KYKY ja voima tuottaa hyvää ja luovia eteenpäin toivottomissakin olosuhteissa. Nuo asiat tekivät kirjailija Katja Kettuunhttps://www.is.fi/haku/?query=katja+kettuun vaikutuksen, kun hän tutustui Yhdysvalloissa suomalaisten siirtolaisten ja alkuperäisasukkaiden jälkeläisiin, niin kutsuttuihin fintiaaneihin.

Suurin osa fintiaaneista on ojibwa-heimoon kuuluvien alkuperäisasukkaiden ja Suomesta 1860–1924 Yhdysvaltoihin muuttaneiden ihmisten jälkeläisiä. Kettu, toimittaja Maria Seppälähttps://www.is.fi/haku/?query=maria+seppala ja valokuvaaja Meeri Koutaniemihttps://www.is.fi/haku/?query=meeri+koutaniemi matkustivat heidän mailleen Minnesotaan, Wisconsiniin, Michiganiin ja Kanadan Ontarioon, ja kokosivat ihmisten tarinat kirjaan Fintiaanien mailla (WSOY).

Fintiaanien tarinaa ei ennen ole kerrottu juuri missään, osaksi siksi että alkuperäiskansojen asemaa ja taustoja ei Yhdysvalloissa juuri käsitellä. Fintiaanien määrääkään ei tiedetä, mutta kolmikko tapasi heistä kymmeniä. Suurin osa elää reservaateissa, alkuperäisasukkaiden autonomisina pitämillä alueilla, joita rasittavat huumeongelma, väkivalta, puutteelliset asumisolosuhteet ja peruskoulutuksen ja terveydenhuollon puuttuminen.

Kettu, Seppälä ja Koutaniemi tutustuivat eri sukupolvien fintiaaneihin, muun muassa 24-vuotiaaseen, sairaanhoitajan ammatista haaveilevaan Tasha Shoukkalaanhttps://www.is.fi/haku/?query=tasha+shoukkalaan sekä hyväksikäytetyille alkuperäisasukkaiden lapsille orpokotia pitäviin keski-ikäisiin Rebeccahttps://www.is.fi/haku/?query=rebecca ja Jim Gawboyhinhttps://www.is.fi/haku/?query=jim+gawboyhin.

NUORIMMAT fintiaanit ovat alkuperäisten jälkeläisiä kuudennessa polvessa. Alkuperäiskansaan kuuluminen on useille suomalaisuutta tärkeämpi identiteetin määrittäjä. Jotkut vaalivat suomalaistaustaansa: reservaatin heimocollegessa musiikinopettajana toimivan muusikko Lyz Jaakolanhttps://www.is.fi/haku/?query=lyz+jaakolan tuotantoon kuuluu muun muassa albumi Finndian Summer, Fintiaanikesä.

Huonot olot johtuvat suomalaisten alkuperäisestä asemasta pahnanpohjimmaisina: muista Pohjoismaista muuttoaalto suuntautui Yhdysvaltoihin jo kolme vuosikymmentä ennen suomalaisia, jotka joutuivat tyytymään kakkosluokan maihin.

Suomalaiset saivat töitä metsistä ja kaivoksilta, mutta joutuivat ennakkoluulojen ja rakenteellisen syrjinnän uhreiksi. 1900-luvun vaihteessa suomalaisia haukuttiin muun muassa mongoleiksi ja metsäsuomalaisiksi. Alkuperäisasukkaat kuitenkin löysivät heidän kanssaan paljon yhteistä: metsän, veden, suon ja alkoholin. Myös saunakulttuuri yhdisti kansoja, kylpiväthän alkuperäisasukkaat hikimajoissa.

FINTIAANI-termin korrektiutta on myös kyseenalaistettu, lähinnä siksi että jotkut alkuperäisasukkaat kokevat intiaani-sanan loukkaavana.

– Jokaisella etnisellä ryhmällä on oikeus itse määritellä, miten heitä kutsutaan. Kävimme fintiaani-termistä keskustelua kirjamme hahmojen kanssa. He ovat ottaneet sanan omakseen, joten itsemääräämisen loukkaamisesta ei voi puhua, Kettu perustelee.

– Osa on ennen pitänyt sanaa loukkaavana, sillä sana indian, intiaani, on Pohjois-Amerikassa joillekin loukkaava. Suomeksi vaihtoehtoiset termit eivät kuitenkaan aukea, ja jotta täällä edes voitaisiin kertoa tästä ihmisryhmästä, on pakko käyttää sanaa fintiaani.

Kettu sanoo, että fintiaanien taustaa vasten on mahdollista peilata tätä hetkeä: 1800–1900-luvun maahanmuuttoaalto muistuttaa Eurooppaan nyt suuntautuvaa liikettä.

– Silloisen tiedon avulla voimme ymmärtää, että ihminen lähtee harvoin kotoaan huvikseen. Suomesta lähdettiin pakoon köyhyyttä, venäläistämispolitiikkaa ja vainoja. Harva otettiin avosylin vastaan: 1908 Minnesotassa käytiin oikeudenkäynti, voidaanko suomalaisryhmälle antaa ihmisoikeudet, sillä heitä pidettiin mongoleina. Lopulta suomalaiset sulautuivat valtaväestöön ja pitivät samalla omat perinteensä.