Arabimiehet eivät tasa-arvosta välitä, sanoi tutkimus ja riemastutti maahanmuuton vastustajat – mutta yksi arabimaa on poikkeus ja osoittaa, kuinka monimutkaista kaikki on
Libanonin pääkaupungissa Beirutissa vapaamielinen ilmapiiri on turistille ilmiselvää. Baareissa ja terasseilla niin naiset kuin miehet juovat India pale alea ja pukeutuvat vapaasti, ja keskiluokalla on iPhonet ja Macit.
Nyt.fi
Arabimiehet eivät tasa-arvosta välitä, sanoi tutkimus ja riemastutti maahanmuuton vastustajat – mutta yksi ara
”Valtaosalle arabimiehistä sukupuolten välinen tasa-arvo on yhä kauhistus. He kannattavat perinteistä roolijakoa ja pitävät oikeutenaan kontrolloida vaimoaan ja tyttäriään.”
Tutkijapiireissä Helsingin Sanomien juttua seurasi ärsytys. Siitä syntyneen keskustelun nähtiin osittain toistavan rasistista kuvaa pahasta arabimiehestä, joka on taantumuksellinen ja naisvihamielinen.
Sen sijaan maahanmuuttovastaiset piirit juttu sai onnellisiksi. Tässä muutama esimerkki Twitteristä:
Huomiota herätti erityisesti jutun kohta, jossa kerrottiin kyselyn paljastaneen, että arabimiesten tasa-arvoasenteet eivät ole muuttuneet ajan myötä suvaitsevaisempaan suuntaan. Päin vastoin, asenteet ovat muuttuneet paikoin jopa vanhoillisemmaksi.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Tämä on maailman mittakaavassa poikkeuksellista.
”Niin Egyptissä, Marokossa kuin Palestiinassakin nuoret miehet ovat vähintään yhtä konservatiivisia kuin isänsä”, kyselytutkimus paljasti.
Sen jälkeen alkuperäisessä jutussa tuli kuitenkin lause, joka jäi melkein tyystin huomiotta: ”Libanonilaiset nuoret miehet ovat vanhempia miehiä edistyksellisempiä.”
Hetkinen. Mikä tekee Libanonista erilaisen verrattuna kolmeen muuhun tutkimusmaahan? Mitä nuoret siellä tekevät toisin kuin muualla?
Yritämme seuraavaksi selvittää.
Beirut näyttää turistille hyvin vapaamieliseltä
Libanonin pääkaupungissa Beirutissa vapaamielinen ilmapiiri on turistille ilmiselvää. Baareissa ja terasseilla niin naiset kuin miehet juovat India pale alea ja pukeutuvat vapaasti, ja keskiluokalla on iPhonet ja Macit.
”Mar Mikhaëlin baarialueella naiset ja miehet voivat tavata toisiaan aivan kuin bilekaupunki Tel Avivissa”, sanoo
Ella Kaplashttps://www.hs.fi/haku/?query=ella+kaplas. Hän vietti Beirutissa puoli vuotta Suomen Lähi-idän instituutissa harjoittelijana vuonna 2016.
50 metrin päässä uusimmasta pop-musiikista, baareista, minihameista Beirutissa on myös alueita, joista ei missään nimessä saa alkoholia, ja naiset käyttävät erilaisia hijabeja. Ihmiset kuitenkin liikkuvat alueiden välillä vapaasti.
Edistyksellistä, monikulttuurista, liberaalia.
Vapaamielisyys on osittain harha. Kristittyjä on paljon, ja heillä ei ole vaatimusta käyttää huivia eikä kieltoa juoda alkoholia. Se ei vielä kerro asenteesta muihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Vapaamieliseltä näyttävästä Beirutista huolimatta Libanonissa riittää hyvin paljon tekemistä tasa-arvon suhteen. Kotityöt ja lastenhoito ovat lähes yksinomaan naisten kontolla. Lähes 60 prosenttia YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin kyselyyn vastanneista naisista kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää, ja kolmasosa miehistä myönsi sitä tehneensä.
”Kaikissa uskonnollissa ryhmissä naisen ja miehen roolit ovat erilaiset. Tästä huolimatta hyvin monet mahdollisuudet ovat naisille Libanonissa avoimia siinä missä miehillekin”, Kaplas sanoo.
Esimerkiksi UN Womenin tutkimuksessa mukana olleeseen Egyptiin verrattuna seksuaalinen häirintä ei ole Libanonissa lainkaan samalla tavalla normalisoitua ja kaikkialla läsnä.
”Libanonissa tällaiset teot ennemmin tuomitaan, eikä aihe muutenkaan ole niin valtava tabu.”
Vuonna 2016 Libanonissa esimerkiksi lanseerattiin
Harasstracker.orghttp://harasstracker.org/, jossa voi raportoida joko kokemastaan tai todistamastaan seksuaalisesta häirinnästä.
Varauksista huolimatta Libanon on siis poikkeuksen edistyksellinen Lähi-idän maista. Iso osa selitystä lienee poliittisen vallan herkkä jako uskonryhmien kesken, minkä takia varsinaisen valtion kontrolli ihmisten elämään on heikkoa.
Eli maassa kenelläkään ei ole niin paljoa valtaa, että hän voisi huvikseen sanella ihmisten yksityiselämää, vaikka näin haluaisikin.
Osittain keskusvallan heikkouden takia Libanonissa on suhteellisen vahva kansalaisyhteiskunta. Maassa on verrokkimaihin verrattuna enemmän vapauksia kirjoittaa, tehdä taidetta, journalismia ja erilaista kansalaisvaikuttamista myös sukupuolirooleihin liittyen, Lähteenaho sanoo.
Internet Libanonissa on hidas, mutta toimii, ja kun kielitaitoa on, uutiset luetaan verkosta ulkomaisista lähteistä. Televisiossa näkyvät niin ranskalaiset, brittiläiset kuin maan omatkin kanavat. Tärkeimmällä uutiskanavalla uutiset ovat usein kolmikielisiä: sama asia kerrotaan arabiaksi, ranskaksi ja englanniksi.
Kansalaisyhteiskunnan suhteellisen vahvuuden ja keskusvallan heikkouden takia Libanonia myös pidetään suvaitsevana seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Beirutissa on kukoistava homobaarikulttuuri, ehkä jopa näkyvämpi kuin vaikka Helsingissä. Lain mukaan homoseksuaalisuus on kuitenkin rikos.
”Tämä johtuu Libanonin valtion luonteesta: se on korruptoitunut eikä kauhean tehokas panemaan lakipykäliä täytäntöön.”
Kaplas muistelee ensimmäisen kunnollisen keskustelun paikallisen nuoren kanssa menneen jotakuinkin näin:
”Rakastan Libanonia. Asuin lapsuuden Italiassa, koska sisällissota ajoi meidät pois. Vanhemmat ovat siellä edelleen. Muutin itse takaisin, koska haluan tehdä maastani paremman. Rakastan Libanonin ruokaa ja ihmisiä, tämä on täydellinen maa.”
Kun keskustelu siirtyi maan poliittisiin asioihin ja lähes kaikkien kunnallispalveluiden toimimattomuuteen sisällissodan jäljiltä, ääni muuttui. Niitä ei kuulemma korjaa kuin ydinpommi.
”Idea Libanonista ja libanonilaisuudesta viehättää: nuoret pitävät monikulttuurisuudesta ja eri etnisten ryhmien yhteiselosta. Nuorilla ei juuri ole kiihkoilua”, Kaplas sanoo.
Libanon todella on monikulttuurinen
Noin 30–40 prosenttia Libanonissa asuvista on eri kirkkokuntiin kuuluvia kristittyjä. Osuus on Lähi-idän maista ylivoimaisesti suurin.
Kristyt ovat myös olleet alueella pitkään. Kristityistä ryhmistä on 600-luvulla syntynyt maroniittikirkko.
Sunnimuslimeja on noin 27–40 prosenttia väestöstä, ja šiioja noin 23–30 prosenttia.
Pääryhmiä on siis kolme, ja kristityt jakautuvat useisiin alaryhmiin. Yhteiselo näiden ryhmien kesken on jatkunut maantieteellisesti pienellä alueella jopa 1 500 vuotta.
Suhteelliset osuudet heittelevät paljon siksi, että kukaan ei tarkkaan tiedä, kuinka paljon Libanonissa asuu ihmisiä. Eri arvioiden mukaan asukkaita on 6–7 miljoonaa. Tämän lisäksi Syyrian sotaa paenneita pakolaisia on ainakin miljoona, jopa kaksi.
Virallista väestönlaskentaa ei ole tehty yli 80 vuoteen, eikä sitä edes haluta tehdä, koska poliittinen vallanjako eri uskonnollisten ryhmien kesken on hyvin herkkä ja monimutkainen asia.
Nuoret kouluttautuvat pitkälle, mikä selittää myös asenteita tasa-arvoon
UN Womenin tasa-arvokyselyyn vastanneista libanonilaisista naisista 56 prosenttia oli tehnyt ainakin joitain korkeakouluopintoja, miehistä 49 prosenttia. Noin puolet nuorista siis jatkaa opintojaan lukiotasoisten opintojen jälkeen.
”Monet libanonilaiset painottavat mielellään, että maassa on suhteellisen suuri yläluokka ja laaja keskiluokka, jotka saavat aika korkeatasoisen korkeakoulutuksen verrattuna muihin Lähi-idän maihin”, Lähteenaho sanoo.
Korkeakoulutus on Libanonissa länsimaista.
Libanon oli Ranskan siirtomaa 1940-luvulle asti ja jo ennen siirtomaastatusta Ranskan vaikutus Libanonissa oli voimakasta.
”Ranska perusteli tuhoisaa siirtomaapolitiikkaansa väittämällä levittävänsä ranskalaista vapautta ja kulttuuria Lähi-itään, mistä näkyy edelleen kaikuja esimerkiksi libanonilaisessa ranskalaisessa koulutuksessa”, Lähteenaho sanoo.
Koulutus selittää siis osaltaan, miksi Libanonissa asenteet sukupuolten tasa-arvon suhteen ovat paremmalla tolalla kuin muualla arabimaissa.
Libanon on suhteellisen varakas maa, ja Beirut oli ”Lähi-idän Pariisi”
Libanon on suhteellisen varakas maa. Bruttokansantuote henkeä kohden on arabimaailman suurin rikkaita öljymaita, kuten Saudi-Arabiaa, Arabiemiraatteja, Kuwaitia ja Qataria lukuun ottamatta.
Ylemmissä yhteiskuntaluokissa lähes kaikilla libanonilaisilla perheillä on palkattu kodinhoitaja.
Ylemmissä yhteiskuntaluokissa niin miehet kuin naiset siis välttyvät arkipäiväisiltä kotitöiltä: siivoaminen ja lastenhoito ovat asioita, joita ei tarvitse tehdä, koska niitä varten on palkattu apulainen.
Tämä selittää jälleen osaltaan suhteellisen edistyksellisiä asenteita tasa-arvoa kohtaan. Paremmassa taloudellisessa asemassa olevilla naisilla on helpompaa luoda uraa tai harrastaa mitä huvittaa.
Naiset ovat vapaita liikkumaan ja työskentelemään kodin ulkopuolella Naisia on paljon töissä erilaisissa virastoissa, toimistoissa ja hienommissa muotiliikkeissä.
Länsimaisuus ja islamismi elävät Libanonissa rinta rinnan
Ennen vuosina 1975–1990 käytyä sisällissotaa Libanonia kutsuttiin ”idän Sveitsiksi”, ja Beirut oli turistien, kahviloiden ja yleisen intellektuellin ja vapaamielisen ilmapiirin vuoksi ”Lähi-idän Pariisi”.
Sitten tuli sisällissota ja Beirut oli paikka, jossa terroristien vakiokalustoon kuuluivat autopommit ja pommiliivit.
Samalla kun Beirut on jälleen suosittu turistikohde, vaikuttaa kaupungissa terroristijärjestöksi länsimaissa luokiteltava Hizbollah.
Hizbollah on itse asiassa Libanonin ainoa todella voimakas poliittinen organisaatio. Se on šiiamuslimien järjestö, joka on perustettu vastustamaan sionismia (käytännössä se siis vastustaa Israelia) ja länsimaista imperialismia. Hizbollah on osa maan hallitusta.
”Hizbollah kiihkoilee ulkomaiden suuntaan, mutta ei Libanonin sisällä”, sanoo Otto Kaplas.
Hizbollahin kannattajat Etelä-Libanonissa ja Etelä-Beirutissa katsovat enemmän Iranin suuntaan, eivät Eurooppaan. Kaikki Libanonissa eivät siis suinkaan ihaile länsimaita.
”Monesti islamismia on pidetty vastareaktiona modernisaatiolle ja länsimaistumiselle. Libanonissa kumpaakaan ei ole pidetty niin ongelmallisena”, Ella Kaplas sanoo.
Libanon on vähän kuin Suomi
Libanon on ristiriitojen maa. Tämä tuli esiin myös Samuli Lähteenahon pro gradu -tutkielmassa ja sitä varten tehdyissä keskiluokkaisten nuorten haastatteluissa.
Lähteenaho vietti Beirutissa puolisen vuotta syksyllä 2015 ja haastatteli sen aikana noin 15 korkeasti koulutettua beirutilaista 20–30-vuotiasta nuorta, vietti aikaa heidän kanssaan ja teki osallistuvaa havainnointia.
Yhdessä UN Womenin raportin kanssa Lähteenahon haastatteluilla saa suhteellisen monipuolisen kuvan Libanonista ja sen nuorista.
Tietyllä tapaa Libanon on kuin Suomi.
Libanonissa korkeasti koulutetut nuoret pohtivat, ollaanko siellä länsimaalaisia vai kuulutaanko kuitenkin pikemminkin Lähi-itään. Suomessa puolestaan pohditaan, olemmeko me Länsi-Eurooppaa vai sittenkin Itä-Eurooppaa tai jotain aivan omaa?
Korkeasti koulutettujen ja edistyksellisten nuorten parissa mielletään voimakkaasti, että mikäli haluaa hyvän urakehityksen ja rahaa, täytyy lähteä Persianlahden maihin. Sieltä saa varmimmin töitä ja palkka suhteessa kustannustasoon on niin suuri, että siitä jää säästöön, Lähteenaho sanoo.
Libanonissa kuten koko Lähi-idässä laajempi perhe ja suku ovat hyvin tärkeitä. Jos ja kun haluaa perustaa perheen ja avustaa sukulaisiaan, Eurooppa ei useimmille korkeakoulutetuille libanonilaisille ole kustannustasonsa takia järkevä paikka, Lähteenaho sanoo.
”Monet kuitenkin haaveilivat tai suunnittelivat Eurooppaan muuttamista. Heillä suvun merkityksen suhteen korostuivat enemmän kokemukset voimakkaasta yhteisöllisyydestä ja sosiaalisesta kontrollista. Eurooppa näyttäytyi paikkana, jossa olla vapaa perheen ja suvun tarkkailusta.”
Viisitoista vuotta kestäneen sisällissodan ja muiden yhteiskunnallisten mullistusten takia libanonilaisia asuu todennäköisesti enemmän ympäri maailmaa kuin Libanonissa.
”Tämä osaltaan selittää myös libanonilaisten nuorten avarakatseisempia asenteita. Todella monella on kokemusta jonkinlaisesta elämästä muualla maailmassa”, Lähteenaho sanoo.
Tähän liittyen Samuli Lähteenaho mainitsee vielä yhden asian libanonilaisten keskiluokkaisten nuorten kokemuksista:
”He kokevat olevansa kansainvälisiä, ja eurooppalaiset tavat nähdään läheisinä. Tämä asettui heidän omassa kokemuksessaan tosi vahvaan kontrastiin, koska Libanonin passilla ei pääse juuri mihinkään, ja viisumivaatimukset ovat korkeita.”
Tämä asettaa libanonilaiset nuoret kahteen kastiin, sillä ympäri maailmaa elävien sukulaisten ja perheiden takia toisilla on synnynnäinen kaksoiskansalaisuus, toisilla ei. Brasilian tai Ranskan passilla pääsee vaikka mihin.
”Pelkällä Libanonin passilla ihmisiä kohdellaan muualla maailmassa vähän stereotyyppisinä uhkaavina lähi-itäläisinä, ja tämä on kansainvälisille nuorille kuin märkä rätti vasten kasvoja.”
Muokkaus 21.11. kello 9:01: Muutettu ”YK:n kysely” muotoon ”YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin kysely” tai ”UN Womenin kysely”.
