HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
- Tagit tiedustelu tietovuoto
Tässä pari keksittyä rautalankaesimerkkiä.
Esimerkki 1:
Leningradin sotilaspiirissä on työn alla päivittää liikekannallepanosuunnitelma. Huolen aiheena on uusi tiedustelukone, josta ei ole saatavilla mitään tietoa. Netistä löytyy monenlaisia tietoja, mutta ne ovat hyödyttömiä: suunnitelma on niin kriittinen että tarvittaisiin oikeaa ja varmistettua tietoa. Jos edes taajuuksien lukumäärä tiedettäisiin niin häirintä ja harhautukset voitaisiin optimoida niin, että operaatio voidaan tehdä radiotiedustelulta salassa.
Samaan aikaan lehden toimittaja tutkii saamaansa salaista asiakirjaa tiedustelukoneen suorituskyvystä. Toimittaja päättää tehdä vastuullisen taustatutkimuksen ja googlettaa tietoja netistä. Toimittaja hämmästyy kun huomaa, että netti on pullollaan koneiden suorituskykytietoja. Kaiken lisäksi ruotsalaisetkin julkaisevat tietonsa avoimesti. Toimittaja arvioi uudestaan viranomaisen leiman ja julkaisee asiakirjan. Hyvän käytännön mukaisesti toimittaja mainitsee, että lähteenä on puolustusvoimien salainen asiakirja.
Esimerkki 2:
Julkisuuteen on ilmoitettu tietoja laitoksen henkilömäärästä. Eri lähteisiin on tarkoitukslla laitettu poikkeavia lukuja 79, 227 ja 420. Lisäksi puolijulkisiin lähteisiin on syötetty luvut 1422 ja 3750. Vieraan valtion tiedustelu on helposti löytänyt nämä luvut mutta on edellleen ongelmissa. Todellinen lukumäärä on varmasti jossain 400 ja 4000 välillä mutta tarvittaisiin tarkempi arvio.
Toimittaja saa käsiinsä salaisen asiakirjan jossa kerrotaan henkilömäärä. Toimittaja tekee vastuullisen taustatutkimuksen ja googlettaa julkiset lähteet. Toimittaja hämmästyy kun salainen tieto löytyy julkisista lähteistä. Kaiken lisäksi ruotsalaisetkin julkaisevat vastaavat tiedot avoimesti. Toimittaja arvioi uudestaan viranomaisen laittaman leiman ja julkaisee asiakirjan. Hyvän tavan mukaan tieto varmistetaan mainitsemalla lähteeksi salainen asiakirja.
Esimerkki 1:
Leningradin sotilaspiirissä on työn alla päivittää liikekannallepanosuunnitelma. Huolen aiheena on uusi tiedustelukone, josta ei ole saatavilla mitään tietoa. Netistä löytyy monenlaisia tietoja, mutta ne ovat hyödyttömiä: suunnitelma on niin kriittinen että tarvittaisiin oikeaa ja varmistettua tietoa. Jos edes taajuuksien lukumäärä tiedettäisiin niin häirintä ja harhautukset voitaisiin optimoida niin, että operaatio voidaan tehdä radiotiedustelulta salassa.
Samaan aikaan lehden toimittaja tutkii saamaansa salaista asiakirjaa tiedustelukoneen suorituskyvystä. Toimittaja päättää tehdä vastuullisen taustatutkimuksen ja googlettaa tietoja netistä. Toimittaja hämmästyy kun huomaa, että netti on pullollaan koneiden suorituskykytietoja. Kaiken lisäksi ruotsalaisetkin julkaisevat tietonsa avoimesti. Toimittaja arvioi uudestaan viranomaisen leiman ja julkaisee asiakirjan. Hyvän käytännön mukaisesti toimittaja mainitsee, että lähteenä on puolustusvoimien salainen asiakirja.
Esimerkki 2:
Julkisuuteen on ilmoitettu tietoja laitoksen henkilömäärästä. Eri lähteisiin on tarkoitukslla laitettu poikkeavia lukuja 79, 227 ja 420. Lisäksi puolijulkisiin lähteisiin on syötetty luvut 1422 ja 3750. Vieraan valtion tiedustelu on helposti löytänyt nämä luvut mutta on edellleen ongelmissa. Todellinen lukumäärä on varmasti jossain 400 ja 4000 välillä mutta tarvittaisiin tarkempi arvio.
Toimittaja saa käsiinsä salaisen asiakirjan jossa kerrotaan henkilömäärä. Toimittaja tekee vastuullisen taustatutkimuksen ja googlettaa julkiset lähteet. Toimittaja hämmästyy kun salainen tieto löytyy julkisista lähteistä. Kaiken lisäksi ruotsalaisetkin julkaisevat vastaavat tiedot avoimesti. Toimittaja arvioi uudestaan viranomaisen laittaman leiman ja julkaisee asiakirjan. Hyvän tavan mukaan tieto varmistetaan mainitsemalla lähteeksi salainen asiakirja.
Eikä varmaan pelkästään toimittaja ole näissä kysymyksissä hämmäköinyt. Runsaasti vuosia takaperin etsin eräitä liiketoimiin liittyviä tietoja Euroopan Unionin systeemeistä. Melko lailla vahingossa selasin muutamalla haulla asiakirjoja, jotka paljastiva, mitä virka-suomi oli postaillut Unionille maanpuolustusasioista. Samaan aikaan samoista asioista ei virka-suomessa saanut halaistua sanaa virkkaa. Samoille vuosille osuu eräs episodi, ison harjoituksen huoltoon liittyvä juttu. Tämä yksityiskohta oli niin salainen, että kaikki todistajina olleet kärpäsetkin piti tappaa.
No, harjoituksen vielä kestäessä alueen paikallislehti toitotti aiheesta yksityiskohtineen jopa kuvineen. Se siitä.
No, yksityiskansalaisena nämä salausasiat ovat helppoja. Mikä on kiellettyä on kiellettyä ja piste. Toimittajilla ja toimituksilla on todennäköisesti nyt ylimääräistä halua laventaa näitä asioita.
Jos operaation eräs sivupolku tai jopa kantatie on ollut pyrkimys irroittaa siviileihin kohdistunut tiedustelu sotilailta veks, niin mitähän tahoja tässä on takana. Keiden persettä polttelee -tehokkaan sotilastiedustelun- vempeleet ja menetelmät? Joku pelkää jotain. Minulla on luonnollisesti nokkavainu tästäkin, yhdistän sen surutta mm. niihin kansallisiin rahavirtoihin, jotka päätyvät mikä kasa minnekin. Minkä verran anteeksi vain, Suomessa putsaillaan mm. itäisiä valuuttavirtoja? Paljonko ns. agressiivista verosuunnittelua jää pimentoon? (ennen sitä sanottiin veronkierroksi)
On nimittäin niinkin, että time crisis tietty tietovuo on sama kuin ote palleista. Normaalioloissa Suomivaltio ei taatusti puutu rahan-siirtelyyn- kriisioloissa se tekee sen varmasti.
Miksi HS otti asiakseen tämän operaation? Suomalaisessa twitterivirrassa on varmasti joku puolentoista lauseen vastaus, mutta periaatteesta en sieltä mitään etsi.
No, harjoituksen vielä kestäessä alueen paikallislehti toitotti aiheesta yksityiskohtineen jopa kuvineen. Se siitä.No, yksityiskansalaisena nämä salausasiat ovat helppoja. Mikä on kiellettyä on kiellettyä ja piste. Toimittajilla ja toimituksilla on todennäköisesti nyt ylimääräistä halua laventaa näitä asioita.
Jos operaation eräs sivupolku tai jopa kantatie on ollut pyrkimys irroittaa siviileihin kohdistunut tiedustelu sotilailta veks, niin mitähän tahoja tässä on takana. Keiden persettä polttelee -tehokkaan sotilastiedustelun- vempeleet ja menetelmät? Joku pelkää jotain. Minulla on luonnollisesti nokkavainu tästäkin, yhdistän sen surutta mm. niihin kansallisiin rahavirtoihin, jotka päätyvät mikä kasa minnekin. Minkä verran anteeksi vain, Suomessa putsaillaan mm. itäisiä valuuttavirtoja? Paljonko ns. agressiivista verosuunnittelua jää pimentoon? (ennen sitä sanottiin veronkierroksi)
On nimittäin niinkin, että time crisis tietty tietovuo on sama kuin ote palleista. Normaalioloissa Suomivaltio ei taatusti puutu rahan-siirtelyyn- kriisioloissa se tekee sen varmasti.
Miksi HS otti asiakseen tämän operaation? Suomalaisessa twitterivirrassa on varmasti joku puolentoista lauseen vastaus, mutta periaatteesta en sieltä mitään etsi.
Eikä varmaan pelkästään toimittaja ole näissä kysymyksissä hämmäköinyt. Runsaasti vuosia takaperin etsin eräitä liiketoimiin liittyviä tietoja Euroopan Unionin systeemeistä. Melko lailla vahingossa selasin muutamalla haulla asiakirjoja, jotka paljastiva, mitä virka-suomi oli postaillut Unionille maanpuolustusasioista. Samaan aikaan samoista asioista ei virka-suomessa saanut halaistua sanaa virkkaa. Samoille vuosille osuu eräs episodi, ison harjoituksen huoltoon liittyvä juttu. Tämä yksityiskohta oli niin salainen, että kaikki todistajina olleet kärpäsetkin piti tappaa. No, harjoituksen vielä kestäessä alueen paikallislehti toitotti aiheesta yksityiskohtineen jopa kuvineen. Se siitä.
No, yksityiskansalaisena nämä salausasiat ovat helppoja. Mikä on kiellettyä on kiellettyä ja piste. Toimittajilla ja toimituksilla on todennäköisesti nyt ylimääräistä halua laventaa näitä asioita.
Jos operaation eräs sivupolku tai jopa kantatie on ollut pyrkimys irroittaa siviileihin kohdistunut tiedustelu sotilailta veks, niin mitähän tahoja tässä on takana. Keiden persettä polttelee -tehokkaan sotilastiedustelun- vempeleet ja menetelmät? Joku pelkää jotain. Minulla on luonnollisesti nokkavainu tästäkin, yhdistän sen surutta mm. niihin kansallisiin rahavirtoihin, jotka päätyvät mikä kasa minnekin. Minkä verran anteeksi vain, Suomessa putsaillaan mm. itäisiä valuuttavirtoja? Paljonko ns. agressiivista verosuunnittelua jää pimentoon? (ennen sitä sanottiin veronkierroksi)
On nimittäin niinkin, että time crisis tietty tietovuo on sama kuin ote palleista. Normaalioloissa Suomivaltio ei taatusti puutu rahan-siirtelyyn- kriisioloissa se tekee sen varmasti.
Miksi HS otti asiakseen tämän operaation? Suomalaisessa twitterivirrassa on varmasti joku puolentoista lauseen vastaus, mutta periaatteesta en sieltä mitään etsi.
No, harjoituksen vielä kestäessä alueen paikallislehti toitotti aiheesta yksityiskohtineen jopa kuvineen. Se siitä.No, yksityiskansalaisena nämä salausasiat ovat helppoja. Mikä on kiellettyä on kiellettyä ja piste. Toimittajilla ja toimituksilla on todennäköisesti nyt ylimääräistä halua laventaa näitä asioita.
Jos operaation eräs sivupolku tai jopa kantatie on ollut pyrkimys irroittaa siviileihin kohdistunut tiedustelu sotilailta veks, niin mitähän tahoja tässä on takana. Keiden persettä polttelee -tehokkaan sotilastiedustelun- vempeleet ja menetelmät? Joku pelkää jotain. Minulla on luonnollisesti nokkavainu tästäkin, yhdistän sen surutta mm. niihin kansallisiin rahavirtoihin, jotka päätyvät mikä kasa minnekin. Minkä verran anteeksi vain, Suomessa putsaillaan mm. itäisiä valuuttavirtoja? Paljonko ns. agressiivista verosuunnittelua jää pimentoon? (ennen sitä sanottiin veronkierroksi)
On nimittäin niinkin, että time crisis tietty tietovuo on sama kuin ote palleista. Normaalioloissa Suomivaltio ei taatusti puutu rahan-siirtelyyn- kriisioloissa se tekee sen varmasti.
Miksi HS otti asiakseen tämän operaation? Suomalaisessa twitterivirrassa on varmasti joku puolentoista lauseen vastaus, mutta periaatteesta en sieltä mitään etsi.
Poliitikot ja media...
Falklandin sodasta 1982 on muutama kokemus. Yksi BBC:n uutinen olisi voinut vaikuttaa sodan lopputulokseen. 75% englantilaisiin sotalaivoihin osuneista pommeista ei räjähtänyt lainkaan. Argentiinalaisten matalahyökkäykset eivät ilmeisesti antaneet pommeille aikaa virittyä (koneet tulivat ihan meren pintaa pitkin). Oli tärkeää, etteivät argentiinalaiset keksisi parantaa tekniikkaa tai virittää sytyttimiä toisella tavalla. Tätä jatkui koko sodan. 23.5.1982 BBC julkaisi seuraavan uutisen:
Argentiinan 21.5. suorittamien ilmahyökkäysten jälkeen on eräällä sota-aluksella tehty menestyksellisesti vaarattomiksi kaksi pommia, ja toisella samoin yksi. Muilla aluksilla, jotka kärsivät vähäisiä vaurioita, suoritetaan parhaillaan korjauksia.
Laivaston sotilaat pitivät tätä maanpetoksena mutta olivat hiirenhiljaa eikä se johtunut siitä, että uutinen oli puolustusministeriön lehdistötiedotteesta.
Onneksi se ei ollut lööppiuutinen eivätkä toimittajat varmaan tajunneet sen merkitystä sen enempää kuin joku PLM:n viestijäkään. Jos argentiinalaiset olisivat huomanneet, olisi Britannia mahdollisesti menettänyt satoja laivoja ja tuhansia merisotilaita. Uutisen jälkeenkin homma jatkui samanlaisena. HMS Plymouth sai neljästä pommista eikä yksikään räjähtänyt. Yksikin olisi upottanut aluksen.
Lehdistö kertoi myös SAS:n ja SBS:n partioiden lähettämisestä, mistä ammattisotilaat olisivat helposti voineet ennakoida San Carlosin maihinnousun. Argentiinalaiset taisivat ottaa kuitenkin aika rennosti ja menettivät mahdollisuutensa, joita heille annettiin suorastaan hopealautasella.
Krimin sodan aikana (1853-1856) The Times sai vertaansa vailla olevan totuudenpuhujan maineen. Lehdestä oli Venäjälle todellista hyötyä. Tsaari sanoikin: "Emme tarvitse vakoilijoita. meillä on The Times." Brittijoukkojen komentaja lordi Raglan sai mukana olleen kirjeenvaihtajan (W. H. Russell) teksteistä hermoromahduksen, mikä joudutti hänen loppuaan.
Amerikkalaisia kehutaan kaiken aikaa tässä tarkastelussa "avoimiksi" ikään kuin pitäisi ottaa oppia heiltä. Mutta sekä Persianlahden sota että Irakin sota hoidettiin tiedotusvälineiden osalta suorastaan rautanäppisesti. Eihän muuten Wikileaksilla ja Bradley Manningilla olisi ollut mitään kohuarvoa.
Liitteet
Some on jo nykyisellään hankala asia... mitä sille pitäisi tehdä jos alkaisi tulla merkkejä "tiukasta paikasta"?
Tilapäisesti "Kiinan ja Iranin" malli ja twiitterit sekä anarkistitoimittajat tukkoon?
Vaiko annetaan sotkea miten tahtovat, kunhan eivät kadulle lähde?
Laajemmassa sotkussahan twiitterit ovat nurin.
Tämä nyt on ohi aiheen. Mutta ehkä se kertoo minkä verran minä luotan tiettyyn osaan mediasta. YLE:llä olisi nyt ja jatkossa vielä enemmän mahdollisuus erottua positiivisesti.
Tilapäisesti "Kiinan ja Iranin" malli ja twiitterit sekä anarkistitoimittajat tukkoon?
Vaiko annetaan sotkea miten tahtovat, kunhan eivät kadulle lähde?
Laajemmassa sotkussahan twiitterit ovat nurin.
Tämä nyt on ohi aiheen. Mutta ehkä se kertoo minkä verran minä luotan tiettyyn osaan mediasta. YLE:llä olisi nyt ja jatkossa vielä enemmän mahdollisuus erottua positiivisesti.
Viimeksi muokattu:
Tästä löytyy analyysiä Alpo Rusin väitöskirjasta Lehdistösensuuri jatkosodassa. Huolimatta siitä ettei kyseisessä väikkärissä ole teoriaa ja joku sihteeri Pirjo hoiti kässärin kuntoon teos löytyy edelleen kirjahylllystäni monen muuton ja siivouksen jäljiltä.
Tänään muuten eräs oopperan ystävä heräsi kommentoimaan asiaa maakuntalehdissä.
Kaleva Virpi Niemistö
Seppo Tiitinen on viettänyt nyt parin vuoden verran eläkepäiviä eduskunnan pääsihteerin virasta. Hän työskenteli pitkään myös suojelupoliisin päällikkönä.
Entinen suojelupoliisin päällikkö ja eduskunnan ex-pääsihteeri Seppo Tiitinen arvostelee tiedustelulakiin kaavailtua tiedusteluvaltuutetun tehtävää.
Tiitinen muistuttaa kokemuksestaan, että päätökset Suomen keskeisistä turvallisuusintresseistä ja niihin liittyvistä tiedontarpeista sekä keskeisissä asioissa myös menettelytavoista on tehty yhteisymmärryksessä valtion korkeimman johdon eli tasavallan presidentin ja pääministerin johtaman hallituksen sekä ammattiviranomaisten kesken.
- Vaikuttaa vähän erikoiselta, melkeinpä oudolta, että tulisi joku virkamies eli sellainen ylipäätirehtööri, joka menisi kansanvaltaisesti valittujen valtioelinten hyväksymien linjausten yli. Tiedusteluvaltuutetun valtuuksia pitäisi harkita vielä kahteen kertaan, hän toteaa.
Tiitinen visioi tilanteen, jossa ylimmässä valtionjohdossa on päätetty tiedonhankinnasta ja tiedusteluvaltuutettu sanoo yksilönsuojaan vedoten, ettei tämä sovi.
- Mitenkä voidaan asettaa yksi virkamies, joka voi sanoa, että valtion turvallisuutta koskeva päätöksenteko on mitätöntä. Minusta siinä olisi jotain takaperoista.
- Tiedustelussa on kyse kuitenkin valtion ja kansalaisten perimmäisistä eduista, joita varjelemaan kansa on edustajansa valinnut, hän alleviivaa.
Mistä semmoinen epeli?
Tiedusteluvaltuutetun valtuuksiin on esitetty muun muassa oikeutta saada suojelupoliisilta reaaliaikaisesti ilmoitus jokaisesta usein ylimmän valtionjohdon tekemästä tiedustelumenetelmän käyttöä koskevasta päätöksestä.
Valtuutetulle tulisi myös oikeus keskeyttää tai lopettaa hänen lainvastaiseksi katsomansa tiedustelumenetelmän käyttö.
Tiitinen myöntää tasapainoilun vaikeuden tiedonhankinnan ja yksityisyyden suojan välillä.
- Tässä on tehtävä vielä arvopohdintoja moneen suuntaan, ja niihin pitäisi löytää järkevä ja looginen, myös käytännössä toimiva, ratkaisu.
Tiitisen mukaan valtioneuvosto on liian matala taso yksin valitsemaan tiedusteluvaltuutettua.
- Nimitysprosessi pitää kiilata niin ylös kuin mahdollista. Ratkaisu voisi olla, että tähän tiedusteluvaltuutetun rekrytointiin kytkettäisiin eduskuntaulottuvuus niin, että tiedusteluvalvontavaliokunta antaisi hakijoista arvionsa ja valtioneuvoston esityksestä presidentti sitten nimittäisi hänet.
Esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehen valintaan perustuslakivaliokunta antaa arvionsa.
- Ihmettelen mistä semmoinen epeli löytyy, Tiitinen kuittaa pohdinnat tiedusteluvaltuutetun henkilöstä.
Jäseniä yksinumeroinen luku
Tiedusteluvaltuutetun lisäksi myös Tiitisen mainitsemaa eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokuntaa kaavaillaan uudeksi valvontaelimeksi.
Se muun muassa valvoisi ja edistäisi lainmukaisuutta sekä perus- ja ihmisoikeuksien noudattamista tiedustelutoiminnassa.
Tiitisen mukaan valiokunnan jäsenten määrä on pidettävä mahdollisimman pienenä.
- Olisi parempi, että jäseniä olisi yksinumeroinen luku. Silloin valiokunta myös saisi varmemmin todellista tietoa, koska ei näissä tiedusteluasioissa tietoa voi jakaa kuin apulantaa. Sellainen on myrkkyä koko toiminnan onnistumiselle.
Tiedusteluvalvontavaliokunnan pitäisi myös pystyä valvomaan tiedusteluvaltuutettua.
- Silloin olisi hirttonaru myös tiedusteluvaltuutetun kaulassa koko ajan. Onhan valtuutetullakin valvoja oltava.
Ehdottoman tärkeää
Tiedustelulakiuudistusta Tiitinen pitää ehdottoman tärkeänä.
- On katastrofaalinen tilanne, että itsenäisen valtion viranomaisilla ei ole oikeutta tehdä sitä, mitä kaikkien ympärillä olevien valtion viranomaiset voivat myös Suomen ja suomalaisten suhteen tehdä.
Tiedustelulakiin liittyvien perustuslakikohtien mahdollista käsittelemistä kiireellisenä hän kutsuu makuasiaksi ja keskusteluksi pukin parrasta.
- Kysymys on kuitenkin vain kuukausista.
Tänään muuten eräs oopperan ystävä heräsi kommentoimaan asiaa maakuntalehdissä.
Kaleva Virpi Niemistö
Seppo Tiitinen on viettänyt nyt parin vuoden verran eläkepäiviä eduskunnan pääsihteerin virasta. Hän työskenteli pitkään myös suojelupoliisin päällikkönä.
Entinen suojelupoliisin päällikkö ja eduskunnan ex-pääsihteeri Seppo Tiitinen arvostelee tiedustelulakiin kaavailtua tiedusteluvaltuutetun tehtävää.
Tiitinen muistuttaa kokemuksestaan, että päätökset Suomen keskeisistä turvallisuusintresseistä ja niihin liittyvistä tiedontarpeista sekä keskeisissä asioissa myös menettelytavoista on tehty yhteisymmärryksessä valtion korkeimman johdon eli tasavallan presidentin ja pääministerin johtaman hallituksen sekä ammattiviranomaisten kesken.
- Vaikuttaa vähän erikoiselta, melkeinpä oudolta, että tulisi joku virkamies eli sellainen ylipäätirehtööri, joka menisi kansanvaltaisesti valittujen valtioelinten hyväksymien linjausten yli. Tiedusteluvaltuutetun valtuuksia pitäisi harkita vielä kahteen kertaan, hän toteaa.
Tiitinen visioi tilanteen, jossa ylimmässä valtionjohdossa on päätetty tiedonhankinnasta ja tiedusteluvaltuutettu sanoo yksilönsuojaan vedoten, ettei tämä sovi.
- Mitenkä voidaan asettaa yksi virkamies, joka voi sanoa, että valtion turvallisuutta koskeva päätöksenteko on mitätöntä. Minusta siinä olisi jotain takaperoista.
- Tiedustelussa on kyse kuitenkin valtion ja kansalaisten perimmäisistä eduista, joita varjelemaan kansa on edustajansa valinnut, hän alleviivaa.
Mistä semmoinen epeli?
Tiedusteluvaltuutetun valtuuksiin on esitetty muun muassa oikeutta saada suojelupoliisilta reaaliaikaisesti ilmoitus jokaisesta usein ylimmän valtionjohdon tekemästä tiedustelumenetelmän käyttöä koskevasta päätöksestä.
Valtuutetulle tulisi myös oikeus keskeyttää tai lopettaa hänen lainvastaiseksi katsomansa tiedustelumenetelmän käyttö.
Tiitinen myöntää tasapainoilun vaikeuden tiedonhankinnan ja yksityisyyden suojan välillä.
- Tässä on tehtävä vielä arvopohdintoja moneen suuntaan, ja niihin pitäisi löytää järkevä ja looginen, myös käytännössä toimiva, ratkaisu.
Tiitisen mukaan valtioneuvosto on liian matala taso yksin valitsemaan tiedusteluvaltuutettua.
- Nimitysprosessi pitää kiilata niin ylös kuin mahdollista. Ratkaisu voisi olla, että tähän tiedusteluvaltuutetun rekrytointiin kytkettäisiin eduskuntaulottuvuus niin, että tiedusteluvalvontavaliokunta antaisi hakijoista arvionsa ja valtioneuvoston esityksestä presidentti sitten nimittäisi hänet.
Esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehen valintaan perustuslakivaliokunta antaa arvionsa.
- Ihmettelen mistä semmoinen epeli löytyy, Tiitinen kuittaa pohdinnat tiedusteluvaltuutetun henkilöstä.
Jäseniä yksinumeroinen luku
Tiedusteluvaltuutetun lisäksi myös Tiitisen mainitsemaa eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokuntaa kaavaillaan uudeksi valvontaelimeksi.
Se muun muassa valvoisi ja edistäisi lainmukaisuutta sekä perus- ja ihmisoikeuksien noudattamista tiedustelutoiminnassa.
Tiitisen mukaan valiokunnan jäsenten määrä on pidettävä mahdollisimman pienenä.
- Olisi parempi, että jäseniä olisi yksinumeroinen luku. Silloin valiokunta myös saisi varmemmin todellista tietoa, koska ei näissä tiedusteluasioissa tietoa voi jakaa kuin apulantaa. Sellainen on myrkkyä koko toiminnan onnistumiselle.
Tiedusteluvalvontavaliokunnan pitäisi myös pystyä valvomaan tiedusteluvaltuutettua.
- Silloin olisi hirttonaru myös tiedusteluvaltuutetun kaulassa koko ajan. Onhan valtuutetullakin valvoja oltava.
Ehdottoman tärkeää
Tiedustelulakiuudistusta Tiitinen pitää ehdottoman tärkeänä.
- On katastrofaalinen tilanne, että itsenäisen valtion viranomaisilla ei ole oikeutta tehdä sitä, mitä kaikkien ympärillä olevien valtion viranomaiset voivat myös Suomen ja suomalaisten suhteen tehdä.
Tiedustelulakiin liittyvien perustuslakikohtien mahdollista käsittelemistä kiireellisenä hän kutsuu makuasiaksi ja keskusteluksi pukin parrasta.
- Kysymys on kuitenkin vain kuukausista.
Seppo Tiitinen pohti LM:n haastattelussa, voisiko tiedusteluvaltuutettu puuttua valtionjohdon tiedustelulinjauksiin. Ministeri Risikon mukaan riskiä ei ole.
Markku Uhari Satakunnan Kansa
Uuden tiedusteluvaltuutetun viran ensisijainen tehtävä on valvoa, että uusia tiedustelulakeja noudatetaan oikein eikä puuttua siihen, ketkä ovat tiedustelun kohteina.
Näin arvioivat Lännen Medialle sekä sisäministeri Paula Risikko (kok.) että tiedustelulakivalmistelun parlamentaarisen seurantaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Tapani Tölli (kesk.).
Tiedustelulakien valvojaksi tarkoitetun tiedusteluvaltuutetun toimenkuvasta esitti kritiikkiä eduskunnan eläköitynyt pääsihteeri ja Supon entinen päällikkö Seppo Tiitinen.
Tiitinen vaati Lännen Median haastattelussa (4.1.), että tiedustelulakien valvontaan perustettava tiedusteluvaltuutetun valtuuksia pitäisi harkita vielä.
–Vaikuttaa vähän erikoiselta, melkeinpä oudolta, että tulisi joku virkamies eli sellainen ylipäätirehtööri, joka menisi kansanvaltaisesti valittujen valtioelinten hyväksymien linjausten yli, Tiitinen toteaa haastattelussa.
Risikko: laki sanelee, mitä valtuutettu saa tehdä
Risikon mielestä sellaista vaaraa ei olisi, että tiedusteluvaltuutettu voisi ylittää omat valtuutensa.
–Täytyy muistaa, että tämä laki sanelee, mitä tiedusteluvaltuutettu saa tehdä. Ei hän saa mennä sisällöstä poiketen. Valtuutetun tehtävä on katsoa, toimivatko ne, jotka tässä tiedustelutoiminnassa ovat mukana eri vaiheissa, lain mukaan, sairaslomaltaan tavoitettu Risikko kommentoi.
Tölli suhtautuu vakavasti Tiitisen esittämiin huoliin, mutta hän on samalla linjalla Risikon kanssa.
–Ei ole kysymyksessä se, että tiedusteluvaltuutettu puuttuisi valtioelinten hyväksymiin linjauksiin, sanoo Tölli.
Molemmat muistuttavat myös, että sekä Ruotsissa että Tanskassa on omat viranomaiset, jotka valvovat, että tiedusteluvaltuuksia käytetään oikein.
Perustuslaki rajoittaa henkilömääriä
Tiedustelulainsäädännön valvojaksi on kaavailtu myös kansanedustajista muodostettavaa parlamentaarista valvontavaliokuntaa. Tiitinen totesi haastattelussa, että valiokunnassa pitäisi olla mahdollisimman vähän jäseniä, jotta se saisi todellista tietoa tiedustelusta. Hänestä olisi parempi, jos jäseniä olisi "yksinumeroinen luku".
Tapani Tölli toteaa, että parlamentaarinen seurantaryhmä on pohtinut jäsenmäärää paljon. Määrässä tulee vastaan kuitenkin perustuslaki.
–Perustuslain mukaan eduskunnan valiokunnan minimikoko on yksitoista, toteaa Tölli.
Jos lukumäärää halutaan pienentää, pitäisi siis muuttaa perustuslakia.
Risikko toteaa, että tiedustelulainsäädännön valmistelussa on pyritty ottamaan huomioon mahdollisimman hyvin yksityisyyden suoja ja tiedustelutiedon tarpeet.
–Kansanvaltaisessa yhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa tiedustelutoiminnan elinehtona on, että tiedusteluviranomaisen toimintaan kohdistuu riittävän kattavaa oikeudellista ja parlamentaarista valvontaa, Risikko arvioi.
Hallituksen on määrä antaa tiedustelulakeja koskevan esityksen eduskunnalle kevään aikana.
Markku Uhari Satakunnan Kansa
Uuden tiedusteluvaltuutetun viran ensisijainen tehtävä on valvoa, että uusia tiedustelulakeja noudatetaan oikein eikä puuttua siihen, ketkä ovat tiedustelun kohteina.
Näin arvioivat Lännen Medialle sekä sisäministeri Paula Risikko (kok.) että tiedustelulakivalmistelun parlamentaarisen seurantaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Tapani Tölli (kesk.).
Tiedustelulakien valvojaksi tarkoitetun tiedusteluvaltuutetun toimenkuvasta esitti kritiikkiä eduskunnan eläköitynyt pääsihteeri ja Supon entinen päällikkö Seppo Tiitinen.
Tiitinen vaati Lännen Median haastattelussa (4.1.), että tiedustelulakien valvontaan perustettava tiedusteluvaltuutetun valtuuksia pitäisi harkita vielä.
–Vaikuttaa vähän erikoiselta, melkeinpä oudolta, että tulisi joku virkamies eli sellainen ylipäätirehtööri, joka menisi kansanvaltaisesti valittujen valtioelinten hyväksymien linjausten yli, Tiitinen toteaa haastattelussa.
Risikko: laki sanelee, mitä valtuutettu saa tehdä
Risikon mielestä sellaista vaaraa ei olisi, että tiedusteluvaltuutettu voisi ylittää omat valtuutensa.
–Täytyy muistaa, että tämä laki sanelee, mitä tiedusteluvaltuutettu saa tehdä. Ei hän saa mennä sisällöstä poiketen. Valtuutetun tehtävä on katsoa, toimivatko ne, jotka tässä tiedustelutoiminnassa ovat mukana eri vaiheissa, lain mukaan, sairaslomaltaan tavoitettu Risikko kommentoi.
Tölli suhtautuu vakavasti Tiitisen esittämiin huoliin, mutta hän on samalla linjalla Risikon kanssa.
–Ei ole kysymyksessä se, että tiedusteluvaltuutettu puuttuisi valtioelinten hyväksymiin linjauksiin, sanoo Tölli.
Molemmat muistuttavat myös, että sekä Ruotsissa että Tanskassa on omat viranomaiset, jotka valvovat, että tiedusteluvaltuuksia käytetään oikein.
Perustuslaki rajoittaa henkilömääriä
Tiedustelulainsäädännön valvojaksi on kaavailtu myös kansanedustajista muodostettavaa parlamentaarista valvontavaliokuntaa. Tiitinen totesi haastattelussa, että valiokunnassa pitäisi olla mahdollisimman vähän jäseniä, jotta se saisi todellista tietoa tiedustelusta. Hänestä olisi parempi, jos jäseniä olisi "yksinumeroinen luku".
Tapani Tölli toteaa, että parlamentaarinen seurantaryhmä on pohtinut jäsenmäärää paljon. Määrässä tulee vastaan kuitenkin perustuslaki.
–Perustuslain mukaan eduskunnan valiokunnan minimikoko on yksitoista, toteaa Tölli.
Jos lukumäärää halutaan pienentää, pitäisi siis muuttaa perustuslakia.
Risikko toteaa, että tiedustelulainsäädännön valmistelussa on pyritty ottamaan huomioon mahdollisimman hyvin yksityisyyden suoja ja tiedustelutiedon tarpeet.
–Kansanvaltaisessa yhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa tiedustelutoiminnan elinehtona on, että tiedusteluviranomaisen toimintaan kohdistuu riittävän kattavaa oikeudellista ja parlamentaarista valvontaa, Risikko arvioi.
Hallituksen on määrä antaa tiedustelulakeja koskevan esityksen eduskunnalle kevään aikana.
Sama juttu tämä värvätyn vakoilijan "Kati" Juntusen tapaus. Häntä ei koskaan syytetty, ja Pekka "lustraatio" Virkki ihmettelee vieläkin, että miksi.
Kun "Kati" tuli takaisin DDR:stä 1980-luvulla, Stasi odotti raportointia. Stasi huomasi nopeasti, että Katin raportit Suomesta sisälsivät jotain sellaista, joka sai heidät ihan itse dumppaamaan Juntusen.
Oletan, että Supo otti hänet jo miltei satamassa kainaloon.
Mutta kukapa näistä tietää. Tiitinen tietysti. Hän kyllä ymmärtää, mitä salaaminen tarkoittaa ja miksi se on hyödyllistä. Ainakaan hän ei ole naiivi tohelo.
Kun "Kati" tuli takaisin DDR:stä 1980-luvulla, Stasi odotti raportointia. Stasi huomasi nopeasti, että Katin raportit Suomesta sisälsivät jotain sellaista, joka sai heidät ihan itse dumppaamaan Juntusen.
Oletan, että Supo otti hänet jo miltei satamassa kainaloon.
Mutta kukapa näistä tietää. Tiitinen tietysti. Hän kyllä ymmärtää, mitä salaaminen tarkoittaa ja miksi se on hyödyllistä. Ainakaan hän ei ole naiivi tohelo.
Onhan meillä tosin korkeitakin virkaihmisiä tukevasti tuoleillaan, jotka ovat hölisseet Suomen kannalta painavia asioita väärällä hetkellä mm. Unionin neuvotteluissa. Liekö sitten ihan isänmaan etua ajaneet silläkin tavoin niin voimakkaasti, että palkintoa on piisannut. Piru näistä tiennee vaan ei kerro.
Mulle sanoi kauan sitten eräs kotimaan politiikassa vaikuttanut nainen, että verkostot on SE juttu, jolla mennään eteenpäin. Tämä bisnesliemissä marinoitu ihminen saattoi lausua varsin painavan pointin.
Jospa se onkin niin, että hyvin pieni piiri pyörii ja pitää hyvänä kutakin, joka kuuluu joukkoon. Jos et kuulu, niin raja -etenemiselle- tulee äkkiä eteen. ?
Mulle sanoi kauan sitten eräs kotimaan politiikassa vaikuttanut nainen, että verkostot on SE juttu, jolla mennään eteenpäin. Tämä bisnesliemissä marinoitu ihminen saattoi lausua varsin painavan pointin.
Jospa se onkin niin, että hyvin pieni piiri pyörii ja pitää hyvänä kutakin, joka kuuluu joukkoon. Jos et kuulu, niin raja -etenemiselle- tulee äkkiä eteen. ?
Eräällä paikkakunnalla - kutsuttakoon sitä vaikka salanimellä Pikkusielula - on ollut vuosikymmeniä oma sosiaalinen kulttuurinsa. Se menee näin:
1. Pahantahtoiset nilkit etsivä jonkun kiusattavaksi, alistettavaksi, ulossuljettavaksi ja keksittyjen paskapuheiden kohteeksi.
2. Kukaan ei asetu mistään syystä tämmöisen epäinhimillisen toiminnan kohteiden tueksi julkisesti. Salaa ja yksityisesti ehkä, mutta ei niin että esim. haastaisi valheiksi tietämänsä pahantahtoisten juorujen totuusarvon, kyseenalaistaisi kiusaajien aseman tms.
3. Seurauksena on kollektiivinen sosiaalinen pelkuruus yhdistyneenä siihen, että kiusausmentaliteetin olemassaolo ja legitimeetti hyväksytään käytännössä jopa "hyvien" ihmisten parissa. Tämä tietenkin herättää kysymyksen siitä, että voiko kyseisen paikkakunnan henkistä perintöä arjen tasolla arvostava ihminen täyttää ihmisen määritelmän vai onko kyse jostain muusta nisäkäslajista.
4. Kaikki perustuu verkostoitumiseen. Verkostoituminen on suurelta osin ylisukupolvista. (Esim. koulussa oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että opettajat antoivat arvosanoja enemmänkin käsitykselleen oppilaan vanhempien poliittisista ja ideologisista kannoista kuin itse oppilaan suorituksista.)
5. Ulos suljetuilla ei oikeastaan ollut sen kulttuurin puitteissa muuta puolustautumiskeinoa kuin brutaali väkivalta. Ne, jotka eivät halunneet, kyenneet tai uskaltaneet sitä käyttää - tai saaneet väkivaltaista tukea mistään - eivät voineet päästä kiusaamisen kehästä pois.
6. Verkostot suojelivat kiusaajia koska nämä - tai näiden läheiset - kuuluivat verkostoihin ja niiden ytimiin.
7. Kaikenlainen itsereflektointi puuttuu kokonaan. Ne todella harvat, jotka sellaista uskaltavat tehdä, kokevat lähes automaattisesti huonoa omaatuntoa.
8. Pahin synti siellä on oma ja omaperäinen ajattelu. Se on varmin tapa joutua sadistisen kollektiivisen kiusaamisen, valehtelemisen, ulossulkemisen jne. kohteeksi.
9. Varmin tapa edetä on siellä se, että menee aina mukaan kun jotakuta poissuljetaan, kiusataan, kun jostakusta levitellään valheita... Sosiaalinen pelkuruus ja raukkamaisuus on siellä sosiaalisen verkostoitumisen elinehto - paitsi sairaille sadisteille. Sadistit saavat olla sadismissaan rohkeita koska pelkurit suojelevat heitä.
10. Ajattelun suhteen tärkein sääntö Pikkusielulassa on, että "think small". Kun amputoi ajattelunsa niin ei ole niin suuressa vaarassa joutua kollektiivisen sadismin kohteeksi.
11. Ihmiset voivat olla samaan aikaan persoonaltaan ihan hyviä, mukavia, lupsakoita, huumorintajuisia ja hyväntahtoisia. Mutta he toimivat ja käyttäytyvät paikkakunnan alakulttuurin mukaan.
Kyseinen paikkakunta ja sieltä lähtöisin olevat (kukaan, jolla on valinnanvaraa ei halua jäädä sinne asumaan) ovat tietenkin ylpeitä omasta Pikkusieluisuudestaan.
Politiikassa on paljon samaa kuin Pikkusielulassa.
Aika monessa muussakin kilpailuhenkisessä ja ajattelultaan ahtaassa/laitostuneessa/sosiaalisen pelkuruuden saturoimassa ympäristössä on tuota samaa.
1. Pahantahtoiset nilkit etsivä jonkun kiusattavaksi, alistettavaksi, ulossuljettavaksi ja keksittyjen paskapuheiden kohteeksi.
2. Kukaan ei asetu mistään syystä tämmöisen epäinhimillisen toiminnan kohteiden tueksi julkisesti. Salaa ja yksityisesti ehkä, mutta ei niin että esim. haastaisi valheiksi tietämänsä pahantahtoisten juorujen totuusarvon, kyseenalaistaisi kiusaajien aseman tms.
3. Seurauksena on kollektiivinen sosiaalinen pelkuruus yhdistyneenä siihen, että kiusausmentaliteetin olemassaolo ja legitimeetti hyväksytään käytännössä jopa "hyvien" ihmisten parissa. Tämä tietenkin herättää kysymyksen siitä, että voiko kyseisen paikkakunnan henkistä perintöä arjen tasolla arvostava ihminen täyttää ihmisen määritelmän vai onko kyse jostain muusta nisäkäslajista.
4. Kaikki perustuu verkostoitumiseen. Verkostoituminen on suurelta osin ylisukupolvista. (Esim. koulussa oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että opettajat antoivat arvosanoja enemmänkin käsitykselleen oppilaan vanhempien poliittisista ja ideologisista kannoista kuin itse oppilaan suorituksista.)
5. Ulos suljetuilla ei oikeastaan ollut sen kulttuurin puitteissa muuta puolustautumiskeinoa kuin brutaali väkivalta. Ne, jotka eivät halunneet, kyenneet tai uskaltaneet sitä käyttää - tai saaneet väkivaltaista tukea mistään - eivät voineet päästä kiusaamisen kehästä pois.
6. Verkostot suojelivat kiusaajia koska nämä - tai näiden läheiset - kuuluivat verkostoihin ja niiden ytimiin.
7. Kaikenlainen itsereflektointi puuttuu kokonaan. Ne todella harvat, jotka sellaista uskaltavat tehdä, kokevat lähes automaattisesti huonoa omaatuntoa.
8. Pahin synti siellä on oma ja omaperäinen ajattelu. Se on varmin tapa joutua sadistisen kollektiivisen kiusaamisen, valehtelemisen, ulossulkemisen jne. kohteeksi.
9. Varmin tapa edetä on siellä se, että menee aina mukaan kun jotakuta poissuljetaan, kiusataan, kun jostakusta levitellään valheita... Sosiaalinen pelkuruus ja raukkamaisuus on siellä sosiaalisen verkostoitumisen elinehto - paitsi sairaille sadisteille. Sadistit saavat olla sadismissaan rohkeita koska pelkurit suojelevat heitä.
10. Ajattelun suhteen tärkein sääntö Pikkusielulassa on, että "think small". Kun amputoi ajattelunsa niin ei ole niin suuressa vaarassa joutua kollektiivisen sadismin kohteeksi.
11. Ihmiset voivat olla samaan aikaan persoonaltaan ihan hyviä, mukavia, lupsakoita, huumorintajuisia ja hyväntahtoisia. Mutta he toimivat ja käyttäytyvät paikkakunnan alakulttuurin mukaan.
Kyseinen paikkakunta ja sieltä lähtöisin olevat (kukaan, jolla on valinnanvaraa ei halua jäädä sinne asumaan) ovat tietenkin ylpeitä omasta Pikkusieluisuudestaan.
Politiikassa on paljon samaa kuin Pikkusielulassa.
Aika monessa muussakin kilpailuhenkisessä ja ajattelultaan ahtaassa/laitostuneessa/sosiaalisen pelkuruuden saturoimassa ympäristössä on tuota samaa.
Itse asiassa Argentiinalaiset olivat tietoisia ongelmasta ja heillä oli matalapommituksiin soveltuvia pommeja mutta näitä ei annettu ilmavoimille koska sisäpolitiikka ja pelko siitä että näitä tarvitaan Chileä vastaan käytävään sotaan.
Yleisesti Argentiinalaiset eivät oikein ottaneet sotaa vakavasti.
Yleisesti Argentiinalaiset eivät oikein ottaneet sotaa vakavasti.