Mielipide
Miksi hallitus nöyryyttää työtöntä tohtoria? Joudun opettelemaan cv:n tekemistä ja sitä, kuinka työpaikkaa hae
Olen jokin aika sitten työttömäksi jäänyt tutkija ja olen tehnyt jo melko pitkän uran. Jos Suomelle hankkimalleni kansainväliselle näkyvyydelle alettaisiin määrittää hintalappua, viisinumeroinen summa ei taitaisi riittää. Minulle kutsumukseni on kuitenkin aiheuttanut köyhyyden ja työttömyyden.
Kun aikoinaan tein päätöksen ryhtyä tutkijanuralle, ”kovista tieteistä” väitellyt työtön tohtori oli olematon ilmiö. Koska olen introvertti, tutkijaksi ryhtyminen vaikutti hyvältä valinnalta. Kysehän on persoonallisuuden piirteestä, jota ei voi väkisin muuttaa.
Jossain välissä maailma muuttui: nykyisillä työmarkkinoilla myös tieteentekijän tulee olla mainio verkostoituja ja itsensä markkinoija. Jos minulla olisi näitä mainittuja ominaisuuksia, olisin ryhtynyt vaikka verkostomarkkinoijaksi.
En mielestäni ole ”turhan” tutkija. Tutkimustulokseni ovat herättäneet paljon kiinnostusta niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kukaan ei vain halua maksaa niistä mitään.
Nyt työttömyyttäni on kestänyt sen aikaa, että te-toimisto on nähnyt hyväksi osoittaa minut uravalmennuskurssille. Tällaisella kurssilla muun muassa opetellaan tekemään cv ja haetaan työpaikkoja. Äkkinäisempi tosin voisi kuvitella, että nämä ovat taitoja, jotka akateemisesti koulutetulla on ennestään.
Te-toimisto toteuttaa hallituksen nykyistä linjaa, jonka mukaan tietyn ajan työttömänä ollutta on ”aktivoitava”.
Aktivoinnin perusidea on selvästi se, että lusmuilevat työttömät pakotetaan tekemään jotain korvauksensa eteen. Avointen työpaikkojen lukumäärän riittämättömyys suhteessa nykyiseen työttömien määrään kun on matemaattinen tosiasia.
Erilaisista motivoivista kursseista on varmasti hyötyä kyvyistään epävarmoille sekä niille, joilta koulutus vielä puuttuu.
Mutta eikö olisi kansantaloudellisestikin järkevämpää antaa tohtorin käyttää työttömyysaikansa työnhaun ohella esimerkiksi siihen, mihin hänet on kalliisti koulutettu: oman alansa tutkimukseen?
Työmarkkinatuki on niin pieni, ettei kukaan kunnianhimoinen ja eteenpäin pyrkivä ihminen – jollainen tutkijaksi kouluttautunut väistämättä on – jättäydy tahallisesti sen varaan.
Itselläni tosin on jo uusi urapolkukin olemassa. Voidakseni hakea tämän uuden alan työ- tai harjoittelupaikkoja minun olisi kuitenkin täydennettävä tietojani opiskelemalla itsenäisesti tiettyjä uusia tekniikoita. Tämän suunnitelmani pakkoaktivointi katkaisee lähes kuukaudeksi. En voi ottaa karenssin riskiä, joten minun on nyt mentävä kurssille, josta todennäköisesti on tilanteessani enemmän haittaa kuin hyötyä.
Aktivoitu
Kun aikoinaan tein päätöksen ryhtyä tutkijanuralle, ”kovista tieteistä” väitellyt työtön tohtori oli olematon ilmiö. Koska olen introvertti, tutkijaksi ryhtyminen vaikutti hyvältä valinnalta. Kysehän on persoonallisuuden piirteestä, jota ei voi väkisin muuttaa.
Jossain välissä maailma muuttui: nykyisillä työmarkkinoilla myös tieteentekijän tulee olla mainio verkostoituja ja itsensä markkinoija. Jos minulla olisi näitä mainittuja ominaisuuksia, olisin ryhtynyt vaikka verkostomarkkinoijaksi.
En mielestäni ole ”turhan” tutkija. Tutkimustulokseni ovat herättäneet paljon kiinnostusta niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kukaan ei vain halua maksaa niistä mitään.
Nyt työttömyyttäni on kestänyt sen aikaa, että te-toimisto on nähnyt hyväksi osoittaa minut uravalmennuskurssille. Tällaisella kurssilla muun muassa opetellaan tekemään cv ja haetaan työpaikkoja. Äkkinäisempi tosin voisi kuvitella, että nämä ovat taitoja, jotka akateemisesti koulutetulla on ennestään.
Te-toimisto toteuttaa hallituksen nykyistä linjaa, jonka mukaan tietyn ajan työttömänä ollutta on ”aktivoitava”.
Aktivoinnin perusidea on selvästi se, että lusmuilevat työttömät pakotetaan tekemään jotain korvauksensa eteen. Avointen työpaikkojen lukumäärän riittämättömyys suhteessa nykyiseen työttömien määrään kun on matemaattinen tosiasia.
Erilaisista motivoivista kursseista on varmasti hyötyä kyvyistään epävarmoille sekä niille, joilta koulutus vielä puuttuu.
Mutta eikö olisi kansantaloudellisestikin järkevämpää antaa tohtorin käyttää työttömyysaikansa työnhaun ohella esimerkiksi siihen, mihin hänet on kalliisti koulutettu: oman alansa tutkimukseen?
Työmarkkinatuki on niin pieni, ettei kukaan kunnianhimoinen ja eteenpäin pyrkivä ihminen – jollainen tutkijaksi kouluttautunut väistämättä on – jättäydy tahallisesti sen varaan.
Itselläni tosin on jo uusi urapolkukin olemassa. Voidakseni hakea tämän uuden alan työ- tai harjoittelupaikkoja minun olisi kuitenkin täydennettävä tietojani opiskelemalla itsenäisesti tiettyjä uusia tekniikoita. Tämän suunnitelmani pakkoaktivointi katkaisee lähes kuukaudeksi. En voi ottaa karenssin riskiä, joten minun on nyt mentävä kurssille, josta todennäköisesti on tilanteessani enemmän haittaa kuin hyötyä.
Aktivoitu
Hyödynnä maksuton tutustumistilaus, niin pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita:
- Mielipide Seuraa
- Työttömät Seuraa
- Työllistyminen Seuraa
- Tohtori Seuraa
Seuraa uutisia tästä aiheesta
Kukaan kunnianhimoinen ja eteenpäin pyrkivä korkeimman akateemisen tutkinnon suorittanut ei jää Suomeen tarpomaan sohjossa kohti pakollista pajukorien punontakurssia 5e/päivä kulukorvauksella, aterian maksaessa 6 euroa.
Tervetuloa siis etelä-Saksaan. Täällä kovien tieteiden tutkijoille löytyy kysyntää.