot olivat tapahtuneet. Osastohoidon jälkeen hän asui jonkin aikaa äitinsä luona.
Kaikista pahimmalta Idasta tuntuivat nettikirjoittelijat, jotka nimittelivät joukkoraiskauksen uhria erittäin halventavaan sävyyn.
– Tällaiseen kirjoitteluun syyllistyivät miehet, joilla voisi olla minun ikäiseni tytär. Miten he voivat kuvitella, että kukaan tahallaan hakeutuisi tällaiseen tilanteeseen? Raiskauksen uhrilla ei ole enää vaihtoehtoja sen jälkeen, kun teko on jo tapahtunut. Yhdenkään uhrin ei pitäisi joutua jälkeen päin lukemaan tuollaista riepottelua itsestään.
Syksyllä Ida sai kodin ympärivuorokautisesti tuetusta asumisyksiköstä kotikaupungistaan. Terapia on noin kahdesti viikossa. Suurimman vertaistuen hän on saanut ystävältään, joka joutui itse raiskauksen uhriksi kahdeksan vuotta sitten.
Viime kuukausien ajan Idan elämä on ollut tasapainoilua impulsiivisen käytöksen, epävakaan tunne-elämän, alkoholinkäytön lopettamisen ja oikeanlaisen lääkityksen välillä.
Psykiatriselle osastolle hän päätyi kertaalleen takaisin otettuaan yliannostuksen lääkkeitä.
Ida ei ole tällä hetkellä työelämässä. Koulu on jäänyt kesken. Joulun aikaan hän matkusti ystävänsä kanssa Englantiin. Matkan aikana hän huomasi, kuinka mieleen alkoi vähitellen pulpahdella tulevaisuudensuunnitelmia, toiveita ja tavoitteita.
Vielä jokin aika sitten se ei ollut itsestään selvää.
– Olen päättänyt, etten anna vaikeuksien selättää itseäni.
Tuomiopäivä
Toisinaan Suomen oikeusjärjestelmää moititaan hitaudesta ja kankeudesta. Ida on tyytyväinen, että asian käsittely oikeusteitse eteni verraten nopeasti eli noin kolmessa kuukaudessa. Oikeudenkäynnin pitkällisempi odottelu olisi voinut olla haitaksi entuudestaan heikolle henkiselle hyvinvoinnille.
Kun käräjäpäivä oli ohi, Ida tunsi olonsa levolliseksi. Tuomiot annettiin samana päivänä.
Neljä miehistä sai ehdottoman vankeustuomion, joiden pituudet vaihtelivat kolmen vuoden ja kahden vuoden välillä. Yksi tekijöistä tuomittiin kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen salakatselusta ja seksuaaliseen tekoon pakottamisesta.
Vielä tapauksen käsittely ei ole täysin ohi. Käräjäoikeuden tuomiolauselmasta ilmenee, että miehet ilmoittivat olevansa tyytymättömiä tuomioihin. Asiaa puidaan vielä hovioikeudessa.
Idan mukaan järkyttävästä kokemuksesta puhuminen on tuntunut vaikenemista paremmalta.
Kun aika on, hän tahtoisi toimia esimerkkinä muille vastaavan kokeneille ja työskennellä kokemusasiantuntijana. Suurimman avun Ida kokee Rikosuhripäivystyksestä, jonka puoleen hän kääntyi pian raiskausten jälkeen.
– Olen ollut avoin siitä, mitä minulle tapahtui ja nähnyt monenlaisia reaktioita, Ida kertoo.
– Tahtoisin sanoa nuorille ja itsestään epävarmoille ihmisille, ettei uusiin ihmisiin pidä tutustua näin varomattomasti. Jos tilanne tuntuu menevän todella pahaksi, soita vaikka hätänumeroon. Minä en saa tapahtunutta pois elämästäni, mutta joku muu voisi toimia toisin kuin minä.
