Tyrvääläinen sukua harrastamassa

Yksi "lekentaarista" tyrvääläisistä, suurmetsästäjä Herman Fabian Vilhonpoika Rossi syntyi Ville ja Vilhelmiina Rossin nuorimpana lapsena 6.8.1880 Tyrvään Vinkkilässä. Poikaa kutsuttiin Fabianiksi eli tyrvääläisittäin Vapiksi. Fabian muutti sukunimensä Rossista Riipiseksi 12.5.1906. Vapin vanhemmat olivat molemmat aviottomina syntyneitä, mutta äitien tyrvääläiset ja kiikkalaiset juuret ovat kyllä hyvinkin selvillä.

Vapin isän, Ville Kaisanpojan äiti Kaisa Lisa Heikintytär (s. 4.9.1816 Tyrvää Illo) lähti piikomaan Kiikkaan Ritalaan ja sai siellä Antti Wilhelmin (s. 15.8.1839), jota siis Villeksi kutsuttiin. Tytär Maria Mathilda syntyi myös Ritalassa (s. 19.2.1851). Kaisa sai Ritalassa vielä Wilhelminan joka kuitenkin kuoli (s. 4.3.1854, k. 1.9.1855). Kaisa meni vihille 21.2.1867 Tuomas Antinpoika Kuoppalan (s. 18.10.1807 Kiikka, k. 7.7.1867 Kiikka) kanssa, mutta heidän avioliittonsa päättyi jo vajaan puolen vuoden jälkeen Tuomaksen kuolemaan. Tuomaksen ensimmäisestä avioliitosta oli syntynyt mm. Tuomas Josua Ojansuu (s. 16.12.1828, k. 31.1.1897), jonka poika on kuuluisa professori Heikki Ojansuu. Tuomaksen tytär Kaisa Lisa (s. 9.10.1839) oli naimisissa Frans August Erkinpoika Wallinin (s. 12.5.1827, k. 14.5.1904) kanssa.

Vapin äiti oli Serafia Vilhelmina Esterintytär Tuovolan talosta Tyrväältä (s. 17.2.1837 Harjavalta, k. 14.7.1895 Tyrvää). Vilhelmina syntyi äiti Esterin ollessa piikomassa Harjavallassa. Esteri (s. 8.8.1812 Kiikka) tuli takaisin Tyrväälle tytär mukanaan ja sai Tyrväällä vielä Kalle Vilhelm Esterinpojan (s. 1.3.1842 Tyrvää). Esterin isä oli Antti Heikinpoika (s. 4.10.1784 Tyrvää, k. 22.2.1868 Tyrvää) Tuovolan torpan isäntä Tyrvään Vinkkilässä. Torppa oli Kokin talon omistama torppa. Esterin äiti oli Vappu Erkintytär Salin (s. 20.2.1791 Kiikka, k. 8.5.1852 Tyrvää). Vappu oli Kiikan Kinnalassa toimivan räätälin Erkki Erkinpoika Salinin tytär. Erkin isäkin oli räätälinä Kiikassa, joten perinteitä käsityöammatteihinkin on.

Mutta ennenkaikkea Vapi oli metsämies. Uuno Ulvio kirjoitti kirjassaan "Kievarinpoika muistelee" myös Vapista ja metsäretkestä Vapin kanssa Vaunusuon ja Myllymaan kautta Mouhijärven puolelle ja sieltä Karkun kautta kotiin. Tarina on erittäin viihdyttävä ja muistuttaa kuinka pitkiä matkoja eränkävijät kulkivat. Metsästystaitonsa Vapi oli oppinut isältään Villeltä. Nälkävuosien aikaan ei Rossin perheeltä ruoka loppunut kun Ville haki metsästä jäniksiä ja teeriä.

Kuva kirjasta "Kievarinpoika muistelee". Fabian Riipinen oikealla.

Vapin luonteesta en osaa mitään sanoa, mutta hän kuitenkin sotkeentui Kiikoisissa Myönteen kylässä tapahtuneeseen ns. Valkaman kylätappeluun 26.1.1908. Tappelusta ja sen selvittelyistä on Raija Westergård tehnyt Pro gradu-tutkielman nimeltään "Mitä ne siellä niin tappeli?" - Puukkotappelu, paikallisyhteisö ja vallanalaiset Tyrvään käräjillä 1908 (pdf). Tekstissä kerrotaan tappelun kulkua todistajien mukaan ja tuomio. Tästä hässäkästä Vapi tuomittiin Lappeenrannan työ- ja rangaistussiirtolaan puukotuksista vankeuteen kolme vuotta, neljä kuukautta ja neljä päivää, sekä sakkoja 40 markkaa. Oliko tuomio ja koko oikeudenkäynti reilu, siihen en ota kantaa. Tekstistä päättelisin että ei kirjoittajankaan mielestä. Mutta Vapi istui tuomionsa ja palasi Tyrväälle 1911.

Vapi meni naimisiin Enne Maria Mäkisen (s. 9.8.1892 Tyrvää) kanssa 29.12.1913. Ensimmäinen lapsista Suoma Elli Aallotar syntyi 26.8.1914. He muuttivat aluksi Vihattulan Kolunmaahan "Lintusalo" nimiseen pieneen pirttiin. Myöhemmin he muuttivat Kotajärvelle Lepistöön ja sitten omalle palstalle "Vuorisaloon". He saivat yhteensä 9 lasta ja elivät vaatimatonta elämää. Riistaa ammuttiin, syötiin ja myytiin.

Ulvio kirjoittaa kirjassaan kuinka Vapilla oli tamperelaisten liikemiesten koiria ruokolla. "Niillä hän metsästeli ja niitä hän treenaili. Aina kun herrat tulivat jahtiin, ohjaili Riipinen heitä ammattitaitonsa mukaan riistarikkailla mailla tietäen jo etukäteen, etteivät herrat mitään osaa ampua, tulevatpa muuten vaan katsomaan koiriensa työskentelyä, lepuuttamaan hermojaan ja - ehkä hiukan ryyppäämäänkin."
"Erittäin ahkerasti kävi Riipisen kanssa metsällä edesmennyt tehtailija Klingendahl Tampereelta. Se alkoi jokaisen elokuun 20 p. sorsajahdilla Kiikoisten Marjajärvellä, jatkuen sitten monina kertoina syksyn mittaan, milloin linnustaen, milloin kuunnellen kuuluisan jänispiiskan, Snorren heleän kaunista kaksisointuista kallia."

Herman Fabian  Riipisen maallinen vaellus päättyi vuonna 1961.
Mutta tarinat Vapista elää ikuisesti, mm. “Ninaina”, sano tyrvääläine -sivustolla:
http://tyrvää.fi/ninaina/?p=534
http://tyrvää.fi/ninaina/?p=239

Marjajärvi Kiikoisissa on nykyään Sastamalaa.

Lähteet
Tyrvään ja Kiikan seurakuntien kirkonkirjat
Ulvio, Uuno "Kievarinpoika muistelee", 1975

Sitä ihmettelen ettei Vapista ole mitään maininta Sastamalan historiassa. Miksei?

Kyseisenä päivänä myös moni tyrvääläinen muutti sukunimensä suomalaisemmaksi juhlistaen samalla myös J. V. Snellmanin 100-vuotis syntymäpäivää. Nimiä julkaistiin monissa lehdissä. Vertasin nimiä rippikirjaan, joka kylläkin päättyy jo vuonna 1902, mutta silti löytyi monta nimeä. Haku ei ollut täysin kattava, vaan selasin enimmäkseen Marttilan kylän aluetta, jossa on paljon ammatinharjoittajia. Jonkun verran selasin muitankin kohtia. Kiinnitin huomioni siihen kuinka paljon jo tuossa rippikirjassa on suomenkielisiä sukunimiä. Nimensä vaihtaneissa, nämä jotka tunnistin rippikirjasta, on henkilöt monista erilaisista ammateista ja yhteiskuntaluokista.

Ahlfors Aapraham - Leppäkoski Aapraham
Ahlfors Kalle - Leppäkoski Kalle
Ahlfors Aino - Leppäkoski Aino
Ahlfors Fanni - Leppäkoski Fanni
Ahlgren Vihtori - Aronen Vihtori
Ahlgren Vihtori - Hiekkaranta Vihtori
Allenius Kalle - Alaniemi Kalle
Allenius Miina - Alaniemi Miina
Allenius Oskari - Koskinen Oskari
Allenius Kalle - Niemi Kalle
Andersson Aksel Lennart - Salomaa Aksel Lennart
Andersson Julius Aleksander - Salomaa Julius Aleksander

Berggren Johan Aukusti - Aro Johan Aukusti
Björk Oskari Herman - Lakkinen Oskari Herman
Blom Lovise - Lumme Lovise (kiertokoulun opettaja)
Brander Sigfrid - Palo Sigfrid
Brax Vilho Paavali - Antila Vilho Paavali

Eklin Nestori - Virta Nestori
Eklin Oskari - Virta Oskari
Ekman Kalle - Tammi Kalle
Ekvall Samuli - Tammela Samuli
Ekvall Aksel Petter - Tammiaho Aksel Petter
Ekvall Antti Rudolf - Tammiaho Antti Rudolf
Elfvengren Eemil - Oksa Eemil
Enebäck Henriikka Sofia - Erho Henriikka Sofia
Enebäck Eero - Erho Eero
Enebäck Elna - Erho Elna
Eriksson M. 0. - Salmivaara M. 0.
Erlandinpoika Ludvik - Saario Ludvik
Erlandintytär Liisu - Saario Liisu
Erlandintytär Maria - Saario Maria

Fihlman Uno Lemmikki - Koskenranta Uno Lemmikki
Fingerroos Hugo Filemon - Suvanto Hugo Filemon (poliisikonstaapeli, kirjakauppias)
Forsblom Amanda  - Koskiranta Amanda
Forsman Kalle Vihtori - Koskio Kalle Vihtori
Forsman Viktor - Salo Viktor

Glad Paulu Ville - Takavataja Paulu Ville
Grahn Kalle - Kuusinen Kalle (nahkuri)
Gren Vihtori Mikael - Ylänne Vihtori Mikael (itsellinen)
Gröndahl Maria - Koskenranta Maria
Grönholm Eerland - Heinä Eerland
Grönlund Ville lisak - Kallioranta Ville lisak
Grönlund Fredrik - Kankare Fredrik (työmies)
Grönlund Kalle - Viheriälaakso Kalle

Hagbacka Siina - Ylikangas Siina
Hagrén Frans Alarik - Hakavuori Frans Alarik
Heikel Aili - Heikinheimo Aili (kirkkoherran tytär)
Heikel Anna - Heikinheimo Anna (kirkkoherran tytär)
Heikel Elsa - Heikinheimo Elsa (kirkkoherran tytär)
Heikel Hannes - Heikinheimo Hannes (kirkkoherran poika, lääkäri)
Heikel Helmi Maria - Heikinheimo Helmi Maria (kirkkoherran tytär, lääkäri)
Heikel Hilja - Heikinheimo Hilja (kirkkoherran tytär)
Heikel Jalo Veikko - Heikinheimo Jalo Veikko (kirkkoherran poika)
Heikel Sven Abiel - Heikinheimo Veli Abiel (kirkkoherran poika)
Heikel Väinö - Heikinheimo Väinö (kirkkoherran poika)
Helenius Oskari - Eloranta Oskari
Helenius Paavo - Helle Paavo
Hellstén Erkki - Kiviranta Erkki
Hellstén Frans — Kiviranta Frans
Hellström Manda - Lehto Manda
Hildén Teodor - Kivi Teodor (suutari)
Hildén Kalle Johannes - Välisalo Kalle Johannes
Hjärppe Aukusti - Pyymäki Aukusti
Häll Kalle - Santamäki Kalle
Hällfors Viktor - Heinänen Viktor (räätäli)
Höglund Alma Augusta - Helmiö Alma Augusta
Höglund Maria Johanna - Helmiö Maria Johanna

Jundell Aliina - Kotikoski Aliina
Jundell Anna - Kotikoski Anna
Järnberg Sihve - Kallio Sihve
Järnroos Aino - Ranta Aino
Järnroos Anna - Ranta Anna
Järnroos Fanni - Ranta Fanni
Järnroos Miina - Ranta Miina

Kihlström Kalle - Laine Kalle
Kihlström Oskari - Virtanen Oskari
Knagg Oskari - Taimisto Oskari
Knuutti Laina - Salokoski Laina
Kolin Oskar - Hietala Oskar
Kolin Seffanias - Kaukonen Seffanias
Kolin Herman - Ranta Herman

Laks Herman - Pihlavamäki Herman
Laurén Vihtori - Virta Vihtori
Lindberg Kaarle Kustaa - Halme Kaarle Kustaa
Lindberg Josep Vilh. - Välimaa Josep Vilh.
Lindfors Fanni - Lehmuskoski Fanni
Lindfors Väinö Albiinus - Lehmuskoski Väinö Albiinus (suutari Kustaa Lindforsin poika, leipuri)
Lindfors Ville - Linnasto Ville
Lindfors Kustaa - Lintula Kustaa (suutari)
Lindfors Emma - Säiniö Emma
Lindfors Kalle - Säiniö Kalle
Lindgren Sakari - Aalto Sakari
Lindgrén Kalle A. - Lehmus Kalle A.
Lindgrén Ville Oskari - Pajunen Ville Oskari
Lindgrén Kalle - Salo Kalle
Lindholm Eenokki - Mäki Eenokki
Lindqvist Kalle A. - Harjumaa Kalle A.
Lindroos Paavo - Lahtinen Paavo
Lindström Erkki — Lehto Erkki
Lindström lisakki - Lehto lisakki
Lindvall Saima - Lehtoranta Saima (isä savenvalaja Nikolai Lindvall)
Limnell Kalle Herman - Pihlava Kalle Herman
Limnell Oskari Kustaa - Pihlava Oskari Kustaa
Lundgren Juho Herman  - Laaksonen Juho Herman
Lönnqvist Elsa Maria - Laakso Elsa Maria (mäkitupalaisen tytär)
Lönnqvist Jalmari Konrad - Laakso Jalmari Konrad (edell. veli)
Lönnqvist Matilda Emerentia - Laakso Matilda Emerentia (edell. sisko)
Lönnqvist Paavali Nikolai - Laakso Paavali Nikolai (edell. veli)
Lönnqvist Kalle Ludvik - Lahdelma Kalle Ludvik (meijerin koneenkäyttäjä)
Lönnqvist Oskari Kasemir - Levoranta Oskari Kasemir (mäkitupalainen)
Lönnqvist Emma Sofia - Rautakoski Emma Sofia
Lönnqvist Helmi Maria - Rautakoski Helmi Maria
Lönnqvist Kaarlo Oskari - Rautakoski Kaarlo Oskari
Lönnqvist August Konstantin - Sylvänne August Konstantin (työmies)
Lönnqvist livari Nikolai - Sylvänne livari Nikolai (edell. poika)
Lönnqvist Oskari Konrad - Sylvänne Oskari Konrad (edell. veli)

Mandelin Kalle - Saarela Kalle
Mörk Kustaa - Aaltonen Kustaa

Nordling Aleksandra - Pohjola Aleksandra
Nordling Juho - Pohjola Juho
Nordlund Kalle - Pihlaja Kalle
Nybacka Fanni - Kaleva Fanni
Nybacka Herman - Kaleva Herman
Nybacka Kalle - Kaleva Kalle
Nybacka Nestori - Kaleva Nestori
Nyholm Aukusti Erhard Benoni - Airila Aukusti Erhard Benoni (metsänhoitaja)
Nyholm livari Mikko - Airila livari Mikko (pastori)
Nyholm Gustaf Eugen - Airila Kustavi Eugen (pastori, myöh. Lammin kirkkoherra)
Nyholm Tyyne Pia Maria - Airila Tyyne Pia Maria (opettaja)
Nyholm Kalle - Uusiluoto Kalle (levyseppä)
Nyholm Maria Johanna - Uusisaari Maria Johanna
Nyman Herman - Salomaa Herman

Osberg Otto Mikael - Oivamäki Otto Mikko
Ossberg Kalle - Elovaara Kalle
Ossberg Erkki - Koivu Erkki
Ossberg Hanne - Koivu Hanne
Ossberg Kalle - Koivu Kalle
Ossberg Semmi - Koivu Semmi
Ossberg Akseli - Korpivaara Akseli
Ossberg Mauno - Korpivaara Mauno
Ossberg Frans Herman - Lehtola Frans
Ossberg Kustaa - Ruohonen Kustaa
Ossberg Vilho - Saloniemi Vilho (työmies)

Palmgrén Ville - Salovaara Ville
Palmroos Marianna - Ihantola Marianna
Palmroth Aukusti - Palmu Aukusti (suntio)
Pavin Kalle Herman - Pajuniemi Kalle Herman
Pavin Vihtori A. - Pajuniemi Vihtori A
Prähti Nestori - Lähdeniemi Nestori

Qvist Kalle - Kaiholampi Kalle
Qvist Sakari - Lehti Sakari

Rautell Aukusti Ferdinand - Rauta Aukusti Ferdinand
Rosling Sofia - Kallio Sofia
Rossi Fabian - Riipinen Fabian (riistanmetsästäjä)

Sahlstén Kaarlo - Salovaara Kaarlo
Sandroos Topias - Salmi Topias
Selén Freedrikki - Selänne Freedrikki
Selin Selim Vilhelm - Kanerva Selim Vilhelm
Selvén Eevert Rikhard - Sanko Eevert Rikhard (räätäli)
Sirén Juho - Syrjänen Juho
Sjövik Akseli - Aarnisalo Akseli
Sjövik Aukusti - Tähtinen Aukusti
Snell Akseli Fabian - Kajava Akseli Fabian
Snell Kalle - Kajava Kalle (agronomi)
Snellman Herman Anshelm - Saleva Herman Anshelm (työmies ja mäkitupalainen Heikkilän maalla)
Stenblom Vilho Edvard - Salminen Vilho Edvard
Stenfors Fanny - Saarela Fanny
Stenfors Joosua - Saarela Joosua
Stenholm Edvard - Salmela Eetu
Stenman Juho - Heinänen Juho
Stenroos Kaarlo - Saarilehto Kaarlo
Sulander Kalle Reinh. - Elonen Kalle Reinh.
Sulander Johan Herman - Heinänen Johan Herman
Sulander Frans - Kesänen Frans (työmies)
Sulander Jalmari - Kallio Jalmari
Sulin Paavo - Pajunen Paavo
Sund Wille - Lehtinen Ville
Sund Ville Konrad - Salmi Ville Konrad
Sundvall Kalle - Korkee Kalle
Sundvall Yrjö - Rautakallio Yrjö
Sundvall Kalle - Rautavaara Kalle
Sundvall Emma - Salmi Emma
Sundvall Maria - Salmi Maria
Svahn Hermanni - Kiviniemi Hermanni
Söderholm Oskari S. - Vettenranta Oskari (kansakoulun opettaja)

Törnqvist Johannos Adolf - Vihermaa Johannes Adolf

Vahlroos Kaarlo Aukusti - Vihervaara Kaarlo Aukusti
Vallin Kaarlo - Pajuranta Kaarlo
Vallin Kalle - Valli Kalle
Varén Kaarlo - Varila Kaarlo
Velin Manda - Saarnijoki Manda
Vessman Oskari - Vihantavaara Oskari
Vestergren Herman - Kuusinen Herman
Vesterlund Pietari - Länsilehto Pekka (koneen käyttäjä sahalla)
Vikman Johannes - Vettenranta Johannes (suutari)
Vilén Sem - Ilomäki Sem
Vilén Eliina - Kotilahti Eliina
Vilén Hilja - Salmi Hilja

Lisäyksiä, kommentteja ja korjauksia saa mielelläänkin laittaa.

Lähteet:
Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet,
  Suomalainen Wirallinen Lehti numeron 109 12.5.1906
  Uusi Aura no 108B
  Finlands Allmänna Tidning no 109
Tyrvään seurakunta, rippikirja 1893-1902 (SSHY:n jäsenille, liittyminen on halpaa...)
Henkikirja, Tyrvään pitäjän manttaalikirja Tyrvään kihlakunnassa 1905.
Digihakemisto Turun ja Porin läänin henkikirja v. 1905

Tyrvään kirkkoherrana oli vuosina 1922-1951 Ludvig Hjalmar Svanberg. Hän oli syntynyt Vehmaalla 12.4.1869 ratsutilallisen Henrik Juhanpoika Svanbergin ja Eeva Vilhelmiina Efraimintytär Lindgrénin 9. lapseksi kaikkiaan 11. lapsesta. Vain 5 eli aikuiseksi. Veli Johan Henrik oli merikapteeni ja veli Aksel Alexander jäi pitämään ratsutilaa. August Wolmar lähti Alavudelle ja sisko Eva Alina lähti Paraisiin.

Ludvig Svanberg lähti papiksi vihkimisen jälkeen Alavudelle 1892, josta hän lähti Hausjärven pitäjänapulaiseksi 1898. Sieltä kirkkoherran virkaan Kuortaneelle 1902. Vilppulan kirkkoherraksi hän siirtyi 1912. Lopulta hän päätyi Tyrväälle 1922.

Ludvig Svanberg oli vahvasti valkoisten puolella sisällissodassa. Hänellä oli sodan ajan virka Vilppulassa kirkkoherrana. Hän toimi Porvoon hiippakunnan valkoisen osan edustajana Savonlinnan tuomiokapitulissa vapaussodan aikaan vuonna 1918. Lisäksi hän oli valkoisen armeijan sotarovasti 1918. Hän esitteli suunnitelmansa Suomen vapausarmeijan kirkollisesta työstä kenraali Mannerheimille 31. maaliskuuta 1918, josta syystä maaliskuun viimeistä päivää vietetään puolustusvoimien kirkollisen työn vuosipäivänä.

Kuva 100 vuotta pankkitoimintaa Tyrvään emäkirkon vaiheilla -kirjasta.

Tyrväällä ollessaan hän oli monessa mukana, kuten kirkkoherran voikin olettaa. Hän oli kirkolliskokouksen jäsen 1913-43, kirkkolakikomitean jäsen 1928-32, Vammalan seudun sairaalan hallituksen puheenjohtaja 1938-, Tyrvään Säästöpankin isäntä 1937-54  ja Tyrvään yhteiskoulun johtokunnan jäsen.

Kirkkoherran rouva oli Selma Aline omaa sukua Hildén. Hän oli syntynyt 4.6.1872 ja hänen vanhempansa olivat lääninrovasti Daniel Ezechiel Hildén (24.5.1815 Halikko, k. 26.4.1886 Vehmaa) ja hänen toinen vaimonsa Selma Rislach (s. 23.8.1841 Sotkamo, k. 7.7.1876 Vehmaa).

Selman sisko Alma Josefina (s. 18.12.1873 Vehmaa, k. 5.3.1940 Tyrvää) oli ruotsin ja saksan kielen opettaja Iisalmessa, Uudessakaupungissa, Haapamäellä ja Rovaniemellä. Lisäksi hän oli kirjailija, joka kirjoitti mm. salanimellä Edit Eler.

Ludvig Hjalmarilla ja Selma Alinella oli kuusi lasta:
Henrik Ensio Ezechiel (vuodesta 1934) Rislakki, Veikko Hjalmar Rafael (s. 2.12.1897), Martti (s. 14.3.1899), Einar (24.5.1901 Hausjärvi, k.15.12.1988, puoliso Anna Marjatta os. Rydman s. 31.1.1913 Tyrvää, k. 1998), Ester (s. 1903) ja Kaarina (s. 14.3.1911, k. 12.6.1928).

Henrik Ensio Rislakki (s. 14.2.1896 Hausjärvi, k. 30.1.1977 Helsinki) oli toimittaja ja kirjailija. Hän kirjoitti pakinoita nimimerkillä Valentin ja kirjailijana hän käytti salanimeä Heikki Vaanila.
Hän oli myös ahkera matkailija ja kirjoitti matkakirjoja. Hänen tunnettuja töitään ovat myös näytelmä- ja elokuvakäsikirjoitukset. Minun suosikkini on Lapatossu (vuodelta 1937), joka ilman Aku Korhosta ei olisi tietenkään niin hyvä... Ensio Rislakki meni naimsiin Anna Sofia Pehrssonin kanssa vuonna 1923 ja he saivat kaksi lasta.

Henrik Ension poika on Eero Ensio Rislakki (s. 25.6.1924 Helsinki). Hän on teollinen muotoilija. mm. Jopo-polkupyörä on hänen suunnittelmansa. Hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 2005.

Tyrvään kirkon hautausmaalle, jossa niin moni kirkkoherra on saanut viimeisen leposijansa, on haudattu Ludvig Hjalmarin ja rouvansa Selman lisäksi rouvan sisar Alma, lapsista Einar puolisonsa kanssa, sekä tytär Kaarina. Lisäksi haudalla on Maarit Rislakin muistokivi. Alman nimen kanssa samassa kivessä on Aleksandra Hildéen, joka lienee Alman ja Selman äitipuoli Aleksandra Maria Lovisa os. Högman (s. 16.12.1846, k. 23.12.1923). Valitettavasti kuvastani en näe tarkempia tietoja tästä nimestä, mutta oletan että kyseessä on tämä henkilö.

Tyrvään kirkkoherra
Rovasti
L. Hj. Svanberg
12.4.1869 - 20.12.1954

vaimonsa
Selma Aline os. Hildéen
4.6.1872 - 5.10.1961

Lähteet:
Valokuvat kuvattu 9.9.2013
Wikipedia
Ylioppilasmatrikkeli
Vehmaan, Alavuden, Kuortaneen, Hausjärven ja Tyrvään seurakunnan kirjat.
Huhta Ilkka: Papit sisällissodssa 1918, Kirjapaja 2010.

Uno Rudolf  Merikanto (s. 6.3.1902 Tampere, k. 27.6.1978 Tampere) ehti kokea monenlaista elämänsä aikana. Hän toimi Tampereella palosotilaana ainakin vuosien 1916-1922 välisenä aikana. Kelpasi sitä uudella paloasemalla toimiakin kun Wivi suunnitteli siitä niin hyvän. Vuonna 1924 Uno kuitenkin on Amerikassa laivalla palomiehenä.

SS Makaweli lähti Ahukini, T. H. :sta kohti San Franciscoa 25.7.1924. Laivan henkilökuntalistassa lukee Unon kohdalla näin:

Nro: 6
Family name: Merikanto
Given name: Uno
Postition in ship's company: Fireman
Shipped or engaged When | Where: 4.6.1924 San Francisco
Whether to be paid off or discharged at port of arrival: -
Wheter able to read: Yes
Age: 22
Sex: M(ale)
Race: Finland
Nationality: Finnish
Height: 5-8
Weight: 165
Physical marks or peculiarities: Tat.

 Siis Unolla oli tatuointi! Entä missäs se Ahukini oikein on? Jestas, Honolulussa! Uno siis seilasi Honolulun ja San Franciscon välillä!

Toinen laivan henkilöstölistaus josta Uno löytyy on SS Maui Honolulu T. H:sta San Franciscoon 14.7.1925:

Nro: 1 (ja ainoa tällä sivulla)
Family name: Merikanto
Given name: Uno
Postition in ship's company: Wiper in engr. dept
Shipped or engaged When | Where:6.7.1925 Honolulu T. H.
Whether to be paid off or discharged at port of arrival: No (kirjoitettu käsin " 5 year sea service")
Wheter able to read: Yes
Age: 23
Sex: M(ale)
Race: Finnish
Nationality: Finland
Height: 5-10
Alapuolelle on kirjoitettu käsin:
"San Francisco - July 14-1925
 No 1. claims last entry ar Everett, Wash. in March 1924, at which time and place paid off from Norwegian S.S. (cannot give name) and date that he has been employed on coastxx vessels since last entry without interruption, and that he arrived at Honolulu June 1925 ss "Makiki" on which he was employed as viper. Alien will remain xx vessel.
H. Oliver.
11.8.1925 - left vessel in s. 7. last trip
Borden."

Uno meni naimisiin San Franciscossa  Tyyne Lydian kanssa. 1940 väestönlaskennassa he asuvat "Twentieth street" numerossa 4301. Ja tältä se osoite on näyttänyt 2014. Tällöin Uno toimi maalarina. Lapsia heillä ei ole. Tyyne haki kansalaisuutta 1940 ja Uno 1942. Miksiköhän eri aikaan? Tyyne kuitenkin kuoli jo 1944.

1947 S. S. Drottiningholm -laivan matkustajalistassa löytyy Merikanto Uno ja Rauha. he matkustivat Göteborgista New Yorkiin 5.-15.9.1947. Uno on merkitty saaneen kansalaisuuden 17.11.1742 ja Rauha 3.9.1929. He olivat lähteneet Amerikasta 28.3.1947 ja nyt olivat matkalla San Franciscoon. Heilläkään ei mitä ilmeisemmin ollut lapsia. Rauha on kuollut 1963 mennessä, saattaa olla jopa Find a grave -palvelusta löytyvä Rauha.

Uno lähti käymään Suomessa ja Tampereella, jossa tapasi Olga Rakel Metsäpuron. Rakel ja Uno vihittiin 18.7.1964 San Franciscossa. He tulivat Suomeen jo 1966. Sitten he ravasivat Tampereen ja Kalifornian väliä
Kaliforniaan 31.10.1966, Tampereelle 1968, Kaliforniaan 30.10.1969 josta pysyvästi Tampereelle 1.9.1970. Kiitos vaan Tampereen poliisilaitoksen osoitekorttien kun kaikki osoitteen muutokset ovat pysyneet tallessa!

Rakel on haudattu sukuhautaan Kalevankankaalle, Tamperelle. Unon hautapaikkaa en olekaan selvittänyt. No pitänee soittaa seurakunnalle, sillä se selviää kun on tiedossa kuolinaika ja paikka.

Olispa jännä ollut nähdä jotain valokuvia Unosta ja Unon tatuoinnista. Minkähänlaisia ne olivat tuolloin 20-luvulla?

Lähteet:
Tampereen poliisilaitoksen osoitekortit, Hämeenlinnan maakunta-arkisto
Ancestry.com (maksullinen)

Koko loman ajan piti mennä käymään katsomassa Akseli Gallen-Kallelan juhlavuoteen liittyvä valokuvanäyttely museolla. No viimein vain lähdettiin pikavisiitille. Näyttelyn aihe on

Kotipiha ja lapsuuden maisemat – valokuvia Akseli Gallen-Kallelan Tyrväältä
(näyttelyaika: 26.4.2015–10.1.2016).

Samalla kun museolla piiiiitkästä aikaa olin, katsoin mitä muuta siellä on. Tila on muuten avoin näyttelytila, mutta siellä on pari tuolia, pöytä, jolla valokuvia suurennettuna ja kirjahylly, jonka takaseinä on hyödynnetty muisteluiden keräämiseen. Nyt oli keräämisen kohteena tanssit. Mietin hetken että alanko rustaamaan muistojani, mutta koska aikataulumme oli kuitenkin sen verran tiukka, jätin muistelemiseni toiseen kertaan. Seinillä oli kymmenen suurennettua kuvaa paikallisista henkilöistä ja paikoista. Mukaani sain paperin, jossa kerrottiin kuka tai mitä kuvassa on.

Tuttuja naamoja oli vain mummoni hautaankin siunannut ja saattanut Kiikan kirkkoherra Antti Heikkilä, kuvassa joka oli kirkollisvaaleista Kiikasta 1978. Urho Lehdon kuva, jossa hän esittelee muskeleitaan. Paperissa lukee, että hän oli Tyrvään Voiman puheenjohtaja 1928 ja 1937. Kuva on otettu 1910-luvulla.
Ilmavalvontalottien kuvan olen nähnyt ennenkin. Vieressä oli Lotta-puku ja Jalmari Pusan sotilaspuku. Kypärä ja ase olivat vitriinissä lähellä kuvia.


Opettaja Kalle Nokkalan perheen joulunvietosta oli kuva, jossa perhe on kokoontunut yhdessä laulamaan (virsiä varmaankin), nuoren naisen soittaessa pianoa. Seuraavana oli kuva potkukelkkakilpailuista 1960-luvulta. Kisat on pidetty Hopun rannassa. Kuka kuvassa potkuttelee, sitä ei lukenut.

Näiden kuvien parista siirryimme katsomaan lisäsiivessä olevaa näyttelyä Akselin veljen Filipin valokuvista. Hän oli antanut Akselille 50-vuotis syntymäpäivälahjaksi albumin, jossa oli lapsuuden maisemista valokuvia. Valokuvat oli suurennettu ja laitettu ruskealle tai harmaalle pahville seinillä. Pahville oli kirjoitettu kuvan alle lyijykynällä mistä kuva on. Joihinkin kuviin oli viereen kirjoitettu omia muisteloita tai kommentteja kuvista. Näin ainakin päättelin erilaisesta käsialasta. Aluksi en edes huomannut tekstiä kuvan alla, sillä sen erotti todella huonosti. Myös näyttelytila oli hieman kummallinen valinta. Noh, tässä pari kuvaa.
Kyseessä oli kuitenkin Akseli Gallen-Kallelan 150 vuotta syntymästä -juhlavuoden näyttely, joten odotin vähän jotain muuta.

Museolta siirryimme Pukstaaviin parkkipaikan löydettyämme. Katsoin samalla museon naapurissa myynnissä olevaa taloa, jonka hintapyynti ja remontintarve eivät ihan taida kohdata. Pukstaavin näyttelyihin pääsee sisälle joko museokortilla tai kertamaksulla (6 e).

Rudolf Koivu, jonka isän suku on tyrvääläisiä (ja useimmille tyrvääläisille myös sukua jotain kautta), hänen syntymästään on tänä vuonna kulunut 125 vuotta. Siksipä näyttely on nimeltään:
MieliKUVITUS – Rudolf Koivu 125
(näyttelyaika 5.6.2015–6.1.2016 )

Jos on Akselilla ollut mielikuvitusta, on sitä ollut Rudolf Koivullakin! Poikien lähtökohdat ja yhteiskuntaluokka olivat täysin erilaiset. Rudolf tuli Pietarista mummonsa luokse, sillä hän oli jäänyt orvoksi. Mummon kuollessa vuonna 1905 siirtyi 15-vuotias Rudolf kummitädilleen Helsinkiin. Mikä onni meille kaikille että hän pääsi piirustuskouluun ja halusi ryhtyä vapaaksi taiteilijaksi. Joskin rahapula pakotti tekemään kuvitustöitä, vaikka hän olisikin halunnut olla vapaa taiteilija. Minä ainakin tunnen parhaiten juuri hänen kuvitustyönsä. Ja ah, kuinka suuresti nautinkaan hänen kuvistaan!

Pukstaavin näyttely oli mukavasti koottu, yhden kirjan kuvat olivat yhdessä, alla selitysteksti, vuosiluku ja mistä kokoelmasta kuvat ovat.  Tässä muutama kuva.

Voisin katsella näitä kuvia vaikka kuinka kauan! Näyttelyssä oli myös kuninkaallisille tai hovinarreille tarkoitettu valtaistuin, jossa sai ottaa kuvansa. harmi kun oma tiara jäi kotiin...


Ja kun kerran olimme yläkerrassa, kiersimme perusnäyttelyn ohimarssina, sillä se ei ollut muuttunut viimenäkemän. Joka kerta on silti pakko pysähtyä tähän:
Kun on jotain näin vanhaa säilynyt, ei sitä voi ohittaa kiireellä. 529 vuotta...
Ja olihan siellä näitä lastenkirjallisuuden hahmoja junailemassa... Tatu ja Patu ja mitäniitäonkaan. Mitä lienee Sofi huutavan heille megafonillaan...
Tällä välin oli kaupungin yllä ollut rankka vesisadekin lakannut, joten pääsimme kuivin jaloin takaisin autolle. Matkalla halasin "Hakkaraisen mutsia" ja ihailin ikkunassa olleita murrepyyhkeitä.
Katsoin samalla että herra Hakkaraisen talon vieressä olevassa talossa (pääsee sisäpihasta tai kadun kulmasta) oli avattu kesäkahvila, joka on Pukstaavin kahvilan sivupiste. Hyvä! Sisäpihalla oli lauma lapsia ja vanhempia odottamassa Herra Hakkaraista unissakävelemään. Muistin heti kehua retostella siipalleni että minäkin olen päässyt häntä halaamaan.

Pukstaavista jäi hyvä mieli ja se onkin näyttelyidensä ja puutarhansa vuoksi vakiokohteeni kaupungissa käydessä. 

Keväällä oli Ancestry.com:lla Kanadan dokumenttien ilmainen viikonloppu. Melkein-serkkuni kanssa taannoin selvittelimme Amerikkaan lähteneen Frans Artur Salosen (s. 31.10.1893 Siikainen) taivalta, joka sillä kertaa päättyi hänen mennessään tädilleen Maria Sofia Siroselle Michiganiin Grand Rapids nimiseen kaupunkiin 1913. Nyt löysimme kuolleen Frank A Salosen syntynyt n. 1895 joka oli asunut Kanadassa Ontario Fisher paikkakunnalla vuokratalossa ja ollut töissä. Sekä toisen Frank Salosen joka on syntynyt 1891 ja kuollut 18.10.1913 lavantautiin Ontario Kanada. Veikkaamme sukulaiseksemme tuota 1913 kuollutta.  Miksikö Kanadasta haimme häntä? Siksi että suvun tarinan mukaan kun hän meni laivalla New Yorkiin (laiva oli Mauretania, joka saapui 6.6.1913 Liverpoolista) ja oli menossa tädilleen, mutta joko käytyään tädillään tai käymättä, lähtikin Kanadaan, jonne kuoli. Varmuutta ei ole.

Jatkoimme sitten kuukauden maksulla Ancestryn puolella, sillä nälkähän kasvaa syödessä....

Sofia Sironen

Täti Sofia Sironen meni Jaakkonsa (s. 19.1.1861 Lappajärvi) kanssa naimisiin jo 30.12.1883 Siikaisissa. He saivat siellä ollessaan lapset Ida Eufemia (s. 15.9.1884 Siikainen, k. 28.4.1930 Michigan Grand Rapids), Jaakko Hjalmar (s. 18.9.1886 Siikainen, k. 6.2.1890 Siikainen), Yrjö Viljo (s. 6.12.1888 Siikainen, k. 21.3.1892 Siikainen), sekä Jakob Ilmari (s. 18.4.1891 Siikainen). Viimeksi mainitun lapsen jatkoja ei ole selvillä.

Jaakko lähti Amerikkaan 16.12.1890 saapuneella s.s. Hekla-laivalla, joka tuli Kööpenhaminan kautta. Sofia seurasi perästä 6.7.1892 Bremenin kautta New Yorkiin tulleella S.S. Munchen -laivalla Idan ja Jaakon kanssa. He asettuivat Pennsylvaniaan Erien kaupunkiin. Ja kiitos vaan Google, voimme katsoa miltä paikkakunta tällä hetkellä näyttää.

Perheeseen syntyi Pennsylvaniassa lisää lapsia:
Väinö Victor (s. 22.3.1895 Pennsylvania Erie, k. 28.6.1961 Florida Pinellas),
Frank Henry (s. 6.11.1896 Pennsylvania Erie, k. 2.8.1962 Michigan Kent County Grand Rapids), sekä John W (s. 30.9.1898 Pennsylvania Erie, k. 1.9.1972 Los Angeles).

Jaakko toimi työmiehenä. He muuttivat Ohioon viimeistään 1900, jonka väestönlaskennassa he jo ovat sinne merkittyinä. Ohiossa syntyi perheeseen vielä kaksi tytärtä
Ellen A (s. 19.4.1900 Ohio, k. 27.9.1998 Michigan Traverse City, Grand Traverse) ja
Martha Katrina (s. 28.2.1902 Ohio, k. 21.11.1964 San Francisco).  Jaakko toimi Ohiossa "Case maker" -tittelillä. Minkäsorttisia laatikoita hän sitten tekikin en tiedä, mutta puuseppä hän oli.

Maria Sofia Sironen mainitaan seuraavan kerran 1903 Grand Rapids, Michigan ja on leski. Jacobin kuolinaikaa olen yrittänyt etsiä kissojen ja koirien kanssa, mutta muuta tietoa en ole vielä löytänyt. Näin ollen päättelin hänen kuolleen 1901-1903 välisenä aikana, sillä tyttäristä Marta syntyi 1902.

Sofia eli Grand Rapidsissa talossaan, jossa ainakin 1930 väestönlaskennassa kotona on vielä myös John W. Sironen. Sofia vietääkin sitten loppuelämänsä Grand Rapidsissa, jossa hän kuolee 29.11.1949.

Amelia Ruth Makin sairaanhoitaja todistus

Ida Eufemia esiintyy myöhemmin amerikkalaisemmalla nimellä Edith Amelia ja menee naimisiin Jacob Maen kanssa, joka myös on Suomesta tullut. He saivat ainakin viisi lasta;
radio engineer in Brodcasting co. Georg John Maki (s. 17.7.1906 Michigan, k. 14.8.1989 Kalifornia Santa Barbara),
Stenographer Eva M Maki Lossin (s. 10.2.1909 Michigan, k. 9.4.1995Michigan),
Edvard Jacob Maki (s. 6.4.1916 Michigan, k. 22.11.1999 Michigan),
Selma Maki (s. 1920 Michigan) ja sota-aikana sairaanhoitajana toimineen  Amelia Ruth Maki Lawrence (s. 7.8.1926 Michigan). Amelia oli sairaanhoitajana 1944-1947 välisenä aikana.


Väinö Victor meni naimisiin Susan H. Sirosen (s. 1899 New Jersey) kanssa. Väinö työskenteli väestölasekennan mukaan tittelillä "Tram worker". Hän kuoli Floridassa 1961.

Frank Henry oli tinaseppänä metallipajassa Michiganissa. Hän meni naimisiin Dorothy Shelerin kanssa, joka oli syntynyt Michiganissa 7.7.1897.  He saivat ainakin 6 lasta:
Doris Josephin Hartman (s. 4.6.1917 Michigan Kent Grand Rapids, k. 24.3.2002 Michigan Kent Grand Rapids) ja puolisonsa Earl Alexander Hartmanin kanssa heillä oli 7 lasta.
Donald Frank (s. 9.11.1919, k. 27.5.1987 Kalifornia Orange Anaheim) ja puolisonsa Angelinen kanssa heillä oli ainakin yksi tytär Jacqueline.
Leander Albert (s. 21.4.1922 Michigan, k. 3.7.1990 Michigan) ja vaimonsa Elvi Margareta Hermansonin kanssa heillä oli ainakin kaksi poikaa Terry Dean ja Edvard. Terry Dean kuoli pudotessaan 16-vuotiaana kerrostalon katolta impattuaan kavereidensa kanssa liimaa. Tapahtuman tarkkaa kulkua ei saatu selville, mutta järkytyshän se on ollut perheelle.
Glen W (s. 22.11.1923 Michigan, k. 4.4.2008 Michigan) ja puolisonsa Leatrice M Martin, joka oli syntynyt Kansasissa. Heillä oli ainakin 4 lasta. Glen oli toisessa maailmansodassa värvättynä, mutta ei ilmeisesti joutunut sotaan.
Richard (s. 6.9.1928 Michigan, k. 7.8.2001 Michigan) puolisosta tiedän että hänen tyttönimensä oli Ericsson ja heillä oli ainakin 4 lasta. Hänen isänsä John Ericksson oli tullut Vaasan läänistä ja äitinsä oli Lillian Pohjola.
ja nuorin lapsista oli Mary Alice s. noin 1935.

John W Sironen oli naimaton. Hänet oli värvätty sotilaaksi 5.3.1918 ja vapautettu 11.9.1919. Muuta tietoa en hänestä saanut irti.

Ellen A Muir meni naimisiin 12.2.1923 Michiganissa Robert l Muirin kanssa. Robert oli automekaanikko. Heillä oli vauvana kuollut poika ja tytär Mary (s. 1927).

Nuorin lapsista on Martha Katrina Sironen. Häne meni naimisiin Jack Edvin Nevinin (s. 19.2.1909 New York, k. 10.5.1980 Los Angeles) kanssa. Jack oli lehden toimittaja ja hänen isänsä John E Nevin oli lehden julkaisija. Minkä lehden? Sitä en vielä tiedä.
Martha asui 1930 väestölaskennan mukaan sisarensa Ellenin luona. 1940 ja 1945 hän oli Fresnossa, Kaliforniassa Jack Nevinin vaimona.

Martha oli ammatiltaan toimittaja ja kirjoitti kaksi kirjaa. Ensimmäinen kirja oli "A new Manual of the Furniture Arts and Crafts" vuodelta 1928 ja toinen "A History of American Furniture" vuonna 1936. Puusepän lasta kiinnosti puun käyttö huonekaluissa! 

1947 Martha saapui laivalla San Pedron satamaan Granville laivalla Hong Kongista, Kiinasta. Päättelimme että kyseessä on ollut toimittajan ammattiin liittyvä matka. Samalla laivalla matkusti Kiinasta myös kaksi amerikkalaista lähetysaarnaajaa Alzo ja Dorothy Fisher, norjalainen opiskelija Elin Gronning, englantilainen kauppias Cyril Thomson, kiinalainen kauppias To On Wong ja lähetysaarnaajien sihteeri(?) Ethel Montgomery.
Martha kuoli 21.11.1964 San Franciscossa 60-vuotiaana. Hänen leskensä avioitui seuraavana vuonna Lorna Slade Youngin kanssa.

Mielenkiintoisten amerikansukulaisten tietojen lisäksi sain nähtäväksi paljon valokuvia näistä sukulaisista! Lisäksi saimme yhteyden tämän sukuhaaran eläviin sukulaisiin Facebookin kautta. Silti vielä jäi paljon avoimia kysymyksiä, joten jossain välissä on pakko taas ostaa joksikin aikaa Ancestryn käyttöoikeus. Sitä ennen selvitän enemmän Jakob Jaakonpoika Sirosen esivanhempia, jotka vievät Lappajärven kautta Evijärvelle, jossa Jaakon molemmat vanhemmat ovat syntyneet.

Lähteet:
Ancestry.com
http://www.newspapers.com/

(poikkeuksellisesti molemmat ovat maksullisia)

Mummuni sukujuuria tutkiessani olin aikanaan pysähtynyt Anna Nauliniin. Hän oli mummuni isän (Herman Reetunpoika) äidin (Hilma Karoliina), isän (Benjamin Matinpoika), äidin (Liisa Antintytär), isän (Antti Antinpoika), äidin (Lisa Petterintytär) äiti. Annasta minulla oli vain etu- ja sukunimi, sekä syntymäaika rippikirjasta. Aloin katsoa Holpin talon vanhoja omistajia, sillä Anna oli Jarkolta leskeksi jäätyään vihitty Holpin isännän Heikki Yrjönpojan kanssa. Vain puoli vuotta vihkimisen jälkeen Heikki kuoli ja Anna jäi leskeksi toistamiseen. Uudeksi isäntäpariksi tulivat tytär Lisa ja hänen miehensä Antti Heikinpoika, joka oli edellisen isännän poika ja näin ollen myös Annan poikapuoli.

Aloin sitten katsomaan mitä löytyy Annasta ja hänen vanhempansa Johan Naulin ja Elisabeth Simontytär Raijasta. Aluksi ajattelin että kun on sukunimi, lieneekö sotilas. No ei ihan ollut... Annan merkintä syntyneiden luettelossa mainitsee:

Christnad af Pastor i Pohjala Länsmans ??? förewalttare Mons: Johan Naulins och Hustru Lisbeta Simonsdr Rajas dn 11 ?? född Barn des nämbdes Anna. Testes: Sacell. Dn. Johannis Anckerus, Dn Johannes Limnavål, Dn Bartholdy Litzelius, Sockneskrif. Josea Collead? , Brofougda Ragvald Hen son, Pastorska hust Christina Laura'a, Sacellanskan hust Lisbeta Rajalenia, Jungf. Liskin Laura'a, jungf. Liskin Roos, Hustru Carin Mårtensdr ifr Teinilä, Ragvalds hust. Margera Ericsdr.

Veljensä Johanneksen syntyessä "vice länsman" ja siskonsa Carinin syntyessä 1710 on "länsman". Jaahas, vai semmosta... Eli nimismies olisi kyseessä. No sitten ajattelin että löytyiskö hänestä jotain suku.genealogia.fi -foorumilta. No yksi osuma, joka vei Tyrväälle. Muut olivat muilta paikkakunnilta. lieneekö Toijalan suunta Naulinille oikea, en tiedä.
Ja koska täältä en vastausta löytänyt kokeilin Iso-Iivarin isäntäluettelosta hakua "Naulin" ja johan löytyi! Vaimon sukunimi Raija ja Huittinen. Raija-hakusanalla on ihan turha hakea suku-forumilta, joten kokeilin ihan perinteistä Googlea "Johan Naulin" hakusanoilla. Ja se vei minut Ylioppilasmatrikkeliin, jossa Johan Naulin on ollut Tyrvään käräjillä 22.–23.9.1705 raikulipoikaa Anders Tyrveniusta saattamassa edesvastuuseen lehtolapsestaan.

Vieläkään ei enempää selvyyttä.

Samasta Google-hausta tuloksena tuli myös Geni-tulos Johan Naulinista. Siitä katsoin vaimon vanhemmat Simon Raija ja Carin Eriksdr Penselstierna. Mikääh? No siinä on sellainen nimi mitä voi hakea myös suku-forumilta. Ja johan löytyi 2009 aloitettu viestiketju. Sen luettuani tajusin että olen silmäillyt läpi viesteissä mainitun Genoksen 3/2009, mutta nyt se oli luettava kunnolla. Lyhyet yöunet nukuttuani eikun artikkelin kimppuun. Ja lukiessani tajusin Carin eli Caisa Penselstiernan juurien vievän Giös-aatelissukuun. Hakiessani lisää tietoa sain hakutuloksista myös JP:n blogin Esi-isää etsimässä, jossa hän oli kirjoittanut ja koonnut linkkejä tästä suvusta.

Selasin myös Genin tietoja, joihin ylläpitäjä Jouni Ruohonen oli kirjoittanut lähteitä ja linkkejä. Yksi linkki oli adelsvapen.com -sivulle, josta luin kyseisestä Giös-suvusta.
Enpä olisi ikinä uskonut, mutta pakko se on todeta että esi-isissä on aatelisia. Ja saanut sen vielä sotapalveluksella. Kaiken huipuksi hän oli naimisissa Anna Grelsdotter Silfverpatronin kanssa, jonka äiti oli Margareta Andersdotter Boje af Gennäs.

Ei kuitenkaan kannata vielä tiaraa ostaa tai muuten ylpistyä sillä suvulla todetaan olevan jälkeläisiä useita tuhansia, sekä suvun köyhtyneen. Tiedetään! Siinä kohtaa kun luin kuinka Margaretan veli Nils oli ollut palveluksessa Juhana III ja  Erik XIV:sta, tuntui kummalliselta mutta samalla sykähdyttävältä. 

On tämä jännittävää!

Tyrvään kirkon hautausmaalla on kirkkoherra Carl Efraim Liliuksen perhehauta. Hauta sijaitsee kirkon ja sankarihautojen lähellä. Käydessäni siellä oli haudalla olevat kukat erittäin runsaina ja kauniina, joten osa kivestä jäi kasvuston taakse piiloon. Onneksi hautakivien kuvaaminen on myös muiden harrastus, joten sain luvan käyttää paria Sari Ahosen kuvaa.

Carl Efraim syntyi 5.11.1803 Orivedellä komissiomaanmittari Natanael Andersinpoika Liliuksen toisessa avioliitossa Maria Elisabeth Gåhlrosin kanssa. Hänellä oli useita sisaruksia ja sisaruspuolia.

Karl Efraim sai ylioppilaan paperit 1824. Hänestä tuli filosofian maisteri 21.6.1832. Opettajan töitä hän sai Haminan kadettikoulusta virkaa tekevänä matematiikan opettajana 1833, joka vakinaistettiin 1838. Karl Efraim vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 18.6.1851. Ja kun Tyrväälle haettiin uutta kirkkoherraa edellisen kirkkoherra Herman Hellénin lähti Ulvilaan, haki Lilius paikkaa. Liliuksen vastaehdokkaina olivat (ilmeisesti Pöytyän) kirkkoherra Almberg ja (ilmeisesti Ikaalisten) kirkkoherra Hällfors. Lilius valittiin erittäin suurella enemmistöllä kirkoherraksi. Hän sai viran Tyrvään kirkkoherrana 1853.

Karl Efraim Lilius oli naimisissa kahdesti. Emimmäinen vaimo oli Pirkkalan kirkkoherra Samuel Samuelsson Bohmin tytär Katarina Vilhelmina Bohm (s. 15.3.1813 Pirkkala, k. 13.10.1839 Hamina). Heidät vihittiin avioliittoon 31.12.1838 Haminassa. Katarina kuoli pian synnytyksen jälkeen.

Tästä ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika Karl Fredrik Samuel Lilius (s. 30.8.1839 Hamina, k. 3.3.1906 Turku). Hän oli lakimies ja Turun kaupungin oikeuspormestari. Karl Fredrik Liliuksen ensimmäisestä avioliitosta Gabriela Lovisa Krogiuksen (s. 8.8.1842 Viipuri, k. 29.1.1878 Turku) kanssa syntynyt poika Hugo Fredrik Lilius (s. 16.8.1876, k. 10.6.1934) oli dipl. insinööri ja toimitusjohtaja. Viime mainitun poikia avioliitossa Hilda Engströmin (s. 24.4.1882, k. 18.1.1945 Helsinki) kanssa olivat lakimies ja tuomiokunnan tuomari  Lars-Henrik Lilius (s. 21.2.1908 Helsinki, k. 11.5.1997 Helsinki) sekä kapteeni ja vakuutusjohtaja Erik Gabriel Lilius (1913-1987). 

Karl Fredrik Samuelin toinen vaimo oli Olga Gustava Nystedt (s. 19.2.1846 Turku, k. 31.3.1911). heillä oli lapsia Karl Åke (s. 27.1.1880 Turku, k. 1953), Hjalmar Reinhol (s. 14.1.1881 Helsinki, k. 28.2.1953 Helsinki), Ella Sofia Matilda (s. 27.11.1882, k. 1949) ja Armas August (s. 13.3.1884, k. 1948).

Carl Efraim Lilius Geneanetista linkitetty.

Karl Efraim Liliuksen toinen vaimo oli Haminan kadettikoulun opettajan ja pastorin, sekä myöhemmin Finnströmin kirkkoherran Frans Petter von Knorringin tytär Matilda Helena von Knorring (s. 18.1.1824 Hamina, k. 17.6.1903 Helsinki). Heidät vihittiin 23.3.1852 Finströmin seurakunnassa, Ahvenanmaalla. He muuttivat 21.12.1853 Tyrväälle pappilaan.

Heille syntyivät lapset
Frans Gustaf Hjalmar (s. 17.2.1853 Hamina, k. 5.8.1853),
Helena Elisabeth Wilhelmina (s. 28.4.1854 Tyrvää, 29.11.1868 Tyrvää),
Hjalmar Efraim Ferdinand (7.10.1855 Tyrvää, k. 14.6.1856 Tyrvää),
August Casimir (s. 12.6.1857 Tyrvää, k. 13.10.1861 Tyrvää),
Hjalmar Philip (s. 18.11.1858 Tyrvää, k. 15.6.1918 Tampere),
Frans Hugo (s. 10.4.1860 Tyrvää, k. 29.12.1936 Helsinki),
Arvid Ferdinand 13.7.1861 Tyrvää, k. 8.2.1926 Helsinki),
Karl August Casimir (s. 30.4.1863 Tyrvää, k. 8.1.1936),
Ebba Karolina Matilda (s. 21.2.1865, k. 23.5.1927) ja
Agnes Johanna Augusta (s. 16.10.1866 Tyrvää, k. 13.3.1938).

Frans Hugo Lilius Geneanetista linkitetty.

Frans Hugo Lilius oli lakimies, joka toimi viimeksi Turun hovioikeuden presidenttinä. Hän oli säätyvaltiopäivillä 1904-1905 porvarissäädyn jäsen ja puheenjohtaja sekä Nuorsuomalaisen puolueen kansanedustaja vuonna 1910. Hän oli kahdesti avioliitossa, ensin Karin Maria Munck af Fulkilan (s. 24.9.1863 Turku, k. 12.1.1942 Helsinki) ja sitten Hilma Eva Augusta Björksténin (1873-1943) kanssa. Ensimmäisestä avioliitosta syntyneellä toimitusjohtaja Rolf Hugo Liliuksella (s. 16.2.1895 Turku, k. 24.2.1975 Helsinki) oli ensimmäisestä avioliitostaan Edith Susanna Tossavaisen (1906-0.12.1983) kanssa poika Kaj Rainer Lilius (s. 1933), joka on ollut Teknillisen korkeakoulun materiaalin valmistustekniikan professori. Frans Hugo Liliuksen toisesta avioliitosta syntynyt poika Hugo Olavi (s. 7.11.1914 Turku, k.27.6.2000 Helsinki) otti vuonna 1935 nimen Linnus. Hän oli Suomen Filmiteollisuuden palveluksessa ja kirjoitti muutamia poikien seikkailukirjoja.

Arvid Ferdinand Lilius Geneanetista linkitetty.

Helsingin ruotsalaisen normaalilyseon matematiikan opettaja ja rehtori Arvid Ferdinand Lilius oli naimisissa serkkunsa  Mathilda Charlotta Liliuksen (s. 3.3.1856, k. 26.5.1941) kanssa, jonka vanhemmat olivat August Magnus Lilius ja Karolina Charlotta Stark. Heidän poikansa oli pankinjohtaja Harry Lilius (s. 3.11.1890, k. 23.11.1968), jolla oli puolisonsa Märta Rundbergin (5.6.1891, k. 15.2.1980) kanssa pojat valtiot. lisensiaatti, Ruotsalaisen kansanpuolueen pitkäaikainen puoluesihteeri ja STK:n osastopäällikkö Patrik Johan Arvid Lilius (s. 1.3.1920, k. 7.10.1999) ja dipl. insinööri, toimitusjohtaja Henrik August Kasimir Lilius (s. 1921).
Arvid Ferdinandin muut lapset olivat Arvid (s. 26.9.1884, k. 30.3.1919), Nils (s. 29.1.1887, k. 6.6.1888), Hakon (s. 20.8.1893, k. 13.7.1973) sekä Heidi Maria Matilda (s.28.1.1896, k. 6.9.1981).


Patrik Johan Arvid Liliuksen ja Britt-Inger Kullbergin poika, dipl. ekonomi Percy Henrik Mikael Lilius (s. 1949) oli Fortum Oy:n toimitusjohtaja vuosina 2000-2009.

Karl August Kasimir Lilius Geneanetista linkitetty.

Karl August Kasimir Lilius oli aluksi upseeri ja sittemmin pankinjohtaja. Hän oli avioliitossa Ellen Marianne Wikströmin kanssa. Tämän avioparin poika Carl-Gustaf Henrik Casimir Lilius (14.7.1928-14.12.1998) oli tuottelias taiteilija ja kirjailija sekä kulttuuriosallistuja. Hän oli avioliitossa taiteilija, kirjailija ja kriitikko Irmelin Sandman-Liliuksen kanssa. Carl-Gustaf Liliuksen taidemuseo sijaitsee Hangossa. Liliuksen tekemiä julkisia taideteoksia on esimerkiksi Helsingin Kruununhaassa. Svenska litteratursällskapetin pihalla on Linnunsiipinen nainen -sarjaan kuuluva veistos Cordula 1960-luvulta. Siivekkään naishahmon lähtökohtana oli taiteilijan vaimo Irmelin Sandman Lilius. Lenore-niminen versio teoksesta on Hangossa Jussi Lundmarkin puistossa.

Carl Efraimin aikana valmistui uusi kirkko Vammaskosken rannalle. Sen projektin loppuunsaattaminen oli iso urakka. Ensimmäisenä adventtina 1855 vihitty kirkko on edelleen hieno rakennus. Kotina perheellä oli nykyinen vanha pappila.
Carl Efraimin kirkkoherran ura Tyrväällä jäi kovin lyhyeksi sillä hän menehtyi keuhkotautiin 10.10.1867. Leski Matilda muutti lastensa kanssa 1871 Hämeenlinnaan, josta he muuttivat Helsinkiin 1878. Matilda kuoli Helsingissä 17.6.1903 rintasyöpään. Hänet haudattiin Tyrväälle miehensä viereen.


Presten, Fil Mag
Carl Efraim Lilius
5.11.1803 - 10.10.1867
hans maka
Mathilda Helena os Knorring
18.1.1824 - 17.6.1903

Hovrättspresidenten
Hugo Lilius
10.4.1860 - 29.12.1936



Hjalmar
7.10.1855 - 14.6.1856

Mimmi
23.6.1854-27.11.1868

Lini
21.2.1865 - 23.5.1927


Hjalmar
17.2.1853 - 5.8.1853

Casimir
 12.6.1857 - 13.10.1861

 Hanna
 15.10.1866 - 13.3.1938

Talviloman lähestyessä tein suunnitelmia etelän lomamatkan varalle. Eli suunnittelin matkaa Turun maakunta-arkistoon. Ensin soitto arkistoon, josta varmistin sijani majatalossa eli pöytä, jossa saa rauhassa olla koko päivä ja kuvata halutessani. Sitten varamaan materiaalia Astian kautta. Seuraavaksi selvitin kotona että miten se on mahdotonta ehtiä yhden päivän aikana arkistoon ja katsomaan tyttökuningas -näyttelyä linnaan, joten ainoa ratkaisu olisi olla Turussa kaksi päivää. Tuo tamperelainen mieheni laittoi heti jarrun että hän ei ainakaan lähde niin pitkäksi aikaa Turkuun, joten ilmoitin lähteväni yksin. Joten eikun hotellihuoneen varaaminen, joka sekin onnistui nappiin. Vielä kun Onnibussi kuljetti eurolla minut, oli kaikki valmiina.

Hämeenlinnan sukututkimusseuran vuosikokouksen jälkeen arkistolaitoksen ylitarkastaja, sukututkimusseuran puheenjohtaja Mervi Lampi kertoi arkistolaitoksen aineistoista joista Tuomiokapitulin aineisto herätti kiinnostukseni. Toinen mitä halusin katsoa oli holhouskirjat.

Holhouskirjoissa näkyi mm. isoisoisäni kuoltua kuinka mummoni ja hänen sisaruksensa holhoojaksi määrättiin "äiti ilman määräystä". Löysin samalla myös isoisoäidin veljen perheen, jotka olivat uudella sukunimellä. Veli ja vaimonsa olivat kuolleet ja lapset annettiin veljen Jaakko (Emanuel) Jokilammen holhottavaksi. Jos olisi ollut enemmän aikaa käytettävänäni olisin pystynyt täydentämään tietokantaani runsaasti tuoreemmilla tiedoilla, mutta pitäydyin tarkistamaan vain muutaman sukulaisen tiedot. Mitään yllätyksiä ei tullut vastaan. Monta kertaa mainittiin kuinka mies on Amerikassa ja vaimo kuollut, joten kuka määrättiin lasten holhoajaksi. Tai kuinka henkilö on Amerikassa ja nyt kiinteä ja irtain omaisuus myydään ja kuka huolehtii omaisuuden myynnistä. Sekin oli mielenkiintoista.

Seuraavana selasin Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin Avio- ja kihlauserohakemuksia kolmelta eri ajanjaksolta. Paperit olivat kunnan mukaan järjestyksessä. Avioeroista oli mainittuna eron syy, mitä oli tapahtunut, mitä oli tuomittu ja kuinka nyt anottiin tuomiokapitulista erokirjaa. Vuoden 1930-35 kirjasta luin yhtä tapausta, jossa mies oli tehnyt huorin piian kanssa. Miehelle langetettiin kolme kuukautta vankeutta, sakkoja joka oli kuitenkin alennettu kahteen kuukauteen vankeutta. Piialle annettiin myös vankeutta ja sakkoja. Avioparilla ei ollut lapsia. Ero oli myönnetty, sillä huorin tehnyt pariskunta oli mennyt naimisiin myöhemmin ja he saivat yhteisen lapsen. Petetty vaimo meni naimisiin myöhemmin uudelleen myös. Näitä tarinoita oli vaikka kuinka monta.

Kolmas aineisto jota selasin oli Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin emäseurakunnittain ja seurakunnittain järjestetyt asiakirjat, joista tilasin Tyrvään emäseurakunta, Kiikka, Kiikoinen -koteloita ajalta 1828-1870 ja 1896 - 1908.  Tähän ajoittuu uuden kirkon rakentaminen, uusi pappila ja Kiikoisten oman kappelin saaminen. Näkyi olevan myös Sammaljoen asukkaiden anominen oman saarnahuoneen saamiseksi. Kaikkea en kertakaikkiaan jaksanut kuvata. Luotan siihen että nämä digitoidaan lähivuosina.

Kotelossa oli mm. pappien ja kirkkoherran vaalien dokumentteja, joissa näkyi vaaliliput (yhteen  sinetin kanssa sidottuina), joissa oli äänikelpoisen isännän valinta, allekirjoitus (nimi ja puumerkki) sekä kaksi todistajaa allekirjoituksien kera. Lipukkeet on numeroitu.

Äänestyslipuke nro 4 Fredrika Pfaler Hauniasta. Sinettikin...

Kuvasin 1830 käydyn pitäjänapulaisen vaalien vaalilipukkeet. Ihan mielenkiinnosta. Sivut oli langalla yhdessä joten varovasti yritin kuvata lappusia. Herraseurassa oli pari rouvaakin. Antamassa siis talonsa puolesta äänensä. Fredrika von Pfaler (omaa sukua Wegelius) on ääntään antaessaan ilman todistajia mutta ilmeisesti hieno sinetti riitti. Äänestyslippuja on yhteensä 42. Vaikka suurin osa on äänestänyt Kakskerran saarnaajaa Johan Fredrik Fleegeä on Ikaalisten pitäjänapulainen Henric Salonius saanut enemmän ääniä, jotka annettiin manttaalien mukaan. Mukana on seitsemän sivuinen selostus vaalista, ehdokkaista, selitetty miksi jostain taloista ei ollut äänestetty tai miksi oli emäntä antanut äänen (kun isäntä oli kuollut), jonkun talonomistajan puolesta oli holhooja (förmyndare) äänestänyt (nimi mainittu), yhteenveto äänistä ja joka vahvistettiin vaalien toimittajan (valförrättare) Karkun pitäjänapulaisen Berndt Ferdinand Sneckin ja kirkkoväärtien allekirjoituksella.

Vaalit olivat lokakuussa 1830, marraskuussa vahvistettiin vaalien tulos ja tarkistettiin äänien eli manttaalien määrät loppukuusta. Seuraava kirje oli marraskuusta 1831, jossa kerrotaan pitäjänapulaisen Saloniuksen virkaan asettamisesta ja ketkä ovat olleet toimitusta suorittamassa. Lisäksi mainitaan että pitäjän apulaisella ei ole virka-asuntoa (Och såsom Sockne Adjuncten härstädes intet Boställe hafver...) eikä inventaariota tarvitse nyt suorittaa edellisen kuolleen pitäjänapulaisen jälkeen.

Yksi mielenkiintoinen oli suntion avoimeen virkaan lähetetyt hakemukset, joita oli paljon. En lopulta kuvannut niitä, osin siksi että ne oli narulla kiinni sinetöitynä toisiinsa. Hakemukset oli osa ruotsiksi osa suomeksi, osa oli selkeästi tavallisten työmiesten hakemuksia ja osa oli sitten koulutettua väkeä. Hakemusten ja osaamisen taso paljon vaihdellen.Ilmoitus oli ollut lehdissä, joten hakemuksia oli kaukaakin.

Kotelosta löytyy kirjeitä joissa kerrotaan kuolemantapauksista. Ajattelin että on ilmoitettu papit ja muut työntekijät, sehän on selvä, mutta oli myös kirje, jossa kerrotaan "i afleende å Enke spannemålens fördelning anmäla, det Enke Fru Kyrkoherdskan Hedvig Helena Sundelius född Wirzenius i Tyrvis aflid den 13. December 1832."

Sammaljoen kirkon valmistuttua anottiin kirkon vihkimistä. Kirjeen on allekirjoittaneet Matts Henricsson Kuutti ja Thomas Henricsson Höyly. Tätä seuraakin sitten kirkon katselmuksesta selvitys. Samalla kerrotaan minkälainen kirkko on, mitat ja jopa ikkunoiden määrä on kirjattu. Mukana on myös senaatille lähetetty selvitys pyynnöstä saada oma pappi Sammaljoelle. Mahdollisen papin palkka on mainittuna myös.

1836 rovastin tarkastuksesta Tyrväällä on pöytäkirja. Siinä käytiin läpi kirkonmenot, lasten opetus, lukutaitoa ja pitäjän oloja. Antaa ihan hyvän yleiskuvan. Seuraavana on inventaario kirkosta ja kirkkomaasta ja kaikista esineistä. Sivuja riittää, joten niistä ehkä toisella kertaa. Tässä herkkupala:

Psalterium on mainittu. Nyt tämä kyseinen kirja on nähtävänä Pukstaavissa.

Sitten tietenkin löytyy Kiikan kirkon ja kappeliseurakunnan inventaario. 1838 on kirjattu Kiikoisten kylät ja talolliset ja paljollako viljaa he osallistuvat kappelin apulaisen palkkaan. Esim. Isäntä Anders YliKiikoinen 12 kappaa ruista, kun torppari Thomas Marjamäki 6 kappaa ruista, 2 kappaa ohraa, 2 kappaa kauraa sekä 20 leiviskää heinää.

Uuden kirkon rakentamisesta Vammaskosken rannalle oli vaikka mitä dokumentteja. 30.9.1838 on pidetty kokousta ja pohdittu uuden kirkon rakentamista. Sitä seuraa katselmuksia, kokouksia ja sopimusten listaamista, sellaista raportointia ylemmälle taholle. Mielenkiintoisia dokumentteja joita pitää katsoa tarkemmin.

1845 on kirjattu Sammaljoen talot ja paljonko he maksavat papin palkkaa. Koko palkka maksettiin rukiissa ja kunkin talon kappamäärät on listattuna.

Pariskunta on pyytänyt kirkkoherralta erokirjaa, josta asiasta kirkkoherra kirjoittaa tuomiokapituliin. Kiikoisten kirkon inventaario pidettiin 1853. Anomus uudesta pitäjänapulaisesta, joka on suomeksi.
Kirkon tavaraluettelo 1907 piispantarkastusta varten oli mielenkiintoinen sillä siinä oli mainittuna sekä uusi että vanha kirkko.

1906 myös kirkon virkamiehet suomensivat nimiä. Kiikan lukkari Juho Kustaa Teodor Ludvig Rosenqvist ilmoitti nimekseen Juho Kustaa Feodor Ludvik Oksa 11.6.1906. Kiikan kappalainen Oskar Daniel Brander ilmoitti olevansa Oskar Daniel Paloheimo 17.5.1906. Tyrvään kirkkoherran apulainen Sven Abiel Heikel ilmoitti 1.9.1906 nimekseen Veli Abiel Heikinheimo.

Muolan v.t. kirkkoherra J. Huhkanen oli ilmoittanut Tyrvään kirkkoherra Johannes Bäckille että "Tuonoin saapui Pietarissa olevalta Suomen Passivirastolta täkäläiseen kirkkoherrankansliaan ilmoitus siitä, että muuan sorvarin sälli Heikki Koivunen synt. v. 1864, oli kuollut mainitussa kaupungissa 4 pnä tammikuuta 1895 sekä että hänelle oli joulukuun 11 pnä 1890 syntynyt poika Rudolf Sefanias." Tämä juttu jatkuu, mutta siitä lisää myöhemmin.

Mikä tässä nyt sitten oli niin mielenkiintoista? Puumerkit, nimmarit, vaaliprotokolla ja ketä muita ehdokkaita on ollut. Jos esi-isissä on pappeja tai muita kirkon työntekijöitä, kannattaa ehdottomasti katsoa tätä aineistoa. Talollisten puumerkit tai allekirjoitukset ovat myös mielenkiintoisia. Myös inventaarioissa mainitut seurakunnan olot oli mielenkiintoista luettavaa.

Seurakuntien kuolleiden luettelossa lukee vainajan nimen perässä kuolin syy. Jos ei tiedetty mihin kuoli niin syy oli tuntematon, "okänd sj." Joskus törmää tapaturmaisesti kuolleeseen henkilöön kuten tässä David Järvisen tapauksessa. Kuolleiden luettelossa lukee "pyssyn lauk. tapaturma."
David eli Taavetti oli perustanut perheen Matildan kanssa, mutta Matilda kuoli keuhkotautiin jo 29-vuotiaana. Taavetti jäi kolmen pienen pojan kanssa leskeksi. Vajaa kaksi vuotta myöhemmin hän meni vihille Fanny Karolinan kanssa ja he saivat kaksi lasta. Vanhin lapsista, tytär kuoli jo imeväisenä. Nuorin lapsista Arno syntyi 9.5.1905. Taavetti työskenteli Karkun Palvialan sahalla työmiehenä.

Tuli syksy ja sian teurastuksen aika. Pitihän sitä joulukinkku suolaan panna ja muutenkin hankkia ruokaa perheelle. Lapsuudenkodin naapurin miehen kanssa rupesivat hommiin. Ensin teurastettiin Järvisen sika ja sitten mentiin teurastamaan Äijälälle sikaa. Tapahtui vahingonlaukaus, joka osui Taavettia jalkaan ja katkaisi valtimon. Vaikka olisi ollut nykyaikaiset Medi-helit, tokkopa hän olisi siitä selvinnyt. Joten suureksi suruksi häntä jäivät kaipaamaan kolme täysin orvoiksi jäänyttä pientä poikaa, joista nuorin oli vähän alle viisi vuotias, sekä leski ja hänen poikansa, joka oli vasta puoli vuotias. Näin suureen tragediaan päättyi Taavetin elämä ja aiheutti suuren surun pienille lapsille.
Leski meni pari vuotta myöhemmin uudelleen naimisiin Koskelon Antonin kanssa. He saivat lisää lapsia ja maailma soljui eteenpäin.

Tapauksesta uutisoi Tyrvään Sanomat 20.10.1905:

"Torppari T. Järvinen ja palstatilallinen R. Äijälä Wihattulan kylästä oliwat tänään wiikko sitten teurastamassa sikoja, jotka saatettiin hengeltä ampumalla. T. Järvisen sika oli jo teurastettu, ja miehet oliwat menossa R. Äijälän asunnolle ampumaan hänen sikaansa. Waan silloin laukesi R. Äijälän pyssy wahingossa ennen aikaa, ja luoti meni T. Järvisen reiteen. Waikka lääkärin apua käytettiin, seurasi kuitenkin kuolema. Waltimosuoni kuuluu wahingoittuneen, ja kowa werrenwuoto olleen kuoleman syynä."

Tyrvään Puutarhayhdistys toimi erittäin aktiivisesti eilaisten viljelyskasvien leviämiseksi käyttöön. Se perustettiin helmikuussa 1887. Sen kauniina ajatuksena oli sekä kaunistaa kuntaa että tukea koulua, joka opettaa puutarhaoppilaita kasvattamaan vihanneksia, kukkia, puita, pensaita, sekä tekemään kukkavihkoja. He myös järjestivät puutarhakasvien näyttelyitä.
1.2.1896 oli Tyrvään Sanomissa yhdistyksen kokouskutsu:

Ilmoitus
Lauantaina tämän helmikuun 29 p. kello 12 päiwällä pitää "Tyrwään Puutarhayhdistys" warsinaisen talwikokouksensa ynnä Siemennäyttelyn kirkonkylän kansakoululla.
Muiden tärkeäin kysymysten ohessa ehdottaa Toimikunta keskusteltawaksi nykyjään päiwän polttawaksi kysymykseksi tullutta
Sokerijuurikkaan wiljelemisestä,
ynnä
Rehumaissin wiljelemisestä.
Yhdistys toiwoo mainitussa tilaisuudessa saawansa paljon uusia jäseniä. Kaikki, jotka silloin saapuwat kokoukseen ja kirjoituttawat itsensä yhdistyksen jäseniksi saawat ilmaiseksi keskenänsä jakaa seitsemänsataa (700) noita arwokkaaksi puulajiksi tunnettuja
Siperian Lehtikuusia.
Jäsenmaksu on ainoastaan yksi markka.
Huom.! Kahwia ilmaiseksi.
Tyrwään Puutarha-yhdistyksen Toimikunta.

Tyrvään Sanomissa kesäkuussa 1900 yhdistys kehoitti ihmisiä käyttämään puistoa:

Yleisöä pyydetään hywäksensä käyttämään Tyrwään Puutarha-yhdistyksen puistoa käymällä siellä nauttimassa luonnon suloisuutta. Ruohokentille ei saa mennä waan onhan siellä suuria sannoitettuja käytäwiä, joilla sopii käyskennellä, ja joitakuita istumasijojakin. Puiston yhdeydessä olewalle kauniille kuusi- ja lehtipuita kaswawalle mäelle on myös wapaa pääsy. Siellä sopii wapaasti istua ruohossa missä haluttaa ja waikkapa ottaa wirwokkeita, niinkuin kahwia ja muuta, joka ei sisällä alkohoolia, mukanaan. Maantieltäpäin on siellä siksi paljon kaswawia puita, että ei sinne sowi nähdä waan saa siellä olla wapaudessa.
Terwe tuloa Tyrwään Puutarha Yhdistyksen puistoon! Sitä toiwottawat puiston perustajat ja sille warojansa uhranneet.

Että kahvia saa nauttia mutta ei alkomahoolia. Olisiko ollut mukana samaa väkeä kuin raittiusseurassa? Näitä Puutarhayhdistyksen ilmoituksia ja kokouskutsuja lukiessani Tyrvään Sanomista olen miettinyt ketkä kaikki mahtoivat yhdistykseen kuulua ja olikohan siellä tavallisia työmiehiä ja -naisia laisinkaan? Noh siihen kysymykseen vastasi Tyrvään Sanomat 1907:

Yhdistyksen toimesta ja sen waroilla on perustettu puisto, jonka maa-alan Tyrwään kunta on ikuisiksi ajoiksi lahjoittanut Puutarha-Yhdistykselle sillä ehdolla, että se kunnollisesti puistona hoidetaan. Se on kaikkien seurakuntalaisten käytettäwänä lepo- ja huwipaikkana.
Siinä kaswaa nykyjään seitsemättäkymmentä kuusta, joista toinen puoli on tawallisia Suomalaisia kuusia ja toinen puoli Siperialaisia Pihtakuusia. Wiimemainituissa on pitemmät ja pehmeämmät neulaset kuin Suomalaisissa kuusissa, eikä ne kuitenkaan warise talweksi niinkuin lehtikuusen neulaset.
Puistossa kaswaa wielä 10 waahteraa, 2 jalawaa 1 saarni, 3 lehmusta eli niinipuuta, 1 lehtikuusi (Larix Europeana), 2 piilipuuta, joissa on hopeankarvaiset lehdet (Salix argentaea), 2 komeata tammea ja kaksi pensasryhmää, joissa on seljapensaita ja Siperialaisia hernepuita.
Tämä puisto perustettiin w. 1892, siis wiisitoista wuotta sitten. Sen perustaminen, siinä olewat kaswit ja aitaus, ynnä wuotuiset hoitokustannukset owat tulleet Yhdistykselle maksamaan toista tuhatta markkaa, niinkuin jokawuotisista tileistä woipi nähdä. Mutta jos se on tullutkin maksamaan paljon, niin on se myöskin pysywä muisto Yhdistyksen toiminnasta. Enimmän ihailtawat owat ne kaksi tammipuuta, joista toinen jo muodostaa niin leweän latwuksen, että sen siimeksessä woipi useita henkilöitä istua, ikäänkuin jonkun katoksen alla.
Kun Yhdistyksen warat owat wiime wuosina olleet kowin niukat, ei puistoakaan ole woitu niin hywin hoitaa kuin suotawa olisi ollut.
Tyrwään Puutarha-Yhdistyksen jäseninä kuluneina kahtena wuosikymmenenä owat olleet seuraawat kansalaiset:

Yhdistyksen jäseneksi pääsi hyvämaineinen tyrvääläinen 17 vuotta täyttänyt henkilö. Ja paljonhan siellä näkyy olevan tuttuja nimiä. Kauppiaita, apteekkari, opettaja, maanviljelijöitä rouvineen.
Puutarhayhdistyksen puiston sijainti on minulla hiukkasen epävarmaa, mutta veikkaus on Hopun takana oleva alue. Saattaa olla että olen ihan metsässä arvaukseni kanssa. Jos tiedät oikean paikan laita vinkki kommentteihin!

Lähteet
Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet, Tyrvään Sanomat
Aamulehti 23.4.1887

Appiukkoni kuolinpesässä vuonna 2003 meille jäi myös kasa mielenkiintoisia valokuvia. Valokuvien omistaja oli hänen toinen vaimonsa, joka oli kuollut 1976. Valokuville en ole tässä vuosien aikana ehtinyt / jaksanut/ viitsinyt vielä tehdä mitään muuta kuin osan skannata. Huvin vuoksi ja uteliaisuuttani laitoin yhden kuvan Facebookin ryhmään "Tampere vanhoissa kuvissa". Ajattelin että kuvassa oleva henkilö saattaisi olla joko tamperelainen tai ainakin jonkun tamperelaisen tunnistama.
Kuvaan on kirjoitettu: "Ystävyyden osoitukseksi Taimille! Tre 25.3.-46 Liisi"
Taimi oli appiukkoni puoliso. Mutta kuka on tämä Liisi? Sitä lähdin selvittämään.
Kuvan ensimmäiset kommentit kiinnittivät huomion balettitossuihin. Joista työkaverini, itsekin balettia aikanaan tanssineena, kommentoi tossujen olevan sota-ajan jälkeiset, hienommat tossut kuin mitä taviksilla oli.

Ensimmäisissä kommenteissa jo ehdotettiin olisiko kyseessä Liisi Hallas, kuuluisa tamperelainen balettikoulun johtaja ja itsekin primaballerina. Sain vinkin että voisi kysyä Tampereen kaupungin kuva-arkistosta, Siiristä, jonne lähetinkin heti kysymyksen. "Voisiko kyseessä olla Liisi Hallas?". Vastaus oli että heillä on vain yksi kuva Liisi Hallaksesta ja tässä kuvassa ei ole heidän mielestään Liisi Hallas. Mutta että heillä on myös vasta 10 % kuvamateriaalista käytynä läpi, joten varmuutta ei osata sanoa jos vaikka myöhemmin tulisikin kuva Liisistä vastaan. Eli ei olisikaan. Kunnes pari päivää myöhemmin FaceBookiin tuli viesti että "kaveri tunnisti, on Liisi Hallas."
Sitten alkoi tulla viestiketjuun muisteloita:

"Asuin 40 ja 50 luvuilla Pispalanharjulla. Liisi asui myös siellä. Hänellä oli silloin niin eksoottisia siamilaiskissoja."

"Kävin Liisi Hallaksen tunneilla 1950-60 lukujen vaihteessa siihen aikaan hänellä oli karkeakarvainen mäyräkoira ja tapana sanoa, että hänen koiransakin nostaa koipeaa tyylikkäämmin kuin te. Ankara mutta toisaalta myös huumorintajuinen."

"Ankara oli. Muistan. Tampereen Teatterin yläkerrassa varvasteltiin."
"Kävin kanssa Liisin tunneilla,oli vihainen äidilleni kun antoi minun jättää balettikoulun kesken.Hämäriä muistoja kanssa että oli vaativa opettaja."

"Muistan kanssa sen mäyräkoiran, eikös ollut joskus tunneillakin.."

"Vuonna 2009 näkyy olevan julkaistu kirja " Tanssiva tehdaskaupunki - yli vuosisata taidetanssia Tampereella " Sen takakannessa on nettitiedon mukaan Liisistä juuri tuo sama kuva!."

Eli Bingo!
Ja eikun kirjaa tilaamaan! Kirjan on kirjoittanut Minna Saari, julkaisija on Sisä-Suomen tanssin aluekeskus / Pirkanmaan Tanssin Keskus ry vuonna 2009. Kirjan hinta on 25 euroa + postikulut.

Kirjassa käydään läpi sekä tanssimisen historiaa Suomen näkökulmasta, Tampereen tanssikurssien järjestämisiä 1800-luvulla ja miten balettitaide kehittyi Suomessa. Edvard Fazer perusti Suomalaisen Oopperan yhteyteen balettiryhmän 1922, joka nosti baletin arvostusta. Liisi kiinnitettiin balettiin heti ensimmäisenä vuonna solistitanssijaksi. Liisi Hallas esiintyi ensimmäisen kerran tampereella 1929 Tampereen Työväen teatterissa Elo Kuosmasen kanssa. Seuraavan kerran hän esiintyi 1931 Tampereen Teatterissa.

Sodan seurauksena Liisi Hallas päätyi Tampereelle. Hän oli syntynyt Helsingissä 15.12.1901 ja hän oli saanut parhaan klassisen baletin koulutuksen maassamme. Hän oli opiskellut Helsingin Tanssiopistossa kuuluisien venäläisemigranttien ohjausksessa ja jatkanut vielä opintojaan Elo Kuosmasen johdolla. Häntä pidettiin loistavana luonnetanssijana. Hän toimi myös baletin apuopettajana. Tampere oli tullut tutuksi kiertueilla ja lisäksi hän oli tehnyt Tampereen Teatteriin koreografioita. 1939 Liisi tuli sotaa pakoon Tampereelle ja sai paikan Lokomon piirustuskonttorissa. Baletin opettajaksi hänet keksi Verna Pahlman, joka piti voimisteluopistoa Lottalassa keskustorilla. Hän keräsi viiden tytön ryhmän, joille Liisi Hallas alkoi opettaa klassista balettia.Vuonna 1941 Liisi aloitti oman koulunsa Tampereella.

Samaan aikaan tuli takaisin kotiinsa Tampereelle myös Ester Naparstok, joka aloitti omassa kodissaan balettikoulun heti tullessaan Tampereelle 1939. Hän oli asunut Saksassa ja tehnyt soolokiertueita eri tanssiryhmissä. Hän edusti lähinnä vapaata tanssia, mutta oli kiinnostunut myös kaikista liikunnan uusista suuntauksista.

Molempien kouluista tuli useita tanssin ammatikseen valinneita ja myös ulkomaille uraa luomaan lähteneitä. He myös kasvattivat seuraavan sukupolven tanssinopettajat Tampereelle. Liisi Hallas opetti lähinnä perinteistä balettia. Hän myös suunnitteli teatterille koreografioita.

Liisi Hallaksen koulu toimi perustamisen jälkeen Lottalassa, josta se siirtyi Raittiustaloon ja viimein sai harjoitustilat Tampereen Teatterin vintiltä 1951. Liisi Hallas tarjosi lopulta kouluaan Tampereen Teatterin hallintaan ja tarjous hyväksyttiin 1964. Liisi toimi vielä Tampereen Teatterin Liikunta- ja Balettikoulun johtajana vuoteen 1966 asti.

Liisi Hallakselle on myönnetty Pro Finlandia kunniamerkki 1956. Hän menehtyi 18.8.1984

Lisätietoja Liisistä:
Wikipedia teksti Liisi Hallaksesta
Pitkä lista esityksistä Kansallisopperassa, joissa Liisi Hallas on ollut mukana tanssijana.
Ruth Matso oli Liisin oppilas. Ankarasta opettajasta oli "uutinen" YLE:llä 2009.
Tammerkoski-lehti No 1/1968 sisältää myös jutun Liisistä.
Liisi löytyy Helsingin syntyneitten luettelosta 15.12.1901 (SSHY jäsensivut)
Liisin viimeinen leposija ja hautakivi löytyvät Kalevankankaalta. (Facebook)