Ikäihmisten sijaan köyhyysriski on alkanut kohdistua Euroopassa nuoriin. Nuorten osuus väestöstä on vähentynyt rajusti kriisimaissa.
Ulkomaalaistaustaiset nuoret muodostavat entistä suuremman osuuden nuorten ikäluokista. Myös toisen polven ulkomaalaistaustaisten määrä kasvaa tulevaisuudessa. Nuoret suhtautuvat pääosin myönteisesti maahanmuuttajiin, mutta julkinen keskustelu on saattanut lisätä epävarmuutta itse maahanmuuttoa kohtaan.
Ulkomaalaistaustaiset nuoret muodostavat entistä suuremman osuuden nuorten ikäluokista. Myös toisen polven ulkomaalaistaustaisten määrä kasvaa tulevaisuudessa. Nuoret suhtautuvat pääosin myönteisesti maahanmuuttajiin, mutta julkinen keskustelu on saattanut lisätä epävarmuutta itse maahanmuuttoa kohtaan.
Nuorissa ikäluokissa entistä useampi on nykyisin ulkomaalaistaustainen (ks. tietolaatikko). Kaikista 15 – 29-vuotiaista kahdeksan prosenttia on ulkomaalaistaustaisia, kun koko väestössä ulkomaalaistaustaisten osuus on kuusi prosenttia.
Tarkastelen artikkelissani ensimmäisen ja toisen polven nuorten määrän kehitystä tilastoaineistojen perusteella. Toisena aiheenani on nuorten suhtautuminen kansainvälisyyteen, maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin. Tässä käytän Nuorisobarometrin aineistoja (Myllyniemi 2017a, Myllyniemi 2017b).
Maahanmuuton vaikutus nuorten ikäluokkiin ilmenee kuviosta 1, jossa vertaillaan Suomessa vuosina 1986 – 2000 syntyneiden määriä ja Suomessa vuonna 2015 vakinaisesti asuvia 15 – 29-vuotiaita. Syntymänsä jälkeen osa henkilöistä on saattanut muuttaa maasta ja pieni osa on kuollut, mutta maahanmuutto on kuitenkin tuonut lisää henkilöitä näihin ikäluokkiin.
Lähde: Tilastokeskus, syntyneet, väestörakenne
Varsinkin tarkastelun vanhimmilla ikäluokilla eli tällä hetkellä kolmeakymppiä lähestyvillä ero on selvästi nähtävissä. Esimerkiksi vuosina 1986 ja 1987 syntyneiden (28 – 29-vuotiaat) ikäluokat ovat kasvaneet syntymävuotensa jälkeen 11 prosentilla. Tätä nuoremmilla ikäluokilla ero ei ole ymmärrettävästi vielä niin suuri, koska monet maahan tulevat muuttavat kotimaastaan vasta aikuistuttuaan, pari-kolmekymppisenä.
Ulkomaalaistaustaiset ovat yleisesti ottaen ikärakenteeltaan nuorempia kuin suomalaistaustaiset, joten nuorissa ikäluokissa on enemmän ulkomaalaistaustaisia kuin muissa ikäluokissa.
Kuviossa 2 esitetään väestöpyramidi ensimmäisen ja toisen polven ulkomaalaistaustaisista vuonna 2015. Mustat katkoviivat rajaavat 15 – 29-vuotiaiden ikäluokan. Vuonna 2015 ulkomaalaistaustaisia nuoria oli 78 800, joista 69 400 ensimmäisen polven ja 9 400 toisen polven ulkomaalaistaustaisia.
Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne
Ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisten joukossa suurin ikäluokka on 30-vuotiaat ja sitä hieman nuoremmat ja vanhemmat ikäluokat.
Toisen polven ulkomaalaistaustaisten nuorten määrä tulee kasvamaan Suomessa tulevaisuudessa: uudet syntyvät ikäluokat ovat edeltäjiään suurempia. Kuviossa 2 vastasyntyneet eli 0-vuotiaat ovat tässä joukossa suurin ikäluokka, ja tilanne tuskin muuttuu lähiaikoina.
Kuviossa 3 on vielä erikseen esitetty 0 – 29-vuotiaiden ulkomaalaistaustaisten ikäjakauma. Siinä näkyvät nykyiset nuoret eli 15 – 29-vuotiaat ja heitä nuoremmat eli 0 – 14-vuotiaat.
Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne
Toisen polven ulkomaalaistaustaisia ei ole vielä kovin paljon parikymppisissä, mutta nuoremmissa ikäluokissa heitä on jo paljon enemmän. 0 – 14-vuotiaiden määrä antaa viitteitä siitä, miten 15 – 29-vuotiaiden toisen polven ulkomaalaistaustaisten määrä kehittyy tulevina vuosina. Heidän osuutensa ja määränsä siis lisääntyvät kaikissa näissä ikäluokissa lähitulevaisuudessa.
Toisen polven ulkomaalaistaustaisten määrä on kasvanut koko 2000-luvun keskimäärin noin 9 prosenttia vuodessa (kuvio 4). Vuonna 2015 toisen polven ulkomaalaistaustaisia oli 53 000 – määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2007. Jos määrän kasvu jatkuisi samalla tavalla, olisi toisen polven ulkomaalaistaustaisia kymmenen vuoden päästä, vuonna 2025, noin 125 000.
Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne
Toisen polven ulkomaalaistaustaisista vain vajaa viidesosa on 15 – 29-vuotiaita, eli suurin osa on tätä nuorempia ja pieni osa tätä vanhempia. Kuviossa 4 näkyy 15 – 29-vuotiaiden määrän kehitys toisen polven ulkomaalaistaustaisten joukossa.
Määrä on alkanut selvästi kasvaa kymmenen viime vuoden aikana, ja johtunee mm. siitä, että 1990-luvun alussa tulleiden pakolaisten Suomessa syntyneet lapset alkavat olla tämän ikäisiä.
Suomen väestö kasvaa nykyisin pääasiassa maahanmuuton ansiosta. Väestö on kasvanut toki myös syntyneiden lasten myötä, mutta syntyvyys on laskenut jo kuutena vuonna peräkkäin.
Ennakkotietojen mukaan vuonna 2016 syntyneiden määrä alitti kuolleiden määrän (Tilastokeskus 2017). Näin on käynyt 1900-luvun alun jälkeen vain kaksi kertaa, vuosina 1918 ja 1940. Vuonna 2016 tapahtunut käänne on siis historiallinen.
Jos tarkastellaan väestöä syntyperän mukaan, suomalaistaustaisten määrä väestössä on vähentynyt jo parina vuonna peräkkäin. Sama pätee myös, jos otetaan kieli taustamuuttujaksi: kotimaisten kielten (suomi, ruotsi, saame) puhujat ovat vähentyneet jo kolmen vuoden ajan. Samalla ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä on kasvanut.
Suomalaistaustaisten osuus syntyvyydestä on viimeisen viiden vuoden aikana pienentynyt 16 prosenttia. (Tilastokeskus 2016.) Vuonna 2015 syntyneistä lapsista 11 prosenttia syntyi äideille, jotka olivat ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisia. Ulkomaalaistaustaisille äideille syntyneiden lasten osuus kaikista lapsista on kasvanut viime vuosina.
Toisen polven ulkomaalaistaustaisille syntyneiden lasten määrä on toistaiseksi ollut melko pieni, koska he ovat itse vielä niin nuoria. Toisen polven ulkomaalaistaustaisille äideille syntyi 83 lasta vuonna 2015. Määrä on noussut joka vuosi 2010-luvulla. Jää nähtäväksi, mille tasolle toisen polven ulkomaalaistaustaisten syntyvyysluvut asettuvat, kun aiempaa suurempi osa tästä ryhmästä tulee hedelmällisyysikäiseksi.
Ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisten kokonaishedelmällisyysluku oli 2,0 vuonna 2015 ja koko väestön (kaikki naiset) taas jonkin verran alempi, eli 1,6. Kokonaishedelmällisyysluku on arvio lasten elinaikaisesta määrästä naista kohti.
Suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten syntyvyyserot saattavat heijastella asenne-eroja. Vieraskielisille nuorille perhe ja lapset ovat jonkin verran tärkeämpiä tavoitteita kuin kotimaisia kieliä puhuville nuorille (Myllyniemi 2017).
Maahanmuuttajien määrän vaikutus valtaväestön asenteisiin on aihe, josta on saatu toisistaan eroavia ja ristiriitaisiakin tutkimustuloksia (Mähönen & Celikkol 2017). Tämän takia ei voida aina vetää suoraan johtopäätöksiä, että maahanmuuttajien suuri määrä olisi yhteydessä myönteisiin asenteisiin ja vähäinen määrä kielteisiin, kuten usein esitetään.
Nuorisobarometrin 2016 tuloksissa naapuruston kulttuurinen moninaisuus selittää kuitenkin myönteisiä asenteita maahanmuuttajiin ja kulttuuriseen erilaisuuteen (Myllyniemi 2017a).
Lähes puolet (47 %) Nuorisobarometrin vastaajista kertoi, että omassa naapurustossa asuu eri kulttuuritaustoja edustavia ihmisiä. Jos katsotaan pelkästään pääkaupunkiseudulla asuvia vastaajia, tämä osuus oli paljon suurempi, 72 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla asuukin kaikista maan ulkomaalaistaustaisista 48 prosenttia ja Uudellamaalla 55 prosenttia.
Oman elinympäristön monikulttuurisuutta mitattiin myös kysymällä, kuinka paljon vastaaja on arkielämässään tekemisissä eri kulttuuritaustoja edustavien ihmisten kanssa. Vastauksissa alueelliset erot ovat suuret (Myllyniemi 2017a), mikä onkin arvattavissa, kun tarkastellaan ulkomaalaistaustaisen väestön jakaantumista Suomessa maakunnittain.
Eniten ulkomaalaistaustaisia suhteessa väestöön asui vuonna 2015 Ahvenanmaalla (13,3 %), Uudellamaalla (11,5 %), Pohjanmaalla (6,4 %) ja Varsinais-Suomessa (6,3 %). Vähiten ulkomaalaistaustaisia oli Etelä-Pohjanmaalla (2,1 %), Pohjois-Pohjanmaalla (2,4 %) ja Kainuussa (2,6 %).
Kuvio 5 näyttää maakunnittain ulkomaalaistaustaisten 15 – 29-vuotiaiden nuorten osuudet kaikista 15 – 29-vuotiaista nuorista. Järjestys on samansuuntainen kuin koko ulkomaalaistaustaisen väestön osalta; Ahvenanmaalla, Uudellamaalla, Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa ulkomaalaistaustaisten osuus kaikista nuorista on suurin. Toisen polven ulkomaalaistaustaisten, eli Suomessa syntyneiden, osuus on suuri erityisesti Uudellamaalla.
Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne
Suhteutettuna maakunnan väestöön ulkomaalaistaustaisten määrä on kasvanut eniten vuosien 2005 – 2015 välillä kuitenkin Uudellamaalla, Ahvenanmaalla, Pohjanmaalla ja Kymenlaaksossa, eli lähes samoissa maakunnissa kuin missä vuonna 2015 oli eniten ulkomaalaistaustaisia.
Ulkomaalaistaustaisten määrän kasvu Suomessa ilmenee nuorten asenteita mitanneen Nuorisobarometrin tuloksissa.
Maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvässä kysymyspatteristossa on väitteitä, joihin on vastattu viisiportaisella asteikolla (välillä ”täysin samaa mieltä” – ”täysin eri mieltä”; lisäksi oli mahdollista valita vaihtoehto ”en osaa sanoa”, ks. kuvio 6).
Lähde: Nuorisobarometrit
Maahanmuuton vilkastuminen ilmenee esimerkiksi väitteen ”Minulla on maahanmuuttajataustaisia ystäviä” -vastausten muutoksissa. Vuonna 2005 tämän väitteen kanssa täysin samaa tai jokseenkin samaa mieltä oli 45 prosenttia vastaajista, kun vuonna 2016 osuus oli 55 prosenttia. Samalla väitteeseen kieltävästi vastanneiden määrä oli laskenut 50 prosentista 36 prosenttiin.
Nuoret suhtautuvat ylipäätään myönteisesti ystävyyteen maahanmuuttajataustaisten kanssa. Väitteen ”Minulle on tärkeää että ystäväni ovat syntyneet Suomessa” kanssa eri mieltä olevien määrä on kasvanut 59:stä 84 prosenttiin vuosien 2010 ja 2016 välillä (vuodelta 2005 ei löydy tietoa).
Tulosta tulkittaessa täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että myös otoksessa olevien ulkomaalaistaustaisten nuorten vastaukset sisältyvät jakaumiin.
Väitteen ”En voisi kuvitellakaan maahanmuuttajaa puolisokseni” kanssa eri mieltä olevien osuus on noussut 55 prosentista 69 prosenttiin vuosien 2005 ja 2015 välillä. Tosin tässä kysymyksessä näkyy notkahdus vuoden 2014 luvusta; silloin 82 prosenttia pystyi kuvittelemaan maahanmuuttajan puolisokseen.
Suunta on kuitenkin pitkällä aikavälillä ollut se, että entistä pienempi osa nuorista suhtautuu kielteisesti mahdolliseen ulkomaalaistaustaiseen puolisoon tulevaisuudessa.
Suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten väliset avo- ja avioliitot ovatkin lisääntyneet tasaisesti viime vuosina. Suomalaistaustaisilla miehillä näitä liittoja on jonkin verran enemmän kuin suomalaistaustaisilla naisilla. 25 100 suomalaistaustaista naista oli avo- tai avioliitossa ulkomaalaistaustaisen kanssa vuonna 2015, kun suomalaistaustaisilla miehillä luku oli 31 000. Lisäksi Suomessa asui 44 400 paria, joissa molemmat puolisot olivat ulkomaalaistaustaisia.
Nuoret suhtautuvat myönteisesti maahanmuuttajiin, mutta suhtautuminen maahanmuuttoa ja kansainvälistymistä kohtaan on jonkin verran muuttunut.
Tämä ilmenee esimerkiksi väitteen ”Olisi hyvä, jos Suomeen tulisi enemmän ulkomaalaisia” vastauksissa. Väitteen kanssa samaa mieltä oli 34 prosenttia vuonna 2005, ja osuus nousi 41 prosenttiin vuonna 2014. Osuus on kuitenkin laskenut 24 prosenttiin vuoden 2016 Nuorisobarometrissä (kuvio 6).
Tosin väitteen kanssa eri mieltä olevien määrä ei ole noussut samassa suhteessa, vaan lähinnä ”ei samaa eikä eri mieltä” vastanneiden osuus on kasvanut huomattavasti.
Myös väitteisiin ”Suomalaisnuorten pitäisi liikkua enemmän ulkomailla” ja ”Ulkomaalaiset ovat monipuolistaneet suomalaista kulttuuria” myönteisesti vastanneiden määrä on vähentynyt vuodesta 2005, mutta näissäkin ”ei samaa eikä eri mieltä” vastanneiden osuus on kasvanut, eikä eri mieltä olevien määrä ole lisääntynyt merkittävästi.
Onko siis esimerkiksi vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden suuri määrä ja aiheen nouseminen yhteiskunnalliseen keskusteluun vaikuttanut tähän käänteeseen? Näin voisi päätellä, mutta suorien johtopäätösten kanssa täytyy olla varovainen.
Sami Myllyniemi (2017a) huomauttaa, että Nuorisobarometrin kysymyksistä ei saada tietoa siitä, kuinka tärkeäksi kysytyt asiat koetaan, eli näistä trendeistä ei voi suoraan vetää yhtäläisyysmerkkejä maahanmuuttokeskustelun viimeaikaisen kärjistymisen kanssa.
Tärkeää myös on, mitä kysymyksiä tarkastellaan. Jotkin kysymykset Nuorisobarometrissä käsittelevät maahanmuuttajataustaisia ihmisinä ja jotkut taas enemmänkin maahanmuuttopoliittisia linjauksia. Vaikka asenteet näihin ovat usein yhteydessä toisiinsa, on myös mahdollista, että tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa vaativa voi suhtautua maahanmuuttajataustaisiin arkielämässään muuten myönteisesti. (Myllyniemi 2017a).
Verrattuna suomalaistaustaisiin nuoriin ulkomaalaistaustaisista nuorista selvästi suurempi osuus keskeyttää koulunkäynnin varhain tai on kokonaan työn ja koulutuksen ulkopuolella (Larja ym. 2015). 25-vuotiaista suomalaistaustaisista 12 prosentilla ei ollut perusasteen jälkeistä tutkintoa vuonna 2015. Esimerkiksi toisen polven ulkomaalaistaustaisilla tämä luku oli 22 prosenttia. Osuus tosin heittelee suuresti eri vuosina johtuen toisen polven ulkomaalaistaustaisten pienestä määrästä, mutta on ollut noin 20–30 prosentin tietämissä 2010-luvulla. (Tilastokeskus.)
Yleisin syy koulunkäynnin lopettamiseen on halu siirtyä työelämään. Naisilla varhainen perheellistyminen oli usein syynä työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäämiseen. Ulkomaalaistaustaisten nuorten koulutukseen ja työhön osallistuminen on kuitenkin polarisoitunut: korkeakoulutettuja oli ulkomaalaistaustaisista nuorista aikuisista saman verran kuin suomalaistaustaisista. (Larja ym. 2015.)
Tässä valossa ulkomaalaistaustaisten nuorten kouluttautumiseen täytyy kiinnittää erityisesti huomiota. Syrjäytymisvaarassa ovat suomalaistaustaisten lisäksi myös monet muualta tänne muuttaneet sekä toisen polven ulkomaalaistaustaiset. Sekä ensimmäisen että toisen polven ulkomaalaistaustaisten määrä kasvaa tulevaisuudessa, joten on tärkeää kiinnittää huomiota heidän yhtäläisiin mahdollisuuksiinsa menestyä koulutuksessa ja työelämässä.
-----------------------------------------------------
Ulkomaalais- ja suomalaistaustaisella noudatetaan tässä artikkelissa Tilastokeskuksen syntyperä-muuttujan määritelmää, jonka mukaan ulkomaalaistaustaisia ovat ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla.
Ulkomaalaistaustaiset jakautuvat oman syntymämaansa mukaan vielä ulkomailla syntyneisiin (ns. ensimmäinen polvi) ja Suomessa syntyneisiin (ns. toinen polvi). Ns. kansainvälisistä liitoista (toinen vanhempi syntynyt ulkomailla, toinen Suomessa) syntyneet luokitellaan suomalaistaustaisiksi.
----------------------------------------------------
Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.
Maahanmuutosta ja kotoutumisesta on runsaasti tietoja Tilastokeskuksen teemasivustolla.
Lähteet:
Larja, Liisa & Sutela, Hanna & Witting, Mika 2015. Ulkomaalaistaustaiset nuoret jatkavat toisen asteen koulutukseen suomalaistaustaisia harvemmin. Helsinki: Tilastokeskus.
Myllyniemi, Sami 2017a. Tilasto-osio. Teoksessa: Sami Myllyniemi (toim.) Katse tulevaisuudessa. Nuorisobarometri 2016. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö & Nuorisotutkimusverkosto & Valtion nuorisoneuvosto.
Myllyniemi, Sami 2017b. Nuorison luottamus koetuksella. Tieto&trendit ‒ Talous- ja hyvinvointikatsaus 1/2017.
Mähönen, Tuuli Anna & Celikkol, Göksu 2017. Suomi kansainvälistyy – entä sitten? Nuorten reaktioita kasvavaan kulttuuriseen moninaisuuteen. Teoksessa: Sami Myllyniemi (toim.) Katse tulevaisuudessa. Nuorisobarometri 2016. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö & Nuorisotutkimusverkosto & Valtion nuorisoneuvosto.
Tilastokeskus 2016. Syntyneet 2015. Helsinki: Tilastokeskus.
Tilastokeskus 2017. Väestön ennakkotilasto, joulukuu 2016. Helsinki: Tilastokeskus.
Tilastokeskus. Koulutustilastot, tutkintorekisteri [julkaisematon tieto].
Ikäihmisten sijaan köyhyysriski on alkanut kohdistua Euroopassa nuoriin. Nuorten osuus väestöstä on vähentynyt rajusti kriisimaissa.
Pojista on polvi parantunut myös rikostilastojen valossa. Nuorten osuus kaikista rikosepäilyistä on laskussa, samoin rikoksesta epäiltyjen osuus nuorten ikäluokissa.
Ulkomaalaistaustaiset yritykset muodostavat jo merkittävän osan monista toimialoista. Niistä ei kuitenkaan ole tähän mennessä ollut saatavilla säännöllistä tilastotietoa.
Vuosien 2013 ja 2016 välillä ulkomaalaistaustaisten yritysten määrä lisääntyi miltei 9 prosenttia. Samaan aikaan kaikkien yritysten toimipaikkojen määrä hieman väheni.
Kommentit