Töitä hän ei ole halunnut tehdä koskaan.
– Tiesin sen jo peruskoulussa. Tiesin myös, että Suomessa on mahdollista elää pelkkien tukien varassa, jos haluaa. Syynä siihen on ollut ihan silkka laiskuus. En ole koskaan halunnut herätä aamuisin ja lähteä töihin. Sellainen ei ole koskaan ollut meikäläisen elämää, hän kertoo Ilta-Sanomille.
Juuso ei ole koskaan ollut yhdessäkään työhaastattelussa. Hänellä ei ole koskaan ollut toiveammattia. Ei siis mitään, mitä kohti hän pyrkisi.
– Olen tyytyväinen elämääni näin. En ole haaveillut koskaan mistään tavarasta, olen tyytyväisin silloin, kun omaisuutta on mahdollisimman vähän. Rahat ovat riittäneet, eikä sukulaisilta tai tuttavilta ole tarvinnut lainata. Jotkut haluavat auton ja asunnon, minua sellaiset asiat eivät kiinnosta ollenkaan. Kaikki rihkaman kerääminen on turhaa.
Tosin niitäkin hetkiä on ollut, jolloin vanhempien apuun on pitänyt turvautua.
– Olen asunut omillani 20-vuotiaasta lähtien. Joskus vuokra on noussut sen verran kovaksi, että olen väliaikaisesti joutunut muuttamaan takaisin lapsuudenkotiin. Ne ovat kuitenkin ohimeneviä ajanjaksoja, hän kertoo.
Ei työtä, ei haaveita, ei pyrkimyksiä päästä johonkin tiettyyn pisteeseen elämässä. Juuson elämä saattaa kuulostaa lohduttomalta, mutta hän vakuuttaa, että on itse valinnut työttömyytensä.
Kun vuokra nousee liikaa, Juuso muuttaa takaisin lapsuudenkotiinsa
Hänellä on kokemusta myös paljon parjatusta kuntouttavasta työtoiminnasta.– Aina välillä niihin pitää mennä, mutta ei se ole kuin kaksi kertaa viikossa neljä tuntia kerrallaan. Ei siellä mitään tehdä, istuskellaan ja jutellaan. Olen valinnut paikatkin sen mukaan, ettei tarvitsisi tehdä mitään tai nähdä vaivaa työn eteen.
Juuson vanhemmat ovat aina käyneet töissä. He eivät ole patistelleet häntä töihin tai koulunpenkille.
– He ovat sanoneet, että tee elämälläsi, mitä haluat.
Juuso saa tällä hetkellä kuukaudessa käteen 650 tai 660 euroa, sillä hänellä on parhaillaan menossa kuntouttavan työtoiminnan jakso. Lisäksi hän saa asumistukea. Sillä pärjää, hän kertoo.
– Kävelen, pyöräilen, luen ja katselen elokuvia. En käytä päihteitä, joten rahaa ei mene turhuuteen. Kuntouttavassa työtoiminnassa tapaa usein päihteidenkäyttäjiä, jotka kertovat, ettei raha riitä mihinkään. Minulle tämä raha riittää.
Aikatauluttaminen ei ole Juuson ”juttu”
Juusolla ei ole koskaan ollut huonoa omaatuntoa siitä, että hän on työtön. Häntä ei haittaa myöskään se, että työtä vieroksuvaa haukutaan yhteiskunnan elätiksi.– Ei minua kiinnosta, jos joku on siitä vihainen.
Juuso seuraa tarkasti työttömiä koskevaa uutisointia. On pakko kysyä, mitä Juuso tekisi, jos työttömyysturva tulisi entistä vastikkeellisemmaksi niin, ettei työn vieroksuminen enää olisi mahdollista.
– Minut varmaankin laitettaisiin valtion keinoilla johonkin yksinkertaiseen hommaan, tai sitten joillain muilla keinoilla pitäisi ansaita rahaa. En minä sovellu mihinkään sellaiseen tehtävään, että pitäisi herätä aamulla aikaisin ja olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan ja sama jatkuisin koko viikon. Ei se sopisi minulle ollenkaan. Mieluummin menisin vaikka vankilaan, kun semmoista tekisin.
Armeijakaan ei ollut Juuson juttu, koska siellä oli tiukat aikataulut. Hän keskeytti varusmiespalveluksen kuukauden jälkeen, ja sai armeijasta vapautuksen.
”Ihan hyvin menee, en valita”
Miksi säännöllinen työnteko on 31-vuotiaalle niin valtava peikko? Juuso ei osaa antaa kysymykseen kovinkaan syvällistä vastausta.– Luonne on vain aina ollut sellainen. Koulussakaan ei koskaan huvittanut keskittyä mihinkään, kun tiesin, etten koskaan haluaisi mennä töihin.
Juuso on lukenut tarkkaan myös helsinkiläisestä työttömästä Ossi Nymanistahttps://www.is.fi/kotimaa/art-2000005409323.html tehdyt haastattelut. Nymanin työttömyyden päämäärä oli saada kirjoittaa ja tulla lopulta kirjailijaksi.
– Minulla ei ole mitään päämäärää tai tavoitteita. Ei vaan nappaa työtä tekevän ihmisen elämä ollenkaan. Ihan hyvin menee, en valita.
Toisinaan Juusollekin sanotaan päin naamaa, että tämä voisi mennä töihin ja lopettaa toisten kustannuksella ja verovaroilla elämisen.
Hänen mielestään sellaiset kommentit ovat huvittavia.
– Kerran vastasin yhdellekin palautteen antajalle, että ”ala sinä sitten paiskimaan entistä kovemmin töitä, jos se on niin hauskaa”.
Vältteletkö töitä? Ota yhteyttä Ilta-Sanomien toimitukseen: uutiset@is.fi, 09 122 3420.
