Professori Martin Scheinin: Sotilastiedustelulla ei tällä hetkellä lainsäädännöllistä pohjaa
Helsingin Sanomat julkaisi tällä viikolla jutun Viestikoekeskuksesta ja sen toiminnasta. Puolustusvoimat teki artikkelista rikosilmoituksen ja nyt asiaa tutkitaan rikosnimikkeillä turvallisuussalaisuuden paljastaminen ja virkasalaisuuden rikkominen. Koko polemiikin alle hukkuu keskustelu nykyisistä viranomaisten tiedustelumenetelmistä. Huippusalaisiksi luokitellut toimenpiteet ovat vain muutamien ihmisten tiedossa.
Kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheinin toteaa, että sotilastieudustelulain työryhmän mietinnössä sivulla 32 myönnetään ihan suoraan, että sotilastiedustelulla ei ole tällä hetkellä lainsäädännöllistä perustaa.
– Lauseen ympärillä on paljon tekstiä, joka antaa vaikutelman oikeutetusta tiedustelusta. Mietinnössä ei silti mainita aluevalvontalain 30 pykälää, joka määrittelee aluevalvonnan tiedusteluvaltuudet. Uskon, että sitä ei mainita sen takia, koska pykälä ei yksinkertaisesti kata kaikkia nykyisiä, käytössä olevia tiedustelumenetelmiä, Scheinin toteaa.
– Tiedustelulaki on yhteiskunnallisesti tärkeä asia. On myös tärkeää, että valtion toiminta olisi täysin läpinäkyvää. Nyt tilanne on se, että uusi laki pitäisi vain hyväksyä tietämättä taustoja, Scheinin jatkaa.
Scheininin mielestä Viestikoekeskus on antanut virheellisen mielikuvan heidän toiminnastaan, ja tietoa on vaikea saada, koska tiedustelumenetelmät ovat huippusalaisia.
– Toiminta näyttäytyy kokeilevana ja suunnittelevana, mutta todellisuudessa se on paljon laajempaa, Scheinin osaa kertoa.
Helsingin Sanomien artikkelia on kritisoinut iso osa viranomaisia presidenttiä myöten, koska asiakirjat ovat erittäin salaisia. Jutun faktat ovat kuitenkin oikein, ja Scheininin mielestä viranomaiset ovat nyt pelotelleet Hesaria, jotta lisää faktoja ei kerrottaisi.
– Reaktiovoimakkuus kertoo jostain isommasta. Näyttää siltä, ettei media saisi käsitellä asiaa ollenkaan. Ei niinkään, etteikö asiasta saisi kirjoittaa, mutta faktat pitäisi viranomaisten mielestä jättää pois.
Myös Helsingin Sanomien hallitus on pyytänyt vastaavalta päätoimittajalta Kaius Niemeltä selvityksen jutun julkaisusta.
– Pidän sitä hyvin ongelmallisena, että Helsingin Sanomien hallitus toimii näin. Omistajan ääni on näennäisesti lehden sisäinen asia, mutta sitä ei kerrota, kuka on ottanut yhteyttä yhtiön hallituksen jäseniin, Scheinin toteaa.
Hesarin kohua herättänyt artikkeli kertoi Viestikoekeskuksen perustoimintaan liittyviä tietoja, ja luvatuissa jatkojutuissa oli todennäköisesti tarkoitus kertoa lisää. Niiden julkaisua kuitenkin lykättiin. Kaius Niemi sanoi, että juttuja ei julkaista, koska harkintaan tarvitaan aikalisä. Niemi painotti Ylen keskusteluohjelmassa, että tämä ei tarkoita jatkojuttujen peruuttamista kokonaan, mutta koska osa Helsingin Sanomien lukijoista on huolissaan kansainvälisestä turvallisuudesta, artikkeleiden julkaisemista lykätään. Niemen mukaan lykkäykseen ei ole vaikuttanut toimituksen ulkopuolinen taho.
Nyt uusia artikkeleita asiaan liittyen on julkaistu, mutta niistä näyttää olevan poistettu kaikki salaisiin dokumentteihin viittaavat tiedot.
Taustaa
Helsingin Sanomat julkaisi 16. joulukuuta Viestikoekeskusta käsittelevän jutun. Osa artikkelissa kerrotuista tiedoista oli peräisin salaisista, yli kymmenen vuotta vanhoista asiakirjoista.
Viestikoekeskus(ent. Viestikoelaitos) tekee signaali- ja satelliittikuvaustiedustelua. Keskus sijaitsee Tikkakoskella Luonetjärven varuskunnassa.
Tielustelumenetelmien salaisuutta on perusteltu aiemminkin Suomen turvallisuudella. Viimeksi asiasta nousi kohu, kun Yhdysvaltain turvallisuuspalvelun NSA:n entinen työntekijä paljasti tietoja Yhdysvaltojen tiedustelumenetelmistä.
Sisäministeriö käynnisti siviilitiedustelua koskevan hankkeen, puolustusministeriö sotilastiedustelua koskevan hankkeen ja oikeusministeriö perustuslain mahdollista muuttamista koskevan hankkeen.
Nykyisiä tiedustelulain muutoksia tehdään virallisen syyn mukaan siksi, koska nykyinen lainsäädäntö ei riitä tekemään tarpeeksi kattavaa tiedustelua.
Oikeusministeriö käynnisti 17.10.2016 hankkeen, jonka tehtävänä oli valmistella lainsäädäntö tiedustelutoiminnan valvonnasta. Työryhmän toimeksiantoa tarkistettiin 9.2.2017 koskemaan siviili- ja sotilastiedusteluviranomaisten tiedustelutoiminnan laillisuusvalvonnan järjestämistä koskevan lainsäädännön valmistelua.
Nykyinen suomalainen tiedustelulainsäädäntö koskee turvallisuusviranomaisten harjoittamaa tiedustelutoimintaa.
Tiedustelun tarkoituksena on torjua suomalaisiin kohdistuvia uhkia Suomessa sekä parantaa suomalaisten turvallisuutta maailmalla.
Sotilastiedustelun lainsäädäntö on nykyisin suppea, eikä yhtenäistä tiedustelulainsäädäntöä Suomessa toistaiseksi ole.
Lähdesuoja kunniaan
Poliisin tutkinnassa selvitetään muun muassa sitä, kuinka vahingollisia Helsingin Sanomien julkaistavat tiedot ovat. Tätä on pohdittu myös monen asiantuntijan voimin mediassa. Asiaan saadaan myöhemmin puolueeton näkökulma, mutta kyseessä on silti erittäin poikkeuksellinen tilanne: koskaan aikaisemmin, puolustusvoimien lähes sata vuotiaan historian aikana, julkisuuteen ei ole vuotanut näin salassa pidettävää tietoa. Armeijan salaisiksi luokitelluissa asiakirjoissa on neljä salaisuusporrasta, joista korkein on erittäin salainen. Mitä korkeampi turvaluokitus, sitä harvempi saa käyttää tietoja. Ne, jotka tarvitsevat tietoa oman työnsä tekemiseen, saavat asiakirjat luettavaksi, ja vielä harvemmalla on asiakirjat hallussaan.
Helsingin Sanomat on oikeutetusti ja kunnioitettavasti ilmaissut lähdesuojan merkityksen. He eivät aio kertoa salaisten asiakirjojen lähdettä missään olosuhteissa.
Lähde on voinut olla kuka tai mikä taho tahansa ja myös motiivit voivat olla mitkä tahansa. Näin salaisten tietojen vuotaminen vaatii usein kuitenkin jonkin vakavan yhteiskunnallisen ongelman havaitsemisen. Lähdesuojasta huolimatta vuotaja ottaa ison riskin, eikä tietojen luovuttamista Hesarille ole varmasti tehty heppoisin perustein.