Hilma Sirén ja Jussi Enqvist (Ruomusniemi), myöh. Nieminen. 1890-luv. Tilanteen jännitys kuvastuu etenkin morsiamen kasvoilta. Kuva Oriveden Paltanmäen kotiseutumuseolta. Huom. Museokuvien valkoiset läikät johtunevat pitkästä säilytyksestä kosteissa tiloissa.

1890-luku: Musta, mutta korea morsian

Morsiamen pukeutumiseen on panostettu viimeisen päälle: on hyvin tyköistuva, musta, pitkä ja peittävä leninki. Uuman hoikkuutta korostetaan arvattavasti kureliivien avulla. Keinokukkakoristeita on sekä rinnassa että hiuksilla, huntu on valkoinen ja pitkä, melkein laahus. Sulhasen ainoa koriste on rintapielessä oikealla.

Yllä on morsiuskuvistani vanhin. Se näyttää Oriveden takamailta Tampereen Uuteen Valokuvaus Atelieriin matkanneen nuorenparin nimeltä  Hilma, o.s. Sirén, ja Jussi Enqvist (Ruomusniemi), sittemmin Nieminen.

Kuvan koristeellisen taustapuolen teksti (yllä) kertoo valokuvaamon osoitteeksi Hämeenkatu n:o 11 Rautatien aseman ja Isosillan välillä. Suomen valokuvataiteen museon internet-tietojen mukaan tuonniminen ateljee toimi tuossa osoitteessa aikaisemmillaan pari vuotta 1890-luvun alussa, ja oletan kuvan olevan siltä ajalta. Asia tarkentunee, jos pystyn jäljittämään pariskunnan henkilötiedot.

Hääkuvan otattaminen oli maaseudun asujien keskuudessa hyvin harvinaista, joten kuvausmatka Oriveden laitamilta Tampereelle vaati varmaan sekä rohkeutta, aikaa että rahaa. Nuoripari lähti arvattavasti matkaan Oriveden Onnistaipaleen ja Enokunnan rajamailla sijaitsevasta Ruomusniemen torpasta.

Tilanteen jännitys kuvastuu etenkin morsiamen kasvoilta.

Musta vai valkea puku?

Morsiuspukujen historiaa en lähde enemmälti kertaamaan, mutta 1800-luvulla eriväristen juhlapukujen jälkeen musta asu yleistyi  ja oli käytössä pitkälle 1900-luvulle saakka. (Tolonen, Anni: Morsian pukeutui mustaan. — Aamulehti 2.7.2017 B2-5).  Hameet olivat silloin muutenkin pitkiä, ja hääleninkiä pidettiin jälkeenpäin yleensä juhlatilanteissa. Joillakin se saattoi mahtua päälle koko elämän ajan, koska niukka ruoka ja ankara työ estivät lihomisen.

Moni lukija on kuitenkin ihmetellyt Aamulehden seuraavaa väittämää: ”Valkoisen hääpuvun trendi levisi kulovalkean tavoin koko kansan pariin myös Suomessa 1980-luvulla, kun prinsessa Diana ja prinssi Charles saivat toisensa vuosikymmenen seurapiirihäissä vuonna 1981.” (ks. lähde yllä, s. B3). Oletan, ja aineistonikin osoittaa osaltaan, että valkoinen hääpuku oli levinnyt kansan pariin jo 1900-luvun varhaisina vuosikymmeninä.

1910- ja 1920-luku: Pitkäjärven Heikkilän tyttäret valkoisissa

Oriveden Pitkäjärven Heikkilän tyttäret ovat komeita, melko pitkään avioon astumista harkinneita morsiamia, sulhaset kuvassa juhla-asuisia herrasmiehiä lievetakeissaan.

Sisaruksista vanhemman Laina Heikkilän vei maisteri Antti Hannula heinäkuussa 1911 vihille – ja pois näiltä seuduilta.

Laina Heikkilä ja Antti Hannula 1911. Kuva Oriveden valokuvaamo, Paltanmäen museolta.

Talon nuorin tytär Lempi ehti avioon kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1921. Sulhasena oli Elo Peltola, suuren maa- ja metsätilan omistaja Ruovedeltä.

Lempi, o.s. Heikkilä, ja Elo Peltola 1921. Kuva Kolarin perhekokoelmasta.

Kummallakin morsiamella on ajan tavan mukaan hyvin peittävä asu. Lainalla on heinäkuussa 1911 todella korkeakauluksinen, täyspitkä puku ja laahus. Lempin vuoden 1921 hääpuku ja huntu ovat jo hiukan lyhemmät.

Pariskunnat kävivät  hääkuvassa Tampereella, ainakin Peltolat vasta häiden jälkeen, ja yötä oltiin hotellissa. Jos morsiamella oli ollut kukkakimppu, se oli jätetty kotiin.

Lempi Peltolasta ja mummustani Lempi Sarkolasta, o.s. Paavola, olen kertonut blogijutussa Kaksi Lempiä – sydänystävät sadan vuoden takaa.  Tähän kertomukseen Lempi-mummuni, joka oli kotoisin Oriveden Pehulan kylästä ja vihittiin 1910, ei pääse, koska hänestä ei ole hääkuvaa. Hääkutsu sentään on tallessa:  

1930-luku: Valkoinen vallitsee

1930-luvun morsiamista on monta kuvaa, jokseenkin kaikki valkoisissa puvuissa. 1930-luvun aineistossani on vain kaksi mustaa morsiusasua.  Myös lyhyitä helmoja ilmestyy morsiamille vuosikymmenen alussa, mutta ne lienevät jääneet harvinaisiksi.

1930: Länkipohjan Wallinin kauppatalon poika Aarne avioitui 9. elokuuta Västilän Tuomaalan Kerttu -tyttären kanssa. Näistä Längelmäen  häistä  kerron myös blogikirjoituksessani  1930-luvulta.

Kerttu Tuomaalan ja Aarne Wallinin häät Längelmäen Västilässä 1930. Kuva  Kuva Eija Helpiölältä / Längelmäki-seura. 

Ulkokuvassa hääväki on kokoontunut koivuin ja köynnöksin koristetun Tuomaalan pihaan. Taitaa olla koko kylän juhla.

Morsiamella on puolipitkä valkoinen asu jostakin ohuesta kankaasta (melkein läpinäkyvät hihat?) ja ruusukimppu, sulhasen rinnassa jokin nauharuusuke. Muodin mukaan morsiamen hunnun etuosa valuu otsalle ja on kiinnitetty korvallisille kukkasin. 

Sisäkuva tanssitauolta Tuomaalan pirtissä 9.8.1930  paljastaa, että morsiamen asu oli kaksinkertainen, nyt on pitkähihainen päällysosa heitetty pois ja morsian paljastaa käsivartensa.  Hän on luopunut hunnustakin ja vaihtanut kengät mukavampiin. Sulhasparka on takuulla kuumissaan, hän on luopunut vain rintakoristeesta:

Kerttu Tuomaalan ja Aarne Wallinin häitten tanssitauolla 9.8.1930. Orivesiläisen jazz-orkesterin soittajia: Jukka Simola, piano (rummun takana vas.), Vilho Jylhä, rummut, ja Viljo Mäkelä, viulu. Kuva Eija Helpiölältä / Längelmäki-seura. 

Samana vuonna lienee pidetty toiset suurhäät Längelmäellä, kun samaisen Wallinin kauppatalon tytär Aili  ja Erkki Mikkola Tunkelon kylän Kiviniemen talosta vihittiin. Aili on kuvastoni  ensimmäinen ja ainoa selvästi lyhythameinen morsian.

Aili Wallin ja Erkki Mikkola 1930-luvulla. Kuva Oriveden Paltanmäen kotiseutumuseolta. 

Morsiamella on lyhyt hame ja pitkä huntu, jonka kiinnikkeet ovat entistä alempana otsalla. Pienehkö morsiuskimppu ruusuista, sulhasella nauharuusuke, johon kai kiinnitetty kukka.  

1931: Vuodelta 1931 on äitini luokkatoverin ja ystävättären Anna-Liisa Meriluoto-Tapion kaunis morsiuskuva, jonka haluan tuoda esiin monessa yhteydessä. Hänellä on upea pääkoriste, pitkät hansikkaat – ja sylissään kimppu ruusuja.

Anna-Liisa Tapio, o.s. Meriluoto, 1931. Kuva Martta Terävä T:re.

1932: Joulun alla 1932 Jenny, o.s. Mattila ja Viljo Mäkelä asettuivat häälahjapöytänsä taakse sulhasen kotitalon Ala-Mattilan salissa. Kuvaa olen kommentoinut blogikirjoituksessa 1930-luvun häistä.

Jenny, o.s. Mattila, ja Viljo Mäkelä 1932.  Tässä kuvassa Jennyn puku ei vaikuta täysmustalta. 

Arvelen Jennyn pukeutuneen tummaan, pitkään pukuun vihkiäisissään, koska ne olivat samalla hänen sulhasensa isän 60-vuotispäivät, joiden naisvieraat myös olivat mustissa.

Samalta vuodelta 1932 lienee kahden kansakoulunopettajan, äitini serkun isän puolelta Maija-Liisa Marttilan ja Tauno Pesosen hääkuva, jossa morsiamen päälaite kuvastaa erittäin hyvin ajan häämuotia. Maija-Liisalla on yksinkertainen neilikkakimppu, ja neilikka koristaa myös sulhasen rintaa.

Maija -Liisa Marttila ja Tauno Pesonen 1932. 

Keinotekoinen myrtinoksa ja vahakukkakoru ovat olleet myös samana vuonna vihityn äitini Annikki Mäkelän, o.s. Sarkola, otsakoristeet. Hänelläkin on ollut valkoinen, ehkei aivan täyspitkä, asu ja huntu. Tästä kerron hiukan kirjoituksessani 1930-luvun häistä. Vanhempieni vihkiäisistä ei ole kuvia, mutta on hiukan muistitietoa.

1935: Isäni serkku isän puolelta Toini Mäkelä Orivedeltä vihittiin kirvesmies Vilho Ahosen kanssa.

Toini Mäkelä ja Vilho Ahonen 1935. Kuva kirjoittajalta. 

Morsiamen valkoinen puku ja huntu ovat täyspitkät, klassisen yksinkertaiset. Nyt on otsa paljaana, pääkoristeessa uutta viritelmää helmireunuksin, myös kaulassa on helmet. Vaatimaton kukkakimppu. Sulhasen rintaan sidottu nauhoin kukka (syreeni?). 

Näyttää siltä, että kuva on otettu juhlatalon koivuin koristetun sisäänkäynnin edessä.

1936: Isäni serkku äidin puolelta, Aune Kari Tampereelta, meni naimisiin seuraavana vuonna Veikko Toivosen kanssa.

Aune Kari ja Veikko Toivonen 1936. Kuva Martta Terävä, Tampere. 

Morsiamella on perinteinen pitkä valkoinen asu yksinkertaisin lisäkkein. Huntu on kääritty päähän lakkimaisesti, otsa paljaana.  Yksi ruusu on sulhasen rintapielessä, loput morsiamella.

1939: Äitini serkku äidin puolelta, sähköteknikko Seppo (Ilmarinpoika) Paavola vihittiin parkanolaisen Martta Laitilan kanssa vuonna 1939. Seppo oli orivesiläisen Esko Paavolan veli. Seppo asui tuohon aikaan jo Tampereella.

Martta, o.s. Laitila, ja Seppo Paavola 1939. Kuva Martta Terävä, Tampere, kirjoittajalta Liisa Sarkolan albumista. 

Martan pitkähihaisen, mustan leningin kaula-aukossa on tyylikäs leikkaus. Hänellä on sylissään muutamia, arvattavasti punaisia neilikoita. Sepon rintaneilikka on valkoinen.

Tämä onnelliselta näyttävä liitto päättyi vajaan kahden vuoden kuluttua Sepon kaatuessa rintamalla heinäkuun 1941 lopussa 24-vuotiaana.

1940-luku: sota-aikana mikä tahansa kelpasi, 

sodan jälkeen valkoinen puku taas yleistyi

Sota-ajan avioliitot solmittiin usein kiireesti, sulhanen univormussa, morsian joskus lottapuvussa, mutta mikä tahansa leninki kävi. Kankaita ei juurikaan ollut saatavissa hääasua varten, mutta morsianten keinot olivat monet.

1942: Orivesiläinen Pirjo   (Jussintytär) Paavola, hänkin äitini serkku, mutta äidin puolelta, vihittiin ristiinalaisen Erkki Fagerlundin kanssa 8.11.1942.

Pirjo, o.s. Paavola, ja Erkki Fagerlund 1942. Kuva E. Oulasvirta Mikkeli, kirjoittajalta. 

Pari tutustui Oriveden varikolla jalkaväen koulutuskeskuksessa, missä Pirjo työskenteli muonituslottana ja Erkki oli koulutettavana rintamalle.

Morsiamella on siisti pyhäleninki ja kaunis kampaus, sulhanen on univormussa.

1943: Sota-ajan kuvissani on kotonamme Ala-Mattilassa vuokralaisena asuneen myyjätär Elina Sunikan ja Toivo Näverin kuva vuodelta 1943. Molemmat lienevät olleet karjalaisia. Häitä vietettiin Suojalla, kuten sattumalta löytynyt hääkutsu kertoo.

Elina Sunikka ja Toivo Näveri 1943. Kuva Oriveden Valokuvaamo, kirjoittajalta. 

Elinalla on tip top valkea, pitkähihainen puku ja komea kimppu, sulhanen univormussa.

Juhannushäät ja valkoinen morsian

1946: Isot juhannushäät olivat maaseudulla taas sodan jälkeen suosiossa. Juhannuksena 1946 pidettiin äitini veljen Eero Sarkolan ja vaasalaisen Anna-Liisa Hyvärannan romanttiset kesähäät sulhasen kotitalon pihapiirissä Kangasalla. Sää suosi tätä sukujuhlaa, jota vietettiin ruokailuineen kaikkineen ulkona.

Pari vihittiin syreenimajan edessä tangossa liehuvan Suomen lipun alla. Tanssit olivat puimaladossa, ja niiden jälkeen voitiin vilvoittautua vaikkapa Vesijärven aalloissa. Rannassa poltettiin kokko, leikittiin ja laulettiin.

Anna-Liisa, o.s. Hyväranta, ja Eero Sarkola juhannuksena 1946.

Morsiamella oli yksinkertainen täyspitkä, valkoinen vihkipuku ja lyhyt huntu. Ainakin maaseudulla hääkoodi vaati vieläkin suppean kaula-aukon ja mieluiten pitkät hihat. Morsiuskimppu taisi olla peräisin talon komeasta juhannusruusupensaasta. Pari kukkaa oli kiinnitetty morsiamen hiuksiin, yksi sulhasen rintaan. 

”Ennen vanhaan” päättyköön 1940-lukuun

Jouduin tässä tekemään uusinnan häämuotiblogistani, joka katosi noin kuukausi sitten eikä löytynyt edes kissojen ja koirien avulla. Pikku jutussani Hääbuumi meneillään? julkaisin taannoin ikään kuin tämän jutun pesämunaksi vanhimman saatavillani olevan hääkuvan, ja sillä aloitin.

Sattumanvaraisen kokoelmani kuvat ovat peräisin sukuni perhealbumeista, ellei muuta ole mainittu, sekä jotkin paikallisista museokokoelmista.

Hääaineistoni saattaa vielä täydentyä, mutta omaksi entisajan rajaksi ainakin tässä asiassa vedän 1940-luvun lopun. 1950-luvusta lähtien alkakoon uusi aika, josta monella nykyeläjällä on jo omia muistoja.

Maija-Liisa Mäkelä