Toimittajia epäillään turvallisuussalaisuuden paljastamisesta, joka on hyvin harvinainen rikosnimike. Muutama vuosi sitten siitä tuomittiin tietotekniikkayhtiön toimitusjohtaja, joka oli salannut Valviralle ja Väestörekisterikeskukselle tarjottujen varmennepalvelujen tietovuodon. Nimike oli mukana myös 2000-luvun alussa ulkoasiainsihteeri Olli Mattilanhttps://www.is.fi/haku/?query=olli+mattilan tuomiossa, jossa päärikos oli vakoilu.
Nyt on kuitenkin kyse tiedotusvälineeseen kohdistuvasta tutkinnasta, mikä tuo tapaukseen runsaasti lisäkierteitä.
Yleisesti ottaen media voi julkaista salassa pidettäviä tietoja syyllistymättä rikokseen. Asiakirjojen salassapitovelvollisuus koskee tavallisesti virkamiehiä tai asiaan osallisia, ei toimittajia. Mahdolliseen rikokseen siis syyllistyy tiedon vuotaja, ei sen julkaissut toimittaja. Vuotaja taas ei lähdesuojan ansiosta yleensä paljastu.
Ilman tätä lähdesuojaa moni yhteiskunnallisesti merkittävä epäkohta olisi jäänyt paljastumatta tai huomiotta. Lähdesuoja ja vapaan lehdistön ihanne on länsimaisissa demokratioissa yleisesti katsottu olennaiseksi osaksi sananvapautta.
Suomen ulkoista turvallisuutta koskevat tiedot ja asiakirjat ovat kuitenkin poikkeus. Turvallisuussalaisuuden paljastamista koskeva rikoslain pykälä on muotoiltu niin, että tiedon julkaissut toimittajakin voi syyllistyä rikokseen jo pelkästään sillä perusteella, että tieto on peräisin salaiseksi leimatusta asiakirjasta. Muualtakin saaduista tiedoista voidaan tuomita, jos tietojen paljastuminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle.
Vuonna 1995 voimaan astuneen lain esitöissä hallitus linjasi turvallisuussalaisuuksien ja tiedotusvälineiden suhdetta seuraavasti: ”Oikeudetonta tiedon hankkimista ei ole myöskään julkisen sanan tavanomainen haastatteluin ja kyselyin tai selvityksin tapahtuva tietojen keruu. Sen sijaan tiedotusvälineidenkään lukuun toimiva henkilö ei saa oikeudettomin keinoin hankkia tällaisia tietoja julkistamistarkoituksessa.”
Todennäköisesti tuomioistuin viime kädessä aikanaan ratkaisee, oliko salaisten asiakirjojen hyödyntäminen Helsingin Sanomilta tällainen oikeudeton keino. Päätoimittaja Kaius Niemi https://www.is.fi/haku/?query=kaius+niemion kiistänyt asiakirjojen oikeudettoman hankkimisen.
Toimittajilla oikeus suojata lähde
Esitutkinta sai dramaattisen alun, kun poliisi käytännössä vahingossa päätyi HS:n jutun toisen kirjoittajan Laura Halmisenhttps://www.is.fi/haku/?query=laura+halmisen kotiin. Toimittaja oli tuhoamassa tietokonettaan vasaralla, kun hän ilmeisesti vaurioitti sen akkua, joka alkoi kärytä. Pelastuslaitoksen mukana paikalle tullut poliisipartio osui keskelle tilannetta, joka virkavallan silmissä näytti todistusaineiston tuhoamiselta.Poliisi teki Halmisen asuntoon kotietsinnän, jossa takavarikoitiin tietokoneita, puhelimia ja muistitikkuja. Koska kyse oli niin sanotusta erityisestä kotietsinnästä, kaikki takavarikoitu aineisto suljettiin sinettipusseihin odottamaan tuomioistuimen päätöstä.
Erityinen kotietsintä koskee esimerkiksi lääkäreitä, asianajajia ja toimittajia, joilla on lakiin perustuva oikeus tai velvollisuus kieltäytyä todistamasta potilaistaan, asiakkaistaan tai lähteistään. Näitä oikeuksia ja velvollisuuksia on kunnioitettava rikostutkinnassakin.
Siksi poliisi ei tutki eikä saa tutkia Halmiselta takavarikoitua aineistoa ennen kuin tuomioistuin antaa siihen luvan. KRP on kertonut tekevänsä hakemuksen jo lähipäivinä, jonka jälkeen käräjäoikeus päättää, saako poliisi tutkia aineiston ja jos, niin miltä osin.
Vauhdikkaasta viikonlopusta huolimatta poliisi on muutoin aloittanut tutkinnan suhteellisen rauhallisella tahdilla. Ketään ei ole vielä kutsuttu kuulusteluun. KRP ei ole myöskään jättänyt ainakaan vielä oikeuteen kotietsintähakemusta HS:n jutun toisesta laatijasta, toimittaja Tuomo Pietiläisestä.https://www.is.fi/haku/?query=tuomo+pietilaisesta.
Toisaalta KRP ei sulje pois periaatteellista valmiuttaan marssia sisään vaikka Helsingin Sanomien toimitukseen.
– Meidän pitää ensin kerätä olemassaolevat tiedot yhteen ja katsoa, mitä kysymyksiä ne nostavat esiin ja mitä on tarpeen tehdä. Mitään tarpeetonta pakkokeinoa emme halua käyttää. Katsotaan, mitä oikeasti tarvitaan ja mitä pitää tehdä, KRP:n rikostarkastaja Markku Ranta-ahohttps://www.is.fi/haku/?query=markku+ranta-aho sanoi IS:lle.
Kotietsintä toimitukseen olisi länsimaisittain erittäin poikkeuksellinen toimenpide, joka kohdistuisi suoraan lehdistönvapauden ytimeen.
Epäillyillä oikeus vaieta
HS:n toimittajilla on esitutkinnassa oikeus kieltäytyä vastaamasta kaikkiin kysymyksiin, koska he ovat itse epäillyn asemassa. Sen lisäksi heillä on lähdesuojaoikeus, jonka takia poliisin tutkintakeinot ovat joiltain osin rajoitettuja esimerkiksi juuri kotietsinnän osalta.Lähdesuoja ei tässä tapauksessa murru, koska turvallisuussalaisuuden paljastamisen maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta. Lähdesuojan raja menee kuudessa vuodessa: se murtuu murhajutussa, mutta ei törkeän veropetoksen tutkinnassa.
Toisaalta poliisilla on muitakin keinoja lähteen selvittelyyn kuin epäillyiltä kysyminen. Turvallisuussalaisuuden paljastamista tutkittaessa sallittuja ovat muun muassa kaikki telepakkokeinot.
Vuotajajahdin lopputuloksesta riippuu osaltaan se, millaiseksi tämän jupakan pitkän aikavälin seuraamukset lopulta muodostuvat. Ikävä kyllä juuri nyt tilanne vaikuttaa siltä kuin rutosta ja kolerasta joutuisi valitsemaan. Jos lähde löytyy, median toimintamahdollisuudet kokevat ison kolauksen. Jos ei löydy, kärsii Puolustusvoimien sotilastiedustelun uskottavuus.
Artikkelia korjattu 19.12. klo 20.24: Täydennetty ja täsmennetty kuvausta turvallisuussalaisuuden paljastamisen tunnusmerkistöstä.
Kommentit
Näytä lisää