Suljetusta diktatuurista, jossa jokaisen kansalaisen ja vierailijan lähes jokaista liikettä vartioidaan, ei ole helppoa tehdä dokumenttia. Siksi jokainen uusi pilkahduskin Pohjois-Koreasta on arvokasta informaatiota.
National Geographicin dokumentti Salattu Pohjois-Korea (Inside North Korea: Then and Now with Lisa Ling, 2017) ei onnistu ollenkaan huonosti tässä vaikeassa tehtävässä.
Amerikkalainen toimittaja Lisa Linghttps://www.is.fi/haku/?query=lisa+ling pääsi vuonna 2006 tutustumaan nyt jo edesmenneen diktaattori Kim Jong-ilinhttps://www.is.fi/haku/?query=kim+jong-ilin hallitsemaan Pohjois-Koreaan. Juonena on, että Ling ja kameramies soluttautuvat osaksi nepalilaisen silmäkirurgin ryhmää, joka saapuu Pohjois-Koreaan tekemään kaihileikkauksia.
Lisäksi dokumentissa on asiantuntijoiden lyhyitä haastatteluja ja loikanneen pohjoiskorealaisen haastattelu. Loikannut rajavartija muistelee, kuinka hän näki samaan aikaan loikkausta yrittäneen toverinsa kuolevan Etelä-Korean rajalla sijaitsevaan sähköaitaan. Pohjois-Koreaan jääneiden sukulaisten kohtalosta hän ei pysty puhumaan lainkaan.
Vaikka maata hallitsee nyt edellisen diktaattorin poika Kim Jong-unhttps://www.is.fi/haku/?query=kim+jong-un, kansalaisten tilanne on tuskin kovin ratkaisevasti muuttunut.
Sorron ja kontrollin näkyvin muoto on aliravitsemus. Dokumentissa onkin järkyttäviä kuvia lähes kuoliaaksi riutuvista lapsista. Myös dokumentin viimeiset kuvat melkein salpaavat hengen: leikkauksen avulla näkönsä takaisin saaneet kansalaiset palvovat suuren johtajan kuvaa maanisesti. Katsojalle jää epäselväksi, onko palvonta aitoa kunnioitusta vai pelon takia suoritettavaa pakkoa.
Dokumentti jättää ahdistuneen olon, ja se on tärkeä muistutus Pohjois-Korean harjoittamista räikeistä loukkauksista kansaansa kohtaan.
Olen itse nähnyt tästä esimerkkinä kaksi luontodokumenttia, jotka olivat samasta materiaalista. Toisessa oli täysin toivoton sävy, me kuolemme kaikki ja se siitä. Toisessa hyvin toiveikas ja onnellinen. Kumpikaan ei ole yksinään totta.
Nyt kun pk on niin suljettu, niin kuka kertoo mitään muuta? Mistä me tiedämme, mikä sieltä on totta?
Sinänsä en epäile, etteikö pk voi olla kamala, mutta tosiasia on kuitenkin se, että ei me tästä dokumentistakaan saada kuin yksipuolista tietoa. Sitä kannattaa pohtia. Koska mehän saatamme olla ihan saman, valikoivan tiedon ja manipuloinnin uhreja.
Eri tavalla ehkä, mutta mitä jos hunajalla saa enemmän kärpäsiä?