ARMEIJA
Monelle armeija on ”kova juttu” ja mikäpä siinä, olkoon heille niin, mutta Reiskalle se oli aikoinaan ”läpihuuto” juttu, siinähän se sivussa meni. Hän ei paljon satsannut ajatuksiaan koko armeijan touhuun, naiset oli siihen aikaan se pääjuttu. Hänen veljensä vapautui armeijasta pari kuukautta aikaisemmin kuin Reiskan oma alkoi, mutta ei he koskaan veljen kanssa jutelleet armeijasta, ei sen puoleen ei hänen isäkään koskaan sitä armeijaa mitenkään ”hehkuttanut” vaikka oli sodassa ollut mies..
Tuli päivä kun Reiskan piti lähteä armeijan harmaisiin, ja sama juttu toistui kuin silloin hääaamuna, eli siis kolme päivää myöhemmin kun milloin oli nämä Reiskan häät. Reiskahan asui vielä vanhempiensa luona vaikka olikin jo avioitunut. Hän oli ollut taas ”liituamassa”, ja eikä hän muistanut että pitäisi lähtee armeijaan. No eihän siinä muuta kuin että suihketta kainaloon ja matkaan, kohti kasarmeja ja armeijaan. Ei Reiska kerinnyt sinne ihan ajallaan, siis armeijaan, mutta ottivat nuo hänet kuitenkin sinne.
Reiskan armeija aikahan meni sitten pelleilyksi, siellä oli niin paljon ”paskaa” ja humpuukia että hän kieltäytyi järkiään kaikesta sellaisesta, joka ei mitenkään ollu hänen mielestään järkevää. Kaiken näköset juoksut ja pyörällä ajelut sekä hiihtelyt sai hänen puolesta olla, ei Reiska niihin lähteny mukaan. Reiskalla on normaali kehon lämpö 37.2 C astetta, joten hän sai aina tarvittaessa vapautusta palveluksesta kun käväs vain lekurilla, ja Reiskahan kävi siellä ahkeraan. Reiskan tuli armeijan aikana lähdettyä omalla luvalla aina silloin tällöin kaupungille ottamaan vähän ”näkäräista”, eli aina kun rupesi kasarmilla olo tympimään. Samassa komppaniassa kun oli eräs armeija aikaan jo silloin lupaava, ja myöhemmin menestynyt ratamoottoripyörä kilpailja eli TT-Kilpa-ajaja (nykyisin RR-Ratamoottoripyöräilijä) suorittamassa myös asepalvelustaan, ja hänellä oli samat ajatukset vähän kuin Reiskalla eli tämä täällä on ”paskaa” ja peräkylän poikien kerho hommeleita. Joten hänen kanssaan Reiska veti armeija läpi vähän niin kun lonkalta ja omilla ehdoilla. Tässä muutamia juttuja miten ”armeijaa” käytiin. Kerran kun taas iski pitkä vetisyys, eikä aika kulunut. Niin silloin AHAA! Idea syntyi että tuollahan on se "upseerikerho", tämä "upseerikerho" oli varsinaisen kasarmialueen ulkopuolella mutta kuitenkin varuskunnan alueella olevassa vanhassa rakennuksessa, ja jossa "kapiaiset" viettivät aikaansa, se ei ollut virallinen upseerikerho ja siellä oli kaiken arvoisia upseereita, pojat olivat saanet tälläisen "upseerikerhon" olemassa olosta tietää eräältä kersantilta, kersantilta joka tuli aina kun oli kasarmilla, kuluttamaan aikaansa varusmiesten luokse, mukava lupsakka mies kun oli. Siis se ahaa! idea tuli pojilla, mennään ottamaan muutamat, kai siellä jotain juomaa on tarjolla, no eikun sinne ja sisään, ovella muutama moikkaus ja katsetta että onkos täällä tuttuja, hei tuolla on komppanian luti mennään sen pöytään, luti katsoi vähän ihmeissään, Reiskan TT-kaveri kertoi muutaman kirosanan säestyksellä miksi he tulivat, luti hymyili ja sanoi että tämä ei ole luvallista mutta....mutta..tämä on upseereille/henkilökunnalle, ja olette kasarmialueen ulkopuolella luvatta. No olkaa nyt sitten, mutta tästä ei kyllä teille hyvää seuraa, siihen pojat että OK. Niinhän siinä sitten kävi kun arki koitti että he kumpikin saivat Reiska että TT-ajaja 20 vuorokautta putkaa, ja se oli siihen aikaa koko aika putkassa, eli ympäri vuorokauden, mitä nyt tunti kävelyä päivässä pääesikunnan parkkipaikalla vartian kanssa, ja vielä erikoisuutena se näihin heidän putka tuomioihin tuli että heidän täytyi nämä putka tuomiot kärsiä eri varuskunnissa, eli TT-ajaja toisessa ja Reiska toisessa varuskunnassa, miksi näin?? Selitys oli se että kun putkavartio on varusmiehistä koostuva ja on vaara että jos he, siis Reiska ja TT-ajaja samassa päävartiossa kärsivät putkarangistustaan niin he voivat yhdessä aiheuttaa hämminkiä ja yllättäviä tilanteita ja kun vielä vartiovarusmiehillä on aseissaan ”kovatpiipussa” on turvallisuus syistä parempi etteivät he ole samassa kasarmissa. Ei siksi että Reiska tai TT-ajaja olisivat aseisiin tarttuneet vaan vartiossa olleista varusmiehistä kun ei ollut takeita. Erään toisen kerran kun heidän teki mieli lomille niin he menivät illalla komppanian vääpelin kotia, ja sanoivat vääpelille että he ovat lähdässä lomille, että tarttis luvat, vääpeli sanoi ettei se käy, no pojat sanoivat vääpelille että se on sinun asiasi, tee mitä tykkäät mutta me lähdetään lomille, no se vääpeli sitten kuitenkin suostui ja ilmoitti komppaniaan että nämä kaverit lähtee kahden päivän lomalle, ja vielä sellainen ehdon se vääpeli sanoi että hiukset on sitten lyhyet heillä kun tulevat lomilta. No pojat tulivat he sitten aikanaan lomilta, Reiska olin viisi päivää ja kaveri viikon, hiukset he tietenkin unohtavat lyhentää, mutta tulivat kuitenkin. Ja taas kilahti putkaa, tällä kertaa 24 vuorokautta kumpaisellekkin ja sama juttu eli eri varuskuntaan putkaan. No tämän jälkeen alkoi jo ”kapiaisetkin” ymmärtämään että pojat on tosissaa, ja saivat aikalailla omaehtoisesti vetää armeijan läpi, mutta kuitenkin järkevästi ei hölmöillen, ja eihän pojat edes osanneet hölmöillä.
Armeijassa oloaikanaan joka oli kestoltaan 11kk yli palvelusaika mukaan lukien, Reiska sai vain kaksi virallista lomaa jotka olivat valaloma ja sitten kolmen vuorokauden loma, jonka Reiska sai kun anoppi oli komppanian ylivääpelille soittanut ja pyytäny laskemaan Reiskan lomille koska hänestä on tullut poikalapsen isä. Soittihan se anoppi Reiskalle tietysti ensin, että hänestä on tullut isä ja sanonut että alahan tulla katsomaan poikaasi sairaalalle, johon Reiska oli vastannu että ei se taida onnistua, sen enempää anopille selittelemättä että miksi ei onnistu, mutta mitäpä se anopille olisi kuulunutkaan. Syyhän siihen miksi ei loma onnistuisi oli se, että Reiskalta oli kaikki lomat palanut ja oli vielä lisäksi kaikenmaailman komppaniasta poistumiskiellot ym, päällä.. Nämä lomien palamiset ja poistumiskiellot olivat seurausta näistä Reiskan ja TT-ajan luvattomista reissuista, Tämä viimeisin reissu jota pojat tuolloin ”lusi” kun anoppi soitti, oli suuntautunu yhtenä arki-iltana läheiseen kaupunkiin, jonne he olivat ajaneet TT-ajajan juuri ostamalla uudella moottoripyörällä, nauttimaan muutamat huurteiset. Pojat oli yöllä tulleet komppaniaan aika hiprakassa, heiltä oli armeijan hatut kadonneet. ja päivystäjän kirjassa oli lukenut näin, päivystävän upseerin kysyessä näiltä varusmiehiltä, että kumpiko ajoi moottoripyörää, oli TT-ajaja vastannut, ettei hän muista kumpi meistä ajoi, johon Reiska oli lisännyt että eipä sitä hänenkään tullu painettua mieleen, näin siis luki päivystäjän kirjassa.
Niin se loma jota anoppi oli "anonut" ylivääpeliltä, no se ylivääpeli myönsi Reiskalle kolmen vuorokauden loman, ja oli vielä sanonut että muista sitte käydä sitä poikaasi ja vaimoasi katsomassa. Se sattui olemaan juhannusaatto kun Reiska lähti ”isyyslomalle”. Ja niinhän siinä sitten kävi että Reiska eksy juhannuksenviettoon, ja muisti käydä vain äkkisestään katsomassa lastaan ja vaimoaan sairaalassa vasta viimeisenä lomapäivänä, paluumatkallaan takasi kasarmille.
Komppanianpäällikkö joka tiedettiin komppaniassa kovana ja vittumaisena miehenä, kutsui jo armeija-ajan alussa Reiskan juttusilleen, ja silloin puhuttiin asiat halki ja Reiska teki hänelle selväksi ettei hän hyväksy tätä systeemiä ja teki selväksi hänelle senkin miksi ei. Komppanian päällikkö sanoi että hänen on kuitenkin aina annettava hänelle/heille "muodollinen" rangaistus etteivät vaan muut sotilaat ala ottaa hänestä ja TT-ajasta mallia. Reiskasta tuli eräällä tapaa päällystön luottomies, eli aina kun oli sellaisia tapauksia varuskunnassa jossa varusmies saattajaa tarvittiin, ja joka joutui näissä tehtävissä kantamaan asetta mukanaan jossa oli "kovatpiipussa", niin hänet valitiin aina näihin tehtäviin, hän sai tehtäväkseen kuljettaa seonneita "hulluja" ja linnan kundeja ym, lääkärille sekä hoitoon. Reiska kysyi kerran komppanian päälliköltä miksi juuri hän, se totesi vain että, sinä et ole sellainen että ketää ampuisit, ellei nyt sattuisi tosipaikka olemaan kyseessä, eli jonkun henkeä uhattaisiin. Heille oli, siis komppanian päällikölle ja Reiskalle syntynyt järkevä toiminta ja keskusteluyhteys kaikesta, ja ilman minkäänlaista pokkurointia, tosin tämä "käytäntö" vain kun he keskustelivat kahden kesken.
Kerran sama komppanianpäällikkö kutsui Reiskan luokseen, silloin varuskunnassa oli vähän sekava tilanne meneillään, koska eräs alokas oli uhkaillut tappavansa kaikki ja etsinyt asetta. Komppanian päällikkö sanoi Reiskalle että auto tulee pihaan ja sinä otat aseen ja viet alokkaan lääkärille ja sinähän tiedät miten toimitaan, sanoin että tiedän erittäin hyvin. Ok kuorma-auto tuli pihaan ja Reiska otti konepistoolin ja lippaallisen ”kovia” ja sanoi kaverille että lähetään me nyt ja hypätään tuonne kuorma-auton lavalle kuljetuskoppiin. Sitten matka alkoi lääkärille toiseen varuskuntaan, ja se kaverihan rauhoittui heti siinä autossa kun huomasi että saattaja ei ollutkaan mikään "nipo" vaan on oikea ihminen, kylläkin ase sylissään, siinä sitten juttelivat matkan aikana niitä ja näitä, heidän piti ajaa kaupungin läpi ja kaveri siinä istuessaan totesi että mitä teet jos hän nyt hyppää ja lähtee pakoon, niin Reiska sanoi siihen että elä nyt hyvä mies hyppää särjet itsesi, mutta jos meinaat tosiaan hypätä niin hyppää silloin kun pysähdytään liikennevaloihin, mutta sen sanon sulle ettei kannata, sillä kun pääsemme lääkärille saat kuitenkin punaiset paperit ja pääset heti pois, sen takaan. Kaveri kysäisi siihen vielä että ampuisitko jos hän lähtisi pakoon, Reiska sanoi siihen että luuletko että hän hullu on, en varmasti ampuisi, en edes varoituslaukausta, Reiska sanoi siinä samalla vielä että et muuten ole ensimmäinen kaveri jota vien tällä lailla punaisia papereita hakemaan ja lisäsi siihen vielä tälle kaverille että tiedätkö miksi minut valitaan aina näihin tehtäviin, sen kertominen vielä yleensä rauhoitti näitä "kuljetettavia", eli siis Reiska kertoi hänelle keskustelunsa komppanianpäällikön kanssa sellaisesta asiasta kuten, että täytyy olla aina järki päässä kun aseen kanssa liikkuu ja jossa on vielä kovat piipussa, ei sitä rauhan aikana toisiamme ammuta, ja että komppanianpäällikkö luotti Reiskaan ettei hän ketään ammu. Tosin ampujana Reiska oli valioluokkaa. Kolme kertaa hän kävi armeijan aikana ampumaradalla ammunnoissa, ja joka kerta hän ampui valiot, hän sai valioistaan kuntoutusloman, mutta ne paloi samantien, sekä hänet valittiin tarkka-ampuja joukkoon, mutta siitä hän joutui pois epäsotilaallisen käytöksensä vuoksi. Mainittakoon se että Reiska ei ollut ennen armeijaa ampunut kuin ilmakiväärillä muutaman kerran ja sitten starttipistoolilla. Kun Reiska kerta toisensa jälkeen ampui valioita niin paljon siviilissä ampuneet "metsästäjä" taustaiset sotilaat eivät uskoneet Reiskan ampuma taustaansa kun hän kertoi sen heille, näiden ihmetellessä Reiskan osumatarkkuutta. Siksi varmaankin eivät uskoneet koska he itse eivät onnistuneet ampumaan valioita vaikka olivat olevinaan siviilissä "hyviä" metsästäjiä, Reiska vielä tahallaan "ärsytti" heitä neuvomalla, että se valion ampuminen on helppoa, eli ampuu vaan siihen taulun keskellä olevaan mustaan ympyrään, se on siinä, eli tähtää siihen mustaan ei muualle. Niin vielä tästä kaverista (alokkaasta), jota Reiska käytti silloin siellä lääkärissä, hän sai tosiaankin punaiset paperit, eli vapautettiin palveluksesta lopullisesti, tämä alokas oli jo 26 vuotias ja tuli suoraan vankilasta armeijaan.
Reiskalta armeija tuli käytyä ja yli palvelusajan eli 44 vrk hän oli komppaniassa ryhmänjohtajana ja päivystäjänä.
Yli palvelusta suorittaessaan ja erään kerran päivystäjä vuorossa ollessaan Reiskan tehtävä oli aamulla komppanian alokkaiden kokoaminen taisteluvarustuksessa varuskunnan etupihalle josta sitten kouluttajat jatkoivat alokkaiden kanssa metsään harjoituksiin. Reiska komensi uudet alokkaat valmiiksi tupien käytävälle riviin ja siitä sitten tupa kerrallaan marssivat pihalle kolmeen riviin, lopuksi hän tarkisti kaikki tuvat että ne oli kunnossa ja kaikki alokkaat ulkona, mutta yhdessä tuvassa olikin yksi alokas joka touhusi hurjana ja Reiskan nähdessään säikähti ja teki asennon, johon Reiska, että älä turhia lepo vaan, ja kysyi alokkaalta että missä ongelma, alokas alkoi kertoa että hän ei saa tätä panoksen murskaajaa rynnäkkökivääriin laitettua, alokkaalla oli lisäksi ”rensselit” ym päälleen laittamatta, kaiken lisäksi alokas alkoi itkeä, Reiska antoi hänelle nenäliinan ja sanoi että tämä touhu täällä on vain ”leikkiä”, ei tätä kannata noin vakavasti ottaa, ja otti alokkaalta rynnäkkökiväärin ja laittoi patinmurkaajan paikoilleen ja samalla antoi ohjeita alokkaalle miten toimia ja mitä laittaa päälle, ja sitten mentiin ulos ja alokas riviin muiden joukkoon, Reiska komensi alokkaille ”asento” ja teki ilmoituksen yli kersantille ja luovutti alokkaat hänen komentoon.
Reiska oli jo aikaisempina päivinä kiinnittänyt huomion tähän pieneen ja arkaan sekä pelkäävään alokkaaseen. Reiska oli huomannut käytävällä tupakkapaikalla istuessaan että tämä alokas ei liiku tuvastaan iltaisin missään, ei tule edes käytävän päässä olevaan oleskelutilaan missä muut alokkaat aikaansa kuluttivat palveluajan ulkopuolella jutellen ym silloin kun eivät olleet sotilaskodissa (sotkussa).
Reiska päätti käydä alokkaan juttusilla sinä päivänä kun he ovat palanneet harjoituksista metsästä ja kun Reiska olisi käyttänyt sen jälkeen komppanian ruokailemassa.
Ruokailun jälkeen suurin osa alokkaista läksi sotkuu, tekivät ilmoituksen päivystäjänä olevalle Reiskalle. Siihen aikaan tentattiin ilmoitusta tekeviltä alokkailta kauluslaatta arvomerkkejä, jos halusi sotkuun mennä. Reiska ei tätä tenttiä alokkaille koskaan suorittanut, ainoastaan antoi ohjeita jos huomasi jotain rikkeitä tai epäkohtia. Siis sinä iltana suurin osa alokkaista ja muusta komppanian porukasta oli siis mennyt sotkuun tai jonnekkin muualle. Komppaniassa oli hiljaista, Reiska meni tupaan missä oli tämä pieni, arka ja pelokas alokas, hän ei ollut käynyt tekemässä ilmoitusta Reiskalle sotkuun menosta, joten Reiska päätti "tarkistaa" tilanteen, eli missä syy moiseen, tämä alokas loikoili sängyllä ja kun Reiska astui tupaan tämä alokas säikähti, taas, ja ryhtyi kaiken maailman asentoja tekemään, mutta Reiska siihen että seis, seis ota iisisti ei mitään pokkurointia, ja kysyi miksi et ole mennyt sotkuu, alokas siihen että, en minä. Reiska siihen, miksi et. alokas vastaa ettei hän pääse. Reiska epäilevästi, et pääse, miksi et pääse. Alokas kertoo että hän on kaksi kertaa yrittänyt, mutta päivystäjä ei ole päästänyt, ne vain nauravat hänelle. Reiska siihen että no johan on perkele, laita nyt päälles ja lähetään nyt heti sotkuun, minä hommaan ensin jonkun päivystäjäksi siksi ajaksi, no päivystäjä tuuraajaksi löytyi yksi korpraali. Niin sitten Reiska ja tämä arka alokas menivät sotkuu, jossa tämä alokas ei ollut ennen käynyt, he joivat munkkikahvit ja tutustuivat paikkoihin, ja mikä tärkeintä tämä alokas sai soitettua kotiinsa, sotkun puhelinkopista, tätä soitto mahdollisuutta varusmiehillä ei ollut muualla kuin sotkussa.
Siinä sitten illan mittaan juteltiin niitä ja näitä. Komppaniaan palattiin sitten aikanaan, ja Reiska muistutti vielä tälle alokkaalle tämän sotku reissun päätteeksi, että niin kauan kun hän on täällä komppaniassa, aina kun haluat sotkuun ja et onnistu pääsemään, niin tule käymään hänen luona, niin homma järjestyy, ja ilman mitään ”pelleilyä”, jos sinulla tulee muita ongelmia, niin heti vaan tulet hänen luokseen, kaikki järjestyy, näin Reiska opasti alokasta. Useamman kerran tuli heidän käytyä yhdessä sotkussa ennen kuin alokas sinne yksin uskaltautui. Päivystäjälle ilmoituksen tekeminen alkoi luonnistaa, tosin Reiska oli sinä aina päivystäjän vierellä alokkaan tehdessä ilmoitusta ensimmäisiä kertoja, ihan vaan varmistamassa ettei asiattomuuksiin mennä. Niinhän siinä sitten kävi että kun Reiskan aika tuli lähteä siviiliin, niin tämä pieni, arka ja pelokas alokas oli enää vain pieni, arkuus ja pelokkuus olivat kaikonneet. Reiska sai myös tämän alokkaan itsensä kertomana selville sen että tämän alokkaan olivat pelotelleet, siviilissä olevat armeijan käyneet ”kylänmiehet”, paska puheillaan, että siellä armeijassa sinä joudut ”kuseen”, ja kauheita kauhukuvia maalailleet armeijasta poikarassulle. Reiska sanoi monta kertaa tälle alokkaille että, muista, ne puheet ovat olleet kaikki puppua, täyttä paskaa, voit unohtaa ne.
Isää ja veljiä tällä pojalla ei ollut, hänen isä oli kuollut hänen ollessa vasta muutaman vuoden ikäinen, hän oli kasvanut perheessä jossa oli hänen lisäkseen äiti ja sisko.
Reiskan yleiskunto laski armeija aikana huomattavasti, heti alokasajan alussa suoritetussa cooperin testissä tulokset oli hyvät, mutta jo armeijan puolivälissä suoritettu testi osoitti että yleiskunto oli laskenut huomattavasti, sitten viimeisessä armeijan loppupuolella suoritetussa cooperin testissä tulos oli huono. Tämä selittyy sillä että siviilissä tuli liikuttua paljon, mutta armeijassa Reiskalta tuo "hyöty" liikunta jäi vähäiseksi.
Reiskan siviiliin lähtö lähestyi, mutta sekään ei mennyt ihan niin kuin olisin pitänyt. Oli otettava passikuva sotilaspassiin, passikuvan hinta oli 3 mk jonka maksaa sotilas itse, tämähän ei sopinut Reiskalle, eli hän maksanut, koska tämä armeija on valtion juttuja niin maksakoon valtio, no yhteisymmärrykseen ei asiasta päästy, joten Reiska läksi siviiliin ilman sotilaspassissa olevaa kuvaa. Reiska meni kotikaupunkinsa poliisilaitokselle hakemaan leimaa sotilaspassiin, no eihän hän sitä saanut, kun ei ollut siinä sotilaspassissa kuvaa. No se siitä sitten, paskat olkoon koko passi Reiska tuumaili. Meni muutama vuosi, Reiska antoi sen sotilaspassin tyttärelle kauppaleikkeihin kassa kirjaksi, kun ei muuta "vihkoa" silloin löytynyt, ja se passi hävisi sitten samantien.
Muutaman vuoden kuluttua armeijasta Reiskalle tuli kutsu kertausharjoituksiin. Reiska ei innostunut siitä kutsusta. Hän oli siihen aikaan töissä eräässä metallifirmassa työnsuunnittelija ja työparina hänellä oli insinööri Masa, Masa sai myös kutsun samoihin kertausharjoituksiin. Konepajapäällikkö ja muu johtoporras laati kaikenlaisia juttuja ja papereita sotilaläänin esikuntaa, ettei insinööri Masa voi nyt tulla kertausharjoituksiin, on tärkeitä projekteja meneillään, mikä olikin totta. No koitti lauantai jolloin klo 12.00 mennessä täytyi viimeistään ilmoittautua kertausharjoitus paikkakunnalla. Insinööri Masa ei ollut saanut vapautusta, joten Masa ilmoittautui kertausharjoituksiin, ja odotti että siellä Reiskan kanssa tavataan. Mutta Reiska oli ajatellut muuta, noin klo 11.30 hän soitti erään pienen kirkonkylän puhelinkioskista, paikkakunnalle jonne pitäisi ilmaantua viimeistään klo 12.00 (puh numero annettu kutsussa). Puhelimeen vastaa ensin joku pienempi arvoinen "kapiainen", hän antaa puhelimen toiselle "kapiaiselle" joka oli arvoltaan joku, mikä lie "kapteeni", no Reiska kertoo hänelle ettei hän voi nyt tulla kertausharjoituksiin, koska hänen perheen majanmuutto on kesken ja heidän tyttärensä on kipeä (2 vuotias Reiskan uudesta avioliitosta) joten hän ei voi nyt jättää vaimoa ja lasta, kapteeni vastaa siihen että, tänne on kuitenkin tultava paikanpäälle, (n.85km) tätä asiaa ei voi puhelimessa käsitellä, Reiska sanoo siihen että onko siellä paikalla ketään sellaista joka voisi päättää sen nyt tässä puhelimessa, kapteeni siihen, että ei, no ei voi sitten mitään sanoo Reiska, en sitten tule, kapteeni siihen heti että hei..hei hetkinen.. hetkinen sotilasläänin komentaja everstiluutnantti astui juuri sisään hetkinen. Seuraavaksi puhelimesta kuuluu everstiluutnantti…... puhelimessa, Reiska esittelee hänelle itsensä ja kertoo hänelle aivan rehellisesti ja suoraan asiat miksi ei voi tulla kertausharjoituksiin, everstiluutnantti sanoo siihen että, asia selvä, laita edellä kertomasi paperille, ja lähetä se hänelle henkilökohtaisesti sotilasläänin esikuntaan, ja teidät on nyt vapautettu näistä kertausharjoituksista, pikaista paranemista tyttärelle ja onnea uuteen kotiin.
Reiska lähettää everstiluutnantille esikuntaan henkilökohtaisen kirjeen, ja laittaoi siihen kaiken mitä oli puhelimessa kertonut, ja pyysin siinä kirjeen lopussa vielä lisäksi vapautusta rauhanaikaisesta palveluksesta. Eikä Reiskaa ole sen jälkeen ”häiritty” niiltä tahoilta.
Insinööri Masa palasi kertausharjoitusten loputtua töihin ja ihmetteli kun ei ollut Reiskaa nähnyt siellä kertausharjoituksissa, Reiska kertoi hän että oli saanut vapautuksen. Insinööri Masa tietysti heti utelemaan että miten se oli mahdollista, Reiska kertoo hänelle rehellisesti miten se onnistui, mutta tätä selitystä ei Masa uskonut ja tivasi että mikset sinä voi kertoa hänelle rehellisesti miten sait vapautuksen, Reiska vannottaa hänelle että tässä oli rehellinen totuus, mutta vieläkään Masa ei, eikä kukaan muukaan usko sitä miten hän sai sen vapautuksen, kaikki aina vain sanoi Reiskalle, miksi et sinä voi kerto todellista syytä. Täytynee kai tässä ruveta kehittelemään joku uskottava valhe kun totuus ei kerran kelpaa, on Reiska todennut.
Muuten kun Reiska palasi armeijasta asui hän kaksi viikkoa ennen armeijaa lähtöään vihityn vaimonsa kanssa ja sitten hän läksi.
