Tuon uutisen jalkoihin oli jäädä tieto, että Stockmann tarjosi ruotsalaisesta vaateketju Lindexistä 870 miljoonaa euroa. Se oli yli 100 miljoonaa euroa enemmän kuin Kappahl oli tarjonnyt Lindexistä kaksi kuukautta aikaisemmin.
Yhdysvaltain rahoitusmarkkinoilla oli jo vakavia merkkejä tulevista ongelmista, mutta Suomen taloudessa meni lujaa. Jos joku yritti kiinnittää huomiota ylikuumenemisen merkkeihin tai pankkien välillä kasvavaan epäluuloon, heitä ei juuri kuunneltu.
Lindex-kaupan lisäksi Stockmann oli aloittanut juuri historiansa kiivaimman investointivaiheen. Se rakensi Pietariin uutta kauppakeskusta Nevsky Centreä ja laajensi Helsingin tavarataloa. Yhteensä yli 400 miljoonan euron hankkeet rahoitettiin lainarahalla.
Seuraavana vuonna Nokia teki vielä historiansa parhaan tuloksen ja vientiyhtiöiden tilauskirjat pullistelivat. Mutta syyskuussa 2008 suuri yhdysvaltalainen investointipankki Lehman Brothers päästettiin vararikkoon, mikä käynnisti maailmanlaajuisen finanssikriisin ja taantuman. Suomenkin talous pysähtyi kuin seinään.
Stockmannin sydän on yhä vuonna 1930 avattu Helsingin keskustan tavaratalo. Sen katutason valopihan hajuvesien tuoksu, huolitellut kosmetiikkamyyjät ja hälinä luovat oman ainutlaatuisen maailmansa.
Silloinkin tavaratalon omistajien vatsanpohjassa painoi raskas möykky. Valtava rakennusprojekti oli velkaannuttanut yhtiön juuri kun Yhdysvalloista alkanut maailmantalouden lama iski Suomeen.
Vähän samalla tavalla kävi 2000-luvun lopussa. Vain vuosi Lindex-kaupan jälkeen Yhdysvalloista alkanut taantuma näkyi nopeasti tavaratalojen myynnissä. Vuonna 2014 öljyn hinta vielä romahti, mikä yhdessä Ukrainan kriisin kanssa veti mukanaan Stockmannille tärkeän Venäjän talouden.
Vuonna 2014 Stockmannin liiketulos kääntyi 77 miljoonaa euroa tappiolle. Alkoi näyttää siltä, ettei yli 150-vuotias tavarataloyhtiö ehkä selviäisi 800 miljoonaan euroon nousevista veloistaan kunnialla.
Ensi maaliskuussa erääntyy 150 miljoonan euron laina. Sen yhtiö saanee vielä maksettua myymällä Pietariin rakentamansa Nevsky Centren, mutta samalla yhtiö menettää jälleen osan tärkeistä vuokratuotoistaan.
Miksi Stockmann joutui näin vakaviin vaikeuksiin?
Kriitikoiden luettelema syntilista on pitkä: Panostukset Venäjälle olivat iso riski, joka toteutui. Lindexistä maksettiin liikaa. Jähmeä jätti heräsi verkkokauppaan liian myöhään ja panosti seiniin vielä silloin kun olisi pitänyt panostaa toimivaan verkkokauppaan.
Lisäksi Suomeen on 15 viime vuoden aikana rantautunut suuri joukko erikoiskaupan ketjuja, jotka nakertavat tavarataloliiketoimintaa sen joka nurkasta.
Kukaan ei myöskään osannut arvata vuonna 2008, miten pitkä Suomen talouden taantumasta tulisi.
Stockmannin ongelmat kasaantuivat Hannu Penttilän http://www.hs.fi/haku/?query=hannu+penttilanpitkän toimitusjohtajakauden lopulle. Penttilä oli Stockmannilla töissä 36 vuotta. Hän johti 1980-luvulla upouutta Tapiolan tavarataloa, vei Stockmannin Venäjälle jo ennen kommunismin murtumista ja vastasi koko tavarataloryhmästä 1990-luvun kovan kasvun ja menestyksen ajan.
Liike-elämä on sillä tavalla kiittämätöntä, että usein vain lopun epäonnistuminen muistetaan, vaikka sitä edeltävä ura olisi ollut kuinka menestyksekäs. Penttilän 13 vuoden toimitusjohtajakaudella Stockmann teki voittoa yli miljardi euroa ja jakoi omistajille osinkoina 750 miljoonaa euroa.
Keväällä 2014 Penttilä sai lähteä.
Silti olisi tunkkaista jälkiviisautta moittia esimerkiksi suuria panostuksia Venäjälle. 1990-luvun alussa kommunismista vapautunut Venäjä oli idän eldorado, jonka Stockmann tunsi hyvin. Moskovassa ja Pietarissa asuu ihmisiä kolme kertaa Suomen väkiluvun verran.
Stockmann oli vientipalvelunsa kautta myynyt länsitavaraa Moskovan eliitille koko neuvostoajan, joten Stockmannin brändi oli jo valmiiksi tunnettu ja arvostettu. Historioitsija Markku Kuisma http://www.hs.fi/haku/?query=markku+kuismakertoo Stockmannin 150-vuotiskirjassa tarinan, jonka mukaan moskovalaislapset luulivat 1960-luvulla, että Suomen pääkaupunki on Stockmann.
Nykyinen hallituksen puheenjohtaja Jukka Hienonen http://www.hs.fi/haku/?query=jukka+hienonenveti Stockmannin Venäjän-operaatioita 1990-luvulla. Hän tuntee Venäjän ja venäläiset läpikotaisin ja puhuu kieltä sujuvasti.
”Maan kehitys näytti silloin hyvältä. Saimme myös esimerkiksi verotusasioissa täysin neutraalia kohtelua maan tuomioistuimissa ja voitimme verottajan puolessakymmenessä keississä noina vuosina. Meillä oli sellainen käsitys, että Venäjä oli kehittymässä oikeusvaltion suuntaan”, Hienonen sanoo.
Kunnes vuonna 2008 jokin muuttui. Stockmann yritti saada välitystuomioistuimen kautta Moskovan Smolenskajan tavaratalokiinteistön omistajan noudattamaan kiinteistön vuokrasopimusta. Stockmann voitti oikeudessa, mutta omistaja katkaisi sähköt. Stockmannilaisia uhattiin jopa väkivallalla.
Edes Suomen valtionjohdon puuttuminen asiaan ei auttanut. Stockmann joutui lähtemään tavaratalostaan.
Muu liiketoiminta saatiin Venäjällä vielä sujumaan, mutta vuonna 2014 alkanut talouskriisi oli idänbisneksille viimeinen niitti. Stockmann myi vuoden 2016 alussa Venäjän-tavaratalojensa liiketoiminnan 75 miljoonan euron tappiolla. Liikemerkkinsä käytöstä se saa yhä lisenssituloja.
Myös Lindexin 870 miljoonan euron kauppahintaa on jälkikäteen helppo moittia liian korkeaksi. Vuonna 2007 hinnat olivat kuitenkin korkeita kaikissa omaisuuslajeissa.
Tulevaa talouden taantumaa ja nettikaupan nousua ei osattu ennustaa. OP:n tuoreessa yritysanalyysissä Lindexin arvoksi on arvioitu vain 338 miljoonaa euroa.
Olisiko Lindex siis kannattanut jättää ostamatta? Tänä vuonna sen tuloskin on notkahtanut.
Toisaalta viime vuosina juuri Lindex on pitänyt Stockmannin pinnalla. Vaateketjun tuoma kassavirta korvasi kahden pahimman vuoden aikana tavaratalokaupan tappioita.
Stockmann kyllä ajatteli verkkokauppaa. Firmahan omisti Hobby Hallin, joka oli ollut Suomen etäkaupan menestyjä. Stockmann-brändillä kauppa lähti kuitenkin liikkeelle nihkeästi. Verkkokauppa ei toiminut teknisesti hyvin, eikä valikoima ollut riittävä.
Tavaratalojen myynti kärsi samaan aikaan vakavasti verkkokaupasta, talouden taantumasta ja uusien erikoiskaupan ketjujen maihinnoususta.
Lopulta kävi niin, että kriisi vyöryi joka puolelta Stockmannin päälle. Yhtiöön kasaantui tappiopesäkkeitä, ja kun Venäjän tulos vuonna 2014 romahti, tappiot kasvoivat jo hälyttäviksi. Ongelmiin oli reagoitu liian hitaasti.
Reagoimisessa ei ainakaan auttanut Stockmannin omistusrakenne. Yhtiössä suurinta valtaa käyttävät suomenruotsalaiset säätiöt A-sarjan osakkeillaan, joilla on B-osakkeita suurempi äänivalta.
Hallitukseen oli ollut tapana nimittää säätiöissä mutta ei juuri oikeassa liike-elämässä kouliintunutta väkeä. Poliitikkona uransa aloittanut Christoffer Taxell http://www.hs.fi/haku/?query=christoffer+taxelloli Stockmannin hallituksessa vuodesta 1985 vuoteen 2014 ja vuodesta 2007 sen puheenjohtajana.
Hallituksen reagointia haittasivat myös omistajien näkemyserot yhtiön kehittämisestä. Vuonna 2009 yhtiön yhdeksi suuromistajaksi noussut Hartwallin suvun sijoitusyhtiö Hartwall Capital on HS:n tietojen mukaan ollut monesta asiasta eri mieltä.
Yhtiö vaati vuoden 2016 yhtiökokouksessa osakesarjojen yhdistämistä, joka olisi helpottanut omistusjärjestelyjä, jos sellaiseen olisi haluttu mennä. Ehdotus ei mennyt läpi.
Hallituksen kokoonpano on kuitenkin kokenut myllerryksen: nyt mukana on enemmän rahoituksen ja yritysjohtamisen ammattilaisia ja vähemmän säätiöiden edustajia. Puhetta johtaa muun muassa Finnairia ja SRV:tä luotsannut Jukka Hienonen.
Linjaeroja on yhä muun muassa siitä, pitäisikö joistain palasista vielä luopua velkojen lyhentämiseksi, kenties jopa Lindexistä.
Iso pohdinnassa oleva kysymys on myös Stockmannin oman tavaratalomyynnin tulevaisuus. Pitäisikö yhtiön ainoastaan vuokrata tiloja merkkimyymälöille Tukholman NK:n tapaan?
Velkatilanne on niin vakava, että keskusteluissa ovat mukana myös pankit.
Vuonna 2014 kriisin vakavuus tiedostettiin. Taxell ja toimitusjohtaja Penttilä saivat väistyä. Tilalle puheenjohtajaksi tuli Stockmannin suurimman omistajan Konstsamfundetin toimitusjohtaja Kaj-Gustaf Berghhttp://www.hs.fi/haku/?query=kaj-gustaf+bergh.
Toimitusjohtajaksi etsittiin ruotsalainen Per Thelinhttp://www.hs.fi/haku/?query=per+thelin, jonka tehtävä oli hankkiutua nopeasti eroon pahimmista tappiopesäkkeistä.
Stockmann sulki Oulun tavaratalon ja myi Akateemisen Kirjakaupan, Seppälän, Hobby Hallin ja lopulta myös Venäjän-liiketoiminnan. Kotimaan organisaatiotakin saneerattiin kovalla kädellä ja strategia uusittiin.
Yhtiöön perustettiin kiinteistöyksikkö, jolle tavarataloliiketoiminta joutui maksamaan markkinavuokraa käyttämistään tiloista. Kiinteistöjen arvoja voitiin korottaa taseessa huomattavasti, kun niiden tuottovaatimuksia kovennettiin. Se kaunisti velkaantumisen suhdelukuja.
Stockmann luopui omista lelu-, urheilu- ja elektroniikkaosastoistaan. Viime kesänä se päätti myydä raskaasti tappiolliset Herkku-ruokaosastot S-ryhmälle. Kauppa on vielä viranomaiskäsittelyssä.
Tavaratalojen pinta-alasta valtaosa on toistaiseksi Stockmannin omaa myyntitilaa, jossa myydään vaatteita, kosmetiikkaa ja kodin tavaroita. Yksittäisiä vuokralaisia on kuitenkin pitkin tavarataloa laukkuosaston Longchamp-kulmasta kosmetiikkakojuihin.
Asiakkaalle kokemus voi olla hämmentävä, kun kaikkia ostoksia ei voi maksaa samalla kassalla.
Selviääkö Stockmann?
Toimitusjohtaja Lauri Veijalainen http://www.hs.fi/haku/?query=lauri+veijalainenvilkaisee kelloaan. ”Kolmetoista minuuttia meni ennen ensimmäistä asiakaspalautetta”, hän sanoo ja hymyilee laimeasti.
Istumme tavaratalon kahdeksannen kerroksen pienessä kokoushuoneessa. Seinällä riippuvassa muotokuvassa yhtiön perustaja G. F. Stockmann http://www.hs.fi/haku/?query=g.%C2%A0f.+stockmannkatselee vakavana nykymenoa.
Olen juuri kertonut Stockmannin myyjältä pari vuotta sitten saamastani töykeästä asiakaspalvelusta. Ajanotto liittyy siihen, että Veijalainen saa kuulla melkein jokaiselta tapaamaltaan ihmiseltä jonkin kannanoton johtamastaan yrityksestä.
”Ihmiset suhtautuvat hyvin emotionaalisesti tähän yhtiöön. Vaikka välillä tulee lokaa, se kertoo, että ihmiset haluavat Stockmannin olevan olemassa.”
Toimitusjohtaja ottaa palautteen äärimmäisen vakavasti. Siihen kiteytyy Stockmannin kohtalo. Tavaratalokauppa pitää saada kannattavaksi ja siihen kuntoon, että Stockmannin velkojatkin uskovat sen tulevaisuuteen.
Tavaratalo voi elää ja menestyä nettikaupan puristuksessa vain jos ihmiset viihtyvät siellä. Kun asiakas viihtyy, hän hyvin todennäköisesti ostaa jotain.
Viime vuosina Stockmannilla ei ole viihtynyt edes henkilökunta ja tavaratalojen uudistukset ovat onnistuneet vaihtelevasti.
Vuoden päivät Stockmannia johtanut Veijalainen yrittää muuttaa tämän vauhdilla. Helsingin keskustan tavarataloon on tuotu lisää vaihtuvaa valikoimaa, pop up -merkkimyymälöitä ja tapahtumia. Kattoterassille tehtiin kesäkahvila.
Myyjien määrää ei enää ainakaan vähennetä. Koko henkilökuntaa palkitaan hyvistä tuloksista. Johto on jalkautunut tavarataloihin neuvomaan, kuuntelemaan ja sparraamaan.
”Esimerkiksi Itäkeskuksen Stockmannilla menee nyt hyvin. Uusi johtaja on yksinkertaisesti hyvä tyyppi, vaikka hänellä ei ollut aiempaa tavaratalojohtajan kokemusta”, Veijalainen sanoo.
Murheenkryyni on Tapiolan tavaratalo, joka on kärsinyt ikuisuusprojektiksi muodostuneesta metro- ja rakennustyömaasta. Mutta pian metrokin valmistuu.
Veijalainen on luvannut, että tavaratalojen liiketulos nousee plussalle ensi vuonna. Onneksi Suomen talous on vihdoin kääntynyt kasvuun: se voi auttaa tavoitteeseen pääsemisessä.
”Suunta on ainakin hyvä. Stockmannin tavaratalojen tulos on parantunut tänä vuonna 20 miljoonaa euroa ja viime vuonna yli 20 miljoonaa euroa”, Veijalainen sanoo.
Ja tietysti verkkokauppa pitää saada kuntoon. Monen muun kaupan lailla Stockmann uskoo verkko- ja kivijalkakaupan liittoon. Verkosta saatetaan ostaa, mutta usein siellä vain tutustutaan tuotteeseen, joka sitten käydään ostamassa liikkeestä.
”Meidän pitää saada tavaratalojen lähes koko valikoima nettiin ja varastosaldot kuntoon. Tällä hetkellä tieto kaupan varastoista ei ole valitettavasti täysin luotettava”, Veijalainen sanoo,
Jos tavaratalojen suunta saadaan käännettyä, tulevaisuus näyttää huomattavasti paremmalta. Kiinteistöyksikkö kannattaa hyvin, ja Lindexkin on tehnyt kelpo tulosta. Tosin alkukesän tulosnotkahdus oli huolestuttava.
Stockmannin taseessa on 711 miljoonaa euroa Lindexin tuloksentekokykyyn perustuvaa liikearvoa. Jos tulos kutistuu pysyvästi, Stockmann voi joutua tekemään ison alaskirjauksen, joka rumentaisi velkaantumisastetta entisestään.
”Meillä on ollut suoraan sanottuna ongelmia Lindexin mallistossa, mutta sitä on loppuvuoden osalta jo muutettu perinteisempään suuntaan. Kustannusrakennekin katsotaan läpi. Se on hyvä yhtiö, ja käännämme tuloksen taas sille tasolle, jolla se on aikaisemmin ollut”, Veijalainen sanoo.
Kysymys Stockmannin selviämisestä riippuu myös määritelmästä. Stockmann voisi toki maksaa kaikki velkansa myymällä omistuksensa, mutta suurin osa liiketoiminnasta loppuisi siihen. Siinä ei olisi omistajien kannalta mitään järkeä.
Tai sitten Stockmann voi ryhtyä Tukholman NK:n tapaan pelkäksi tilojen vuokraajaksi ilman omaa myymälätilaa.
Asiakasta kuitenkin kiinnostaa, säilyykö Stockmannin sielu. Jo Herkun siirtyminen S-ryhmälle on monelle kova kolaus.
Tavarataloyhtiön sielu tarkoittaa ehkä kaikille vähän eri asiaa, mutta ytimessä lienee lämpimänä hehkuva ja hälisevä tavaratalo, jossa on laajat valikoimat, palvelevat myyjät ja viihtyisiä ajanviettopaikkoja.
Se on enemmän kuin merkkimyymälöiden kokoelma.
155-vuotiaan tavaratalon vaiheita
1862: Saksalainen Georg Franz Heinrich Stockmann perustaa yhtiön 1. helmikuuta. Hän myy Kauppatorin pienessä myymälässä Nuutajärven lasia.1880: Sekatavarakaupaksi laajentunut Stockmann avaa Senaatintorin laidalle Kiseleffin taloon ”mannermaisen tavaratalon”.
1913: Stockmann laajenee Senaatintorin laidalla Lars Sonckin suunnittelemaan lisärakennukseen.
1926: Tavaratalon ensimmäinen vaihe valmistuu Keskuskadun ja Aleksanterinkadun kulmaan.
1930: Nykyinen tavaratalo vihitään käyttöön. Stockmann ostaa Akateemisen Kirjakaupan.
1957: Tavaratalo Tampereelle.
1985: Stockmann ostaa postimyyntiyritys Hobby Hallin.
1986: Ensimmäiset Hullut päivät.
1988: Stockmann ostaa vaateketju Seppälän.
1989: Moskovassa avataan Stockmannin liike.
1996: Tavaratalo Tallinnaan.
2007: Stockmann ostaa ruotsalaisen vaateketjun Lindexin.
2010: Helsingin tavaratalon laajennus ja Pietarin ydinkeskustan Nevsky Centre -kauppakeskus ja tavaratalo valmistuvat.
2014: Stockmannin tavarataloryhmään kuuluu 16 tavarataloa, 13 muuta myymälää neljässä maassa ja 3 verkkokauppaa Suomessa. Muotiketjut-ryhmään kuuluvat Lindexit ja Seppälät. Lindexillä on 479 myymälää 16 maassa ja verkkokauppa EU:n alueella sekä Norjassa. Seppälällä on 209 myymälää 5 maassa ja verkkokauppa Suomessa.
2015: Stockmann myy Seppälän toimivalla johdolla ja Akateemisen Kirjakaupan Bonnierille.
2016: Stockmann myy Venäjän-tavarataloliiketoiminnan 75 miljoonan euron tappiolla. Myös Hobby Hall myydään. Toimitusjohtajaksi Lauri Veijalainen.
Kommentit (102)
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24