Otan kenen tahansa yksilön tai lähes minkä tahansa organisaation käytettävissä olevan vastapeliesimerkin, joka nojaa tuohon Yurin videolla esille tuotuun kokonaisuuteen.
Tässä esimerkissä lähtökohtana on yksi niistä asioista, joita aina jankutan: älkää keskittykö liikaa substanssiin vaan huomioikaa dynamiikka ja rakenteet.
Lähtee...
Tuo neuvostoliittolainen/venäläinen vaikutuskaava menee alussa niin, että ensin sukupolven verran subversiota, sitten epävakauttaminen, sitten kriisiyttäminen ja neljäntenä vaiheena "normalisointi" eli kohdealueen väkivaltamonopolin vihamielinen haltuunotto.
Tämän kaavan käytännön toteuttaminen tuohon asti ja siitä eteenpäin seuraavat kolme vaihetta on nähty mm. Tsetseniassa, osassa Moldovaa, Ukrainassa, osassa Georgiaa, osassa staneja... (Kaikkia noita yhdistää jokin muukin. Kun vain saisi päähänsä, että mikä...?)
Suomessa maan epävakauttamista toteuttavia henkilöitä ja ryhmiä yhdistää dynamiikan ja asemoitumisen tasolla tämä:
1. Eräänlainen pseudoälymystö rakentaaa toinen toistaan tukien itselleen aseman palvottuna mielipide- ja asennevaikuttamisen verkostona.
2. Tämä vaikuttajaverkosto luo itse itsestään vaikutelman laajuudesta, vakavastiotettavuudesta ja yleistä mielipidettä lähellä olemisesta siten, että se hyödyntää somea, mediaa ja sosiaalisia kanavia floodaamalla soopaa sellaisilla tavoilla, jotka uppoavat ulkoa ohjautuviin ja massan mukana kulkeviin typeryksiin - eli suureen yleisöön.
3. Syntyy kollektiivinen tunnetason ohjautumisprosessi, jossa "palvonta todistaa että he ovat oikeassa ja heitä palvotaan siksi koska he osaavat ja uskaltavat tuoda rohkeasti esille oikeassa olevat mielipiteensä + voivat vetää uhriutuvan sankarimarttyyrin viitan päälleen jos heitä vastustetaan ja lisätä näin itseensä kohdistuvaa palvontaa".
4. Kaikki epäasiallinen, epäkohtelias, liioitteleva, epäuskottava jne. vastustus jota he kohtaavat kääntyy vahvistamaan heidän asemaansa, tavoitteitaan ja keinojaan.
Esimerkki pienimuotoisesta, kenen tahansa toteutettavissa olevasta vastatoiminnasta:
1. Vain täysin korrektia, asiallista, todistettavissa oleviin tosiasioihin pohjautuvaa viestintää. Seassa saa ja pitääkin toki olla vinoilua, piikittelyä yms. mutta sen pitää olla perusmuodoltaan vähintään yhtä asiallista ja älykästä kuin vastapuolella.
2. Palvonta on hyvä pääkohde. Tuo porukka menettää vaikutusvaltaansa vauhdilla jos se osoittautuu epärehelliseksi, opportunistiseksi, vihamieliseksi, tahallaan marttyyriyteen hankkiutuvaksi...
3. Lukumäärä on toinen hyvä pääkohde. Jos suuri yleisö huomaa että laajan älymystön sijaan kyse onkin pienestä määrästä "wanna-be-älymystöä", niin massan mukana menijät alkavat empiä. Ja sillä on iso merkitys.
4. "Wanna-be" -luonne on kolmas hyvä pääkohde. Suomalaiset eivät tykkää sairaalloisen huomiohakuisuuden varaan rakentuvasta pyrkyryydestä, jota toteutetaan muiden hyvinvoinnin ja rehellisyyden kustannuksella.
5. Tahallinen uhriutuminen on hyvä pääkohde. Suomessa ei tykätä siitä, että joku hakee epäterveellä tavalla itselleen ja agendalleen huomiota heittäytymällä aina uudelleen ja uudelleen itselleen vaarattomalla tavalla poliisiauton/maalittamisen/viranomaistoiminnan/minkälie uhriksi.
6. Toiminnan ja vaikuttamisen verkosto on hyvä kohde, mutta vai jos tietää mitä tekee, osaa ja hoitaa omat kotiläksynsä hyvin.
Ilkeily, sukulaisuuksiin, perheeseen tms. suuntautuvat kommentit, sukupuoleen, arkielämään tms. kajoamista pitää välttää. Se kääntyy väistämättä näiden eduksi. Voi tehdä vain lempeää komiikkaa sisältävällä tavalla.
Jos ette ole varmoja siitä, miten kannattaa tai ei kannata toimia, niin kattokaa muutama Andrew Klavanin videoklippi. Ne ovat hyviä esimerkkejä korrektista, tosiasiapohjaisuutta ja huumoria hyvin yhdistävästä ja usein varsin tehokkaasti suoraan maaliin iskevästä vastavaikuttamisesta.
Ja kannattaa muistaa sekin, että vastavaikuttamisen verkostoja alkaa syntyä vain vastavaikuttamisen kautta.
Pari esimerkkiä… (Huomioikaa ensimmäisen videon "if they have a hammer..." kohta.)