Seura selvitti: Näin Suomi valmistautuu sotaan – Uhkana tietomurrot, vesikriisi, vihreät miehet ja ”hyödylliset idiootit”

Jääkaapista sammuu valo. Pizzan tilaaminen ei onnistu. Suomi on sodassa.

Vai onko? Missä ovat kaikki sotilaat? Ei tykkitulta helisyttämässä ikkunalaseja, ei tankkikolonnioita kaduilla. Tilanne on kriisiytynyt yllättäen – eihän täällä pitänyt tapahtua mitään!

Kännykät eivät toimi, vessan voi vetää vain kerran, eikä kaupasta saa ostettua maitoa eikä leipää. Yhteiskunta pysähtyy, kun vihollinen häiritsee sähkö- ja tietoliikenneverkkoa. Sota iskee suoraan kuluttajan arkeen.

Kyse ei ole siitä, ettemmekö olisi varautuneet. Täydellinen varautuminen ei vain ole mahdollista. Jo rauhan aikana tykkylumi voi lamauttaa sähköverkon, mutta siitäkin selvitään.

Seura pyysi asiantuntijoita arvioimaan, millaisia sotatoimet Suomea vastaan olisivat ja miten niihin on varauduttu. Arvioiden pohjalta Seura hahmotteli kuvitteellisen kriisin, joka Suomea voisi kohdata.

Tärkeä kysymys on, kestäisikö henkinen kanttimme, jos ”vihreitä miehiä”, tunnuksettomia sotilaita ilmestyisi Suomen rajalle.

Hybridisota-käsite on harhaanjohtava, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak. © LK

Sotaa vai ei?

Suomea mahdollisesti kohtaavan sodan pohtimisessa ei ole kyse ennustamisesta vaan valmistautumisesta. Sitä valtiojohto tekee jatkuvasti. Todellisuudessa sodan uhka on hyvin pieni – mutta ei olematon.

Ruotsissa viisi miljoonaa kotitaloutta sai keväällä postissa ”Jos kriisi tai sota tulee” -oppaan. Se tarjosi napakan tietoiskun poikkeustilanteisiin varautumisesta. Myös informaatiolukutaitoa painotettiin, jotta väärä tieto ja valeuutiset eivät lähtisi leviämään.

Vihkosessa listattiin yksityiskohtaisesti kotivaratarpeita: kaappiin on hyvä varata muun muassa kaurajuomaa ja hummusta.

Suomalaistenkin on hyvä pohtia mahdollisia poikkeustilanteita ja sitä, kuinka selvitä niistä. Se ei ole turhanpäiväistä pelottelua vaan henkistä valmistautumista, joka voi parantaa selviytymiskykyä kriisin aikana.

Eri tulevaisuuden kuvauksissa, skenaarioissa, Suomeen kohdistuva sotilaallinen uhka on yleensä lyhytkestoinen hybridisota. Se on epämääräinen käsite, jota käytetään helposti Venäjän ulkopoliittisista vaikutuskeinoista puhuttaessa. Sillä viitataan harmaaseen alueeseen rauhan ja avoimen sodan välillä. Fyysistä voimaa käytetään vain vähän ja paikallisesti elintärkeitä toimintoja kohtaan. Pääpaino on informaatio- ja kybersodankäynnissä.

Tilanteen laukaisisi alueellinen kriisi, joka heijastuisi Suomeen.

Kriisistä puhuminen hybridisotana voi kuitenkin olla harhaanjohtavaa, huomauttaa Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak. ”Hybridi-termi hämärtää kuvaa, ja se taas voi sopia aggressiivisen osapuolen tavoitteisiin.”

Vaikka jokin valtio yrittää vaikuttaa toiseen valtioon vain verkkohyökkäyksillä tai informaatio-operaatiolla, kyseessä voi olla sota – tai sitten ei.

Kun kansalaiset eivät osaa hahmottaa, onko kyseessä sota vai ei, he ovat valmiimpia hyväksymään muitakin ratkaisuja kun täydellisen liikekannallepanon. Laajamittaisessa hyökkäyksessä tilanne olisi toinen. ”Jos Helsinkiä alettaisiin pommittaa, suurin osa kansasta olisi varmasti sitä mieltä, että jotain pitää tehdä.”

Salonius-Pasternak uskookin, että poikkeustilanteen alkaessa yhteiskunta kokisi vain pientä häirintää. Se loisi kitkaa päivittäisiin toimiin. Esimerkiksi vesikriisi isolla paikkakunnalla voisi kaventaa puolustusvoimien käytettävissä olevia resursseja.

Koko maan seisauttavaa sähköverkon lamauttamista Salonius-Pasternak ei pidä realistisena uhkakuvana.

Todennäköisesti sota ei kuitenkaan olisi lyhyt vaan pitkäkestoinen – kuten jo lähihistoria opettaa. Moni sota on alkanut yllättäen, eikä loppua ole näkynyt. Käykö niin Seuran skenaariossa?

Monimuotoisten vaikutuskeinojen takia on vaikea määritellä, missä kohtaa sota alkaa ja milloin se päättyy. Sotaa ei julisteta eikä kumpikaan osapuoli välttämättä halua kutsua sitä oikealla nimellä.

Ukrainassa puolustautuminen Venäjän tunnuksettomia sotilaita vastaan 2014 alkoi terrorismin torjuntaoperaationa. Sielläkään ”vihreät miehet” eivät ilmestyneet tyhjästä. Rajalla oli kymmeniä tuhansia venäläisiä joukkoja valmiudessa.

Tunnuksettomia sotilaita eli ”vihreitä miehiä” Simferopolissa Krimillä 2. maaliskuuta 2014. Venäläiset sotilaat miehittivät Krimin, jonka Venäjä liitti itseensä. © AP/LK

Häirintää ja valeuutisia

Seuran kuvitteellisessa kriisissä vihamielinen valtio on painostanut Suomea poliittisesti kuukauden ajan ennen hyökkäystä. Rajalla on pidetty sotaharjoitus ja hävittäjät ovat loukanneet ilmatilaa. Kenenkään huomaamatta valtio on päässyt murtautumaan keskeisiin tietojärjestelmiin.

”Kyberpuolella maahan voi tunkeutua jo ennen sodan alkamista. Vihollinen pystyy valmistelemaan operaatioita pitkään”, maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Jari Rantapelkonen sanoo. Esimerkiksi 2013 paljastunut Venäjän tietomurto Suomen ulkoministeriöön oli jäänyt viranomaisilta havaitsematta.

Tietoliikenne kulkee yhä useammin digitaalisena kaapeleissa, ei radioaaltoina. Se heikentää mahdollisuuksia kerätä tiedustelutietoa. Valmisteilla olevan tiedustelulain on voimaan tullessaan tarkoitus helpottaa ennakkovaroituksen saamisessa, Rantapelkonen korostaa. ”Olemme sokeita sen suhteen, mitä maassa tapahtuu.”

Skenaariossa informaatiosotaa on käyty jo viikkoja ennen sotilaallista voimankäyttöä. Julkisessa keskustelussa vihollisen kätyrit jakavat valeuutisia, meemejä ja väärää tietoa, jolla pyritään vaikuttamaan kansalaisten mielipiteisiin. Nämä viestit menevät täydestä läpi hyödyllisiin idiootteihin, jotka voimistavat hyökkääjän sanomaa sosiaalisessa mediassa ja kärjistävät vastakkainasetteluja.

Vihollinen tietää haavoittuvat paikat, joihin iskeä. Kriittisissä järjestelmissä on näkynyt häiriöitä jo rauhan aikana.

”Järjestelmiä ei saada aukottomasti kuntoon, ja ne notkahtaisivat varmasti kriisin alkaessa”, Rantapelkonen sanoo. ”Sähkö- ja tietoliikennevarmuus on Suomen akilleenkantapää.”

Mitä pitempikestoisempi sodasta tulee, sen suurempia ovat ongelmat. Sähköriippuvuus tulee vastaan jo lyhyessä kriisissä. Ruoka, vesi ja lämmitys ovat kytköksissä toisiinsa. Suurimpana huolenaiheena on laajavaikutteinen sähkökatko taajama-alueella. Sen seuraukset voivat olla vakavat.

”Vaikka Suomessa on hyvää tahtoa ja yritystä, on tietyissä tilanteissa jouduttu etenemään improvisoiden. Meiltä puuttuu kokemusta pitkäkestoisista ja laajoista tilanteista”, johtaja Karim Peltonen Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEKistä sanoo.

Monissa muissa maissa viranomaiset ovat hankkineet perusvalmiutta ja kokemusta isoista luonnononnettomuuksista. ”Ruotsissa saadaan nyt paljon oppia laajasta kriisistä metsäpalotilanteen vuoksi.”

Sähkö- ja tietoliikennevarmuus on Suomen akilleenkantapää, sanoo maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Jari Rantapelkonen. © Martti Kainulainen/LK

Pienistä asioista suuria

Seuran skenaariossa vihollinen on käyttänyt sotilaallista voimaa vain yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kannalta kriittisissä kohteissa: tietoliikenteen ja sähkönjakelun solmupisteissä. TV-kanavat ovat muutaman tunnin pimeinä, kunnes järjestelmät saadaan takaisin toimintaan.

Media ottaa tapahtumista kaiken irti ja tekee hyökkäyksestä uutisspektaakkelin. Pienet asiat muuttuvat suuriksi ja paniikkimieliala kasvaa. Media kutsuu tilannetta jo sodaksi.

Tiedottaminen on olennaista henkisen sietokyvyn ylläpitämiseksi, mutta järjestelmää voi käyttää myös vihamieliseen tarkoitukseen. Vihollisen propaganda on huomaamatonta ja pyrkii jakamaan kansaa.

Väestöä on yhä vain patteriradion ja muiden ihmisten välittämän tiedon varassa. Huhut leviävät, vaikka osa malttaa mielensä ja odottaa varmistuksia useista luotettavista lähteistä.

Valtiojohto saapuu kansan eteen kertomaan, mistä on kyse.

Viranomaiset ovat alkaneet toteuttaa valmiussuunnitelmia ja pyrkivät minimoimaan hyökkäyksen vaikutukset. Siinä auttaa valmiuslaki, joka antaa poikkeusoloissa viranomaisille lisää toimivaltuuksia valvontaan ja säännöstelyyn.

Valtiovalta ei vielä uskalla puhua sodasta, koska sillä on seurauksensa – lainanotto vaikeutuisi ja tavaraliikenteen vakuutusmaksut nousisivat.

Ulkomaankauppa sakkaa mutta ei tyrehdy. Öljyn ja polttonesteiden varmuusvarastot joudutaan ottamaan käyttöön. Viranomaiset ylläpitävät kansainvälisiä suhteita tilannekuvan päivittämiseksi ja avun saamiseksi. Kotimaassa tuotetaan vielä sen verran ruokaa, että päivittäisistä kaloreista ei tarvitse olla huolissaan. Viljavarastot tarjoavat täydennystä.

Julkiset palvelut ovat rajoitettuja, kun tilannekuva on vielä epäselvä ja voimavaroja kerätään tuhojen korjaamiseen. Kriisin pitkittyessä moni sähkökatkon uhri alkaa pohtia, oliko sittenkään varautunut tarpeeksi hyvin selvitäkseen omillaan. Mitä jos olisikin ollut talvi?

Pärjäävätkö kodit?

Pitäisikö Suomessakin joka kotiin lähettää kriisikirje kuten Ruotsissa on tehty? Tästä asiantuntijat ovat erimielisiä.

Kriisitietoisuus ja valmistautuminen ovat Suomessa Rantapelkosen ja Peltosen mukaan jo hyvällä tasolla. Suomalaisista noin puolet on käynyt armeijan, ja maanpuolustustahto on korkea. Kansa on muutenkin hyvin koulutettua, joten tietotaitoa kriisitilanteesta selviämiseen pitäisi olla.

Salonius-Pasternak puolestaan pitää lisätiedotusta hyvänä ajatuksena.

© Istock

Kriisin alettua suurimman osan väestöstä pitää olla valmiita selviämään omillaan, sillä julkisten palveluiden toimintakyky laskee ainakin hetkellisesti. Ennen kuin palataan normaaliin päiväjärjestykseen, julkinen apu suunnataan tärkeysjärjestyksessä sitä eniten kaipaaville. Viranomaiset suosittelevat varautumista vähintään 72 tunnin ajaksi.

”Se on ihan minimiaika, jonka kenen tahansa peruskuntoisen aikuisen pitäisi selvitä kotoa löytyvillä tarvikkeilla. Ruokaa, vettä, lämmintä kylmän varalta, paristoja radioon”, Salonius-Pasternak listaa.

SPEK:n kyselyn mukaan kotitaloudet ovat hyvin varautuneita muutamaa päivää varten.

Jopa 90 prosenttia kodeista katsoo selviävänsä kaapista jo löytyvillä ruoilla vähintään kolme päivää.

Fiksuinta olisi varautua viikkoa varten. Urakkaa voi helpottaa tekemällä yhteistyötä naapurien kanssa. Miksi säilyttää jokaisessa huoneistossa vesikanistereita, kun kellarissa voi ylläpitää kaikkien yhteistä vesivarastoa?

Salonius-Pasternakia harmittaa, että niin moni viranomainen on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. ”Ajatellaan, että suomalaiset muistavat sodan, ja sen takia kaikki helsinkiläiset ovat mukamas yhtä varautuneita kuin mummonsa!”

Kaupungeissa varautuminen onkin syrjäseutuja huonommalla tolalla. Pitkien etäisyyksien alueilla kotona säilytetään jo valmiiksi hieman enemmän elintarvikkeita, vettä ja lääkkeitä.

Junat seisovat Pasilan ja Helsingin välillä. Laajan sähkökatkon ajan tietoa saa patteriradiosta. © LK

Väestö pysyy paikallaan

Ensimmäiset kolme päivää ovat takana, mutta Seuran skenaariossa kriisi ei vielä pääty. Helpotusta arkeen tuo se, että valtiovalta ja yritykset ovat saaneet suuressa osassa maata yhteiskunnan normaalit toiminnot palautettua. Joillakin paikkakunnilla sähköt ovat vielä poikki ja ihmiset jonottavat vedenjakelupisteisiin.

Valtiovallan tavoitteena on säilyttää kaikki normaalit toiminnot, sillä tehokkaassa yhteiskunnassa puskurivaraa ei ole. Jos esimerkiksi lapsia ei saada päivähoitoon, vanhemmat joutuvat jäämään pois töistä. Se taas heijastuu tekemättömien töiden kautta jonnekin muualle yhteiskuntaan.

Mitä normaalimpi arki on, sen paremmin yhteiskunta toimii kriisin keskellä. Kaupan hyllyllä ei välttämättä ole yhtä kattavaa valikoimaa ranskalaisia juustoja, mutta bussit kulkevat ja terveysasema on auki.

Sodan ensimmäiset päivät ovat osoittaneet, että laajamittaisesta sodasta ei ole suurta pelkoa. Väestöä ei evakuoida, vaan kaikkia pyydetään pysymään kotona. Väestönsiirrosta syntyvä vahinko olisi toisaalta suurempi kuin paikalleen jääminen.

Jos vihollinen käyttää ilmaiskuja, ihmiset ohjataan väestönsuojiin. Niidenkin käyttöönottoon saa kulua enintään kolme päivää.

Suomen väestönsuojat on mitoitettu noin neljälle miljoonalle kansalaiselle. Varsinkin 1970-lukua vanhemmat suojat ovat vaihtelevassa kunnossa. Rakenteet eivät välttämättä ole tiiviitä ja tekniset laitteet ovat epäkunnossa. Siitä huolimatta niiden avulla väestön voi suojata kattavasti, mikä on selkeä viesti hyökkääjälle: Suomi kykenee suojelemaan kansaansa.

Suojissa kansalaiset olisivat vain jaksoittain. Yöpymisen lisäksi niihin suojauduttaisiin päivällä tarpeen mukaan. Töissä ja koulussa käytäisiin normaalisti, ja lemmikit pidettäisiin yhä kotona. Suojaan otetaan mukaan oma hälytyspakkaus, jossa on samaa ruokaa kuin kotivarassa, ja henkilökohtaisia tarvikkeita, kuten lääkkeitä ja henkilökortti tai passi.

On kulunut jo viisi päivää ja arki alkaa sujua. Milloin sota päättyy?

Väestönsuojat pitää saada kuntoon kolmessa päivässä. © Marjo Tynkkynen/OM arkisto

Jäätynyt konflikti

Viikon kuluttua sotatoimet hyytyvät, vaikka juuri kukaan ei ole niitä edes nähnyt – niistä on vain luettu tiedotusvälineistä. Tunnuksettomat sotilaat pitävät hallussaan pientä maa-aluetta rajan tuntumassa. Alue on eristetty, mutta puolustusvoimat ei uskalla päättää vihollisen tuhoamisesta. Pelkona on rajan takaa tulevan isomman joukko-osaston kohtaaminen.

Tämä kelpaa viholliselle hyvin.

Se haluaa häilyvyyttä tilanteeseen ja jatkaa painostusta, jotta Suomi pysyisi alueellisessa kriisissä puolueettomana.

Suurin osa kansalaisista on selvinnyt kotivaralla, naapureiden, ystävien ja perheen avulla sekä omalla henkisellä sietokyvyllään. Sähkökatkokset jäivät paikallisiksi ja lyhytkestoisiksi.

Elämä palaa uomilleen. Ulkomaankauppa piristyy, ja turistit saapuvat taas Helsinkiin ihastelemaan Temppeliaukion kirkkoa ja Sibelius-monumenttia. Mutta konflikti jatkuu jäätyneenä 200 kilometrin päässä.