Yli puolet Helsingin raiskauksista oli ulkomaalaisten tekemiä – poliisi: ”Tilastot puhuvat karua kieltä”
– Jokainen seksuaalirikos on aina liikaa. Soisi, että niitä ei olisi, toteaa Poliisihallituksen poliisitarkastaja Pekka Heikkinen.
Valitettavasti niitä kuitenkin on. Oulun ja Helsingin synkät tapahtumat ovat nostaneet seksuaalirikokset ja ulkomaalaisten osuuden niissä olutpöydistä ja sosiaalisesta mediasta uutisotsikoihin ja poliittiseen keskusteluun.
Iltalehti pyysi Poliisihallitukselta tilastoja eri kunnissa tapahtuneista seksuaalirikoksista ja ulkomaalaisten epäiltyjen ja tekijöiden osuuksista niihin. Tilastoista nousee kaksi selkeää trendiä. Seksuaalirikosten määrä on kasvanut ja ulkomaalaisten osuus niissä on suuri.
Kaikkiaan seksuaalirikosten määrä nousi vuonna 2018 edellisvuodesta 14,86 prosenttia. Koko maassa tapahtui viime vuonna 3826 ilmoitettua seksuaalirikosta. Niistä 25,3 prosenttia eli yli joka neljäs oli ulkomaalaisen tekemä.
– Kyllähän nämä omaa karua kieltään kertovat. Poliisin tilastoissa seksuaalirikokset ovat lisääntyneet ja ulkomaalaiset ovat yliedustettuna. Poliisi ei ole tätä missään nimessä halunnut kiistää tai muuksi muuttaa, Heikkinen sanoo.
Lasten seksuaalisten hyväksikäyttöjen ilmoitettu määrä oli vuonna 2018 yhteensä 1400. Se on 17,85 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Ulkomaalaisten osuus ilmoitetuista teoista oli 19,2 prosenttia.
Helsingin tilanne synkin
Luvut ovat kaikkein synkimmät Helsingissä. Vuonna 2018 pääkaupungissa tapahtui 682 seksuaalirikosta. Edelliseen vuoteen verrattuna kasvua on lähes puolet, eli 47,94 prosenttia.
Ulkomaalaisten osuus oli kaikissa ilmoitetuissa seksuaalirikoksissa Helsingissä 38,2 prosenttia. Helsingissä tapahtuneista ilmoitetuista raiskauksista peräti yli puolet oli ulkomaalaisen tekemiä. Tarkka luku on 53,8 prosenttia.
– Sieltä löytyy muutamia kansalaisuusryhmiä, jotka määrällisesti nousevat esiin. Toki on niinkin, että näitten kansallisuuksien ihmisiä on huomattavan paljon. Siitäkin huolimatta he ovat yliedustettuina, Pekka Heikkinen sanoo.
Kansalaisuuksista ovat korostuneet irakilaiset, afganistanilaiset ja virolaiset. Heikkinen sanoo, että Helsingin luvut selittyvät yksinkertaisesti sillä, että pääkaupungissa liikkuu niin paljon enemmän ihmisiä kuin muualla Suomessa.
Heikkinen sanoo, että seksuaalirikosten määrään on osaltaan vaikuttanut ihmisten käyttäytyminen verkossa. Oulun tapaus on osoittanut, että siihen ovat liittyneet myös ulkomaalaistaustaiset ihmiset.
– Seksuaalirikoksiin liittyy monesti myös alkoholi. Erityisesti Helsingissä se liittyy ravintoloihin ja sieltä poistumisen jälkeiseen elämään. Niin sanotut puskaraiskaukset ovat marginaalissa. Tilastoista näkyy, että seksuaalirikokset ylipäätään keskittyvät isoille paikkakunnille, missä ihmiset liikkuvat ja tapaavat toisiaan.
Tämä pitää huomioida tilastossa
Vaikka tilastot puhuvat Pekka Heikkisen sanoin omaa karua kieltään, on muistettava, että ne ovat tilastoja. Niitä voi lukea monella tavalla, eikä pikaisia johtopäätöksiä voi tehdä. Heikkinen sanoo, että yksi syy määrien nousuun on se, että niitä tulee enemmän esiin.
– Mitä enemmän aiheesta keskustellaan, sen enemmän tapauksia nousee esiin ja ne tulevat myös poliisin tietoon. Suurin osa seksuaalirikoksista tapahtuu neljän seinän sisällä seurustelusuhteessa tai tuttujen kesken. Metoo-kampanja liittyi seksuaaliseen häirintään ja sen tiimoilta aktiivisuus ja tietoisuus ovat varmaan lisääntyneet ja ilmoituksia on tehty herkemmin.
Heikkinen mainitsee merkittävänä tekijänä myös Istanbulin sopimuksen. Se tehostaa lainsäädännöllä viranomaisten velvollisuutta auttaa ja tukea uhria, sekä ohjaamaan häntä palveluiden pariin.
Uhritutkimukset ovat osoittaneet, että seksuaalirikoksiin liittyy paljon piilorikollisuutta. Heikkinen sanoo, että poliisi ei voi tietää, minkälainen määrä tapauksia jää ilmoittamatta. Nuori uhri on saattanut hakeutua vanhempaan seuraan päihteiden perässä ja joutua hyväksikäytetyksi, eikä hän edes ymmärrä olevansa rikoksen uhri.
– Tekojen määrä ei myöskään ole sama kuin uhrien tai tekijöiden määrä. Tapausmäärissä voi olla useita tekoja liittyen yhteen epäiltyyn tai uhriin. Lisäksi tutkintoja on kesken ja niihin voi tulla muutoksia. Ihmiset tekevät myös perättömiä ilmoituksia, jotka eivät johda mihinkään.
Jos tilastojen lukuihin suhtautuu numeroina, muutokset eivät Heikkisen mukaan ole matemaattisesti dramaattisia.
– Mutta kun kyse on seksuaalirikoksista, ne ovat kaikki dramaattisia. Kuten sanoin, yksikin on liikaa.
