Kansallismielinen yrittäjyys

8.2.2017 by Toimitus

Tänä päivänä moni kansallismielinen on valitettavasti riippuvainen vallitsevasta yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta järjestelmästä. Monille heistä tämä on ongelma. Henkilön kansallismielisyys nykypäivänä johtaa usein vaikeisiin tilanteisiin, mikä on muutettava.

Negatiivisia seurauksia kansallismielisyydestä voivat olla muun muassa epävarmuus työpaikan tai vuokrasopimuksen suhteen. Näiden asioiden kohdalla tilanne on ehkä hiukan parempi kuin mitä se oli muutama vuosi sitten. Negatiivisia seurauksia on kuitenkin edelleen olemassa. Miten ne siis olisi mahdollista eliminoida? Kuinka muutamme kansallismielisenä olemisen suotuisammaksi?

Vastaus on: Tekemällä itsemme riippumattomaksi vallitsevasta järjestelmästä yrittäjyyden kautta. Tulemalla riippuvaisiksi järjestelmän sijaan toisistamme. Rakentamalla yhteiskunnan yhteiskunnan sisällä. Luomalla kansallismielisen, sosiaalisen suojaverkon. Tänä päivänä moni on suurten ja ahneiden yritysten palkkalistoilla ja saa orjapalkkansa kerran kuussa. Epävarmuutta työpaikasta on kaiken aikaa ilmassa. Se saa ajatukset vaeltamaan edelleen seurauksiin. Menetänkö työni, onko minulla varaa maksaa tulevien kuukausien vuokra? Onko muutettava? Onko lasten vaihdettava päiväkotia? Pidätetäänkö minut ensi kuussa ajatusrikoksista – kuinka työnantaja siihen reagoi? Saanko potkut jonkun tekosyyn varjolla?

Kaikkia kansallismielisiä tämä ei tietysti koske; joillakin on vakaat työpaikat ja järkevät vuokranantajat. Tilanne voi olla myös sellainen, että vakaata ja turvallista työpaikkaa edeltänyt työ oli sitä, minkä koki juuri omakseen. Sitä, mihin oli alun perin kouluttatunut. Töihin palkkaaminen tänään ei ole aina aivan sitä, mitä on etukäteen odottanut. Siinä kohtaa usein tulee kysyneeksi itseltään: eikö minua ole tarkoitettu johonkin suurempaankin? Kansallismieliset ovat usein organisoijaihmisiä, toimeliaita, luovia ja kunnianhimoisia. Täydellisiä ominaisuuksia yrittäjälle. Tehdasorjuuden sijaan voi perustaa oman autokorjaamon. Miksi luovuttaa tietotaitonsa välttämättä jonkin toisen yrityksen käyttöön?

Otetaan esimerkki: Kuvitellaan, että työskentelet nyt tuntipalkkaisena muuttomiehenä. Tätä ennen sinulla oli vakituinen työ projektinjohtajana isommassa rakennusprojektissa. Näin oli ennen suurta mielenosoitusta, josta pomosi sattui lukemaan. Sinulle sanottiin, että saat lähteä jonkin tuulesta temmatun tekosyyn varjolla.

Kykyjä projektinjohtajaksi siis olisi, mutta ne eivät nykyisessä työssä tulisi hyödynnetyiksi. Miksei siis perustaa omaa rakennusfirmaa? Tai muuttofirmaa? Jollain toisella voi olla vaikka monivuotista kokemusta kotisivujen tekemisestä – miksei hän voisi perustaa alan yritystä? Oletko ollut vuosia mukana tekemässä kansallissosialistista propagandaa? Kykenet siis ilmeisesti graafisen suunnittelijan työhön. Opetatko taistelulajeja tovereillesi ja treenaat joka päivä? Mitä jos harkitsisit taistelulajiyhdistyksen perustamista?

Esimerkkejä on monia ja edellytykset hyvät! Kykyjä sinulla on. Olet pysynyt kaikki nämä vuodet kansallismielisenä aktivistina. Työvoimaakin sinulla on käytössäsi – eivätkö kansallismieliset haluaisi mielummin työskennellä kansallismieliselle yrittäjälle? Etuja on monia:

• Vakaa työpaikka
• Mahdollisuus työpaikkaan tovereille
• Kansallismieliset voisivat ostaa sinun tavaroitasi ja palveluitasi muiden sijaan
• Voitto päätyy kansallismieliselle yritykselle
• Työntekijöiden motivaatio on parempi, sillä he tietävät vievänsä taistelua epäsuorasti eteenpäin
• Riippuvuus järjestelmästä vähenee

Taistelutyö ei tietenkään saisi kärsiä yritystoiminnan vuoksi. Monella on tänä päivänä oikeastaan kaksi työtä, joista toinen, taistelu, vaatii paljon aikaa. Yrityksen pyörittäminenkin voi olla aikaavievää, varsinkin alkuvaiheessa. Siksi perustettaessa onkin tärkeää suunnitella hyvin ajankäyttönsä ja valmistautua. Yritystä ei myöskään tule perustaa yksin; osakeyhtiö on puolestaan yritysmuoto, joka sallii monta osakkeenomistajaa. Osakkeenomistajat jakavat sitten alkupääoman, eivätkä kustannukset kohoa niin suuriksi. Kun yrityksellä on monta omistajaa, sen pyörittäminen vie yksittäiseltä omistajalta vähemmän aikaa. Omistajat kannattaa valita niin, että he täydentävät toisiaan: yksi hoitaa hallinnolliset työt ja toinen käytännön asiat. Osakkeenomistajan ei tarvitse välttämättä työskennellä yrityksessä kokoaikaisesti, vaan hän voi keskittyä vain sellaisiin töihin, joita hän jo ennalta osaa.

Nyt sinulla siis olisi kansallismielisille arvoille perustuva rakennusalan yritys, jossa tovereitasi työskentelee. Toinen toverisikin on perustanut yrityksen – lautatarhan. Täältä haet rakennusmateriaalia. Kolmas toverisi puolestaan on avannut ravintolan, jossa työntekijäsi käyvät lounaalla. Ravintolaan tarvitsee myöhemmin rakentaa parveke, ja siihen ravintolanomistaja tarvitsee sinun yritystäsi. Rahat virtaavat nyt monessa eri kansallismielisessä yrityksessä, eivätkä päädy ulkopuolisten käsiin. Rahat pysyvät epäsuorasti liikkeen sisällä.

Ainoat rahat, jotka menevät liikkeen ulkopuolelle, on osa liikevaihdosta eli verot. Pian myös muut pohjoismaalaiset toveriyhteisön ulkopuolelta tulevat ostamaan palveluitasi ja tavaroitasi. Laajentaaksesi toiminnan kohderyhmää ja saavuttaaksesi yhä lisää kansallismielisiä on järkevää pitää yllä ammattimaista profiilia. Aivan kuten useimmilla muilla pienyrittäjillä, ei yritykselläsi tulisi silti olla kovin vahvaa poliittista leimaa. Jollakin muulla yrityksellä voi tietysti olla vaikka kulttuurimarxilainen leima, mutta loppujen lopuksi he menettävät sillä vain suuremman asiakaskunnan ja enemmän tavarantoimittajia.

Yrityksesi tulisi olla tunnettu asiantuntevuudesta, laadusta ja ahkerista työntekijöistä – ei ensisijaisesti poliittisista mielipiteistään. Jos joku kuitenkin yrityksen arvomaailmasta huomauttaa, sille ei tule vain hymähdellä saati kiistää asiaa, vaan suhtautua tähänkin ammattitaitoisesti. Poliittinen työ tapahtuu näin epäsuorasti sitä kautta, että kansallismielisiä ja muita pohjoismaalaisia palkataan ja suojellaan vihamieliseltä yhteiskunnalliselta järjestelmältä. Yritys tulee takuuvarmasti olemaan vapaa poliittisesta korrektiudesta, ja yrittäjänä sinulla on myös mahdollista vaikuttaa muihin yrittäjiin, jotta he alkaisivat toimia samoja periaatteita noudattaen.

Kun asiakas tai onnistuneiden kauppojen toinen osapuoli mallikkaasti tehtyjen töiden ja hyvien kauppojen jälkeen saa selville, että yrityksen johdolla on kansallissosialistinen maailmankatsomus, reaktio tulee todennäköisesti olemaan: ovatko nämä mukavat ihmiset kansallissosialisteja? Eihän tämä sovi ollenkaan yhteen sen kanssa, mitä minulle on kansallissosialisteista opetettu. Jospa selvittäisin, mitä kansallissosialismi oikeasti onkaan. Asiakas kyseenalaistaisi siis oman käsityksensä eikä yrityksen. Hän harkitsisi uudelleen kantaansa kansallissosialismiin eikä yrityksessä asioimiseen.

Yrityksen perustaminen Pohjoismaissa ei ole niin vaikeaa kuin monet uskovat. Yksittäiselle firmalle se tarkoittaa vain yhtä lomaketta, veroilmoitusta. Mitään alkupääomaa ei välttämättä tarvita muissa yritysmuodoissa kuin osakeyhtiön kohdalla. Kovemman palan aika on tämän jälkeen: toiminnan aloittaminen käytännössä. Tavallisesti yrittäjällä täytyy olla hyvä liikeidea ja markkinarako, joka kohdistetaan tiettyyn kohderyhmään. Edellytykset tälle ovat jo olemassa. Kohderyhmäsi on ystävät ja muut kansallismieliset.

Monien mielestä yrittäjän tulisi antaa kaverilleen alennusta tai myydä ilmaiseksi – sekin on väärin. Oikeastaan asian tulisi olla peräti päinvastoin; ystävät ja muut kansallismieliset ovat sitä varten, että he erityisesti yrityksen alkuvaiheessa auttavat sitä jaloilleen maksamalla määrätyt hinnat. Kansallismielisen maatilan pitäjän tulisi myydä lihansa markkinahintaan, ei itse määriteltyyn hintaan. Kansallismielinen kuluttaja hyötyy tästä paljon enemmän kuin siitä, että hän menee ostamaan murekkeensa suuryhtiöltä muutamaa euroa halvemmalla hinnalla. Sitä paitsi kansallismielisen maatilan liha on lähiruokaa, eläimiä kohdellaan hyvin, ja ostamalla kansallismieliseltä kuluttaja vie epäsuorasti taistelua eteenpäin.

Kansallismieliset kuluttajat ovatkin avain yrityksesi menestykseen. Alkuvaiheessa yrittäjän ei tule joustaa muiden kansallismielisten kohdalla, vaan muiden kansallismielisten tulee joustaa yrittäjän kohdalla. Tämä on edellytys sille, että yritystoiminta pyörii. Jos kaikki ajattelisivat näin, esimerkiksi maatilan pitäjällä olisi varaa laajentaa toimintaansa ja myöhemmin jopa palkata joku. Näin häneltä ostaneet kuluttajat ovat sijoittaneet kansallismielisen henkilön palkkaamiseen, hyvään eläintenhoitoon ja kansallismieliseen yrittäjyyteen.

Seurauksien kirjo on laaja, ja vain positiivinen! Kun yrittäjä on jaloillaan ja yrityksen toiminta rullaa, sinne saapuu luonnollisesti myös joukko muita kuluttajia. Onko ahneutta ottaa maksu muilta kansallismielisiltä? Eikö meidän sitä vastoin tulisi tukea toisiamme voittoa tavoittelemattomalla työllä ja avustamalla? Monet ajattelevat näin. Mutta kuinka yrittäjän on mahdollista laajentaa toimintaansa ilman rahaa? Tänään olemme riippuvaisia rahasta ja yhteiskuntaa hallitsee raha. Ilman rahaa ei tapahdu juurikaan mitään. Miksi sen, joka on uhrannut rahaa alkupääomaan, koneisiin, rehuun ja eläimiin tulisi antaa tuotteensa ja palvelunsa ilmaiseksi?

Kuvitelkaamme nyt sellaisen toivottavan skenaarion, miltä kansallismielisen henkilön arkipäivä näyttäisi, jos kansallismielistä yrittäjyyttä olisi olemassa suuressa laajuudessa. Hän herää asunnossaan. Sitoo kiinni solmion, jonka hän on ostanut kansallismielisestä vaateliikkeestä postin kautta. Aamiaispöydästä löytyy paikallisen kansallismielisen tuottamia munia ja maitoa. Hänen vaimonsa suutelee häntä ennen kuin lähtee viemään perheen lasta kansallismieliselle perhepäivähoitajalle. Rappukäytävässä henkilö tervehtii pikaisesti kansallismielistä vuokraisäntää. Hän hyppää auton kyytiin, jonka hän on korjauttanut viime viikolla kansallismielisellä mekaanikolla ja ajaa sillä töihin.

Työnantaja on hän itse, ja hänellä on 20 työntekijää, joista 15 on kansallismielisiä. Loput viisi ovat tavallisia tervejärkisiä suomalaisia, jotka ovat viittä vaille vakuuttuneita yrittäjän maailmankatsomuksesta. Yrittäjä ja työntekijät menevät lounaalle kansallismielisten omistamaan ravintolaan. Lounaalla he keskustelevat muun muassa yrityksen uuden mainoksen suunnittelusta, ja mainos tullaan julkaisemaan kansallismielisellä radiokanavalla. Osa työntekijöistä siirtyy lounaalta lähistöllä sijaitsevaan kansallismielisten omistamaan rakennustukkuun. Ennen päivän töiden lopettamista yrittäjä lähettää tilikirjan kansallismieliseen tilitoimistoon, minkä jälkeen hänen on aika lähteä kansallismielisen parturin käsittelyyn. Hän tekee lyhyen treenin kansallismielisellä kuntosalilla yhdessä samanmielisten kanssa.

Tämän jälkeen yrittäjä menee kotiin perheensä pariin. Henkilöä odottaa lähellä tuotetusta lihasta vaimonsa valmistamat lihapullat ja perunamuusi, jotka on ostettu kansallismieliseltä maatilalliselta. Henkilö ehtii päivän aikana käydä vielä keskustelun ensi viikonloppuna häntä ja muita kouluttavan kansallismielisen luennoitsijan kanssa ennen kuin on aika mennä nukkumaan. Hän lukee iltasadun lapsille kirjasta, joka on ostettu kansallismielisestä kirjakaupasta.

Taistelu ja arkipäivä kulkevat käsi kädessä. Riippumattomuus järjestelmästä on otettava tosissaan.

 

Karl Lindholm/Nordfront.se