Pyhä kuolema: Haastattelu
–
Niin Tervahäät kuin Pyhä kuolemakin ovat kaikille suomalaisille neofolkin ystäville tuttuja nimiä. Näistä ensimmäisen oli tarkoitus esiintyä eräänä perjantaina Helsingin kaapelitehtaalla marraskuun 2014 lopussa. Ylittämättömän esteen vuoksi Tervahäät joutui kuitenkin perumaan keikkansa, ja sen sijaan nähtiin Tervahäiden Mikko Pöyhösen sooloprojekti Pyhä kuolema.
Samassa tapahtumassa esiintyi myös Sami kettusen johtama black metal –yhtye Ride for Revenge. Kettunen tunnetaan myös työstään Bestial Burst –levy-yhtiön johdossa ja suomalaisesta black metallista kertovan Loputon Gehennan liekki –dokumentin ohjaajana.
Kyseessä oli ohjelmatoimistoista ja kaupallisista keikkaympäristöistä riippumaton, artistien itsensä järjestämä tapahtuma. Keikalla kerättiin yleisöltä ainoastaan vapaaehtoinen kolehti esiintyjien matkakustannusten kattamiseksi. Konsertti edusti siis todellista undergroundia niin vertauskuvallisesti kuin kirjaimellisestikin, keikkapaikka kun sijaitsi maan alla Kaapelitehtaan kellarissa.
Pyhän kuoleman keikan aikana tuli selväksi eräs seikka, joka erottaa projektin useista muista mies ja kitara –rämpyttelijöistä: Mikko Pöyhönen osaa laulaa. Miehellä on tumma ja voimakas ääni, joka sopii erinomaisesti hänen esittämiinsä yleviin mutta samalla (kansallis)romanttisiin lauluihin.
Keikan jälkeen pyrin antamaan miehelle hieman palautumisaikaa, ja menin sitten nykimään häntä hihasta. Seurannut keskustelu kulki suurin piirtein seuraavasti:
–
Jarno Alander: Ensinnäkin onneksi olkoon, kerroit keikan aikana että olet mennyt tänään kihloihin.
Mikko Pöyhönen: En oikeastaan tänään, tänään saatiin oikean kokoinen sormus, kihlat haettiin jo syyspäiväntasauksena. Nyt on lopulta oikean kokoinen sormus, oikealla omistajalla, oikeassa sormessa.
Hienoa, oikein paljon onnea. Saimme siis molemmat vasta eilen illalla tietää, että esiintyjä on vaihtunut, eli Tervahäiden sijaan esiintyjänä oli Pyhä kuolema. Kerrotko hieman, Sarastuksen lukijakuntaa silmälläpitäen, kuka olet, ja minkälaista musiikkia Pyhä kuolema –projekti esittää?
Pyhä kuolema alkaa tosiaan olla neljä, viisi vuotta vanha projekti. Sitä ennen minulla oli Tuhat kuolemaa sekunnissa –projekti parin kaverin kanssa. Sittemmin päätin lopettaa sen ja jatkaa yksin. Pyhä kuolema esittää suomalaista folkmusiikkia, perustana pääasiassa englantilainen neofolk –perinne ja suomalainen kulkurimusiikki 50-luvulta, ennen kaikkea Rautavaara, ehkä myös Olavi Virta. Kansanomaista tekstiä, myös hieman psykedeelistäkin tavaraa. Vaikka teksti selkeää, ymmärrettävää ja kansanomaista onkin, kappaleita täytyy kuunnella useamman kerran, että ne jäävät groovailemaan päähän, niin sanotusti.
Miten Pyhä kuolema on otettu vastaan? Minkälaisille yleisöille esiinnyt?
Mitä pyrit viestimään yleisölle Pyhä kuolema -projektin nimellä? Viittaatko sillä siihen, että kuolema itsessään on pyhä, vaiko että oikeissa olosuhteissa jonkun ihmisen yksittäinen kuolema voi olla pyhä? Kuolema esiintyy myös vanhan projektisi Tuhat kuolemaa sekunnissa nimessä, liittyvätkö nimet mitenkään toisiinsa?
Pyhä kuolema oli alunperin tarkoitettu Tuhat kuolemaa sekunnissa -yhtyeen jäähyväisjulkaisun nimeksi. Tämä jäi kuitenkin tekemättä, kun keskityimme perustamaan Tervahäät-yhtyettä ystäväni Kaarnan kanssa. Hän itse asiassa sai suostuteltua minut jatkamaan musiikin tekemistä, minkä jälkeen sävelsin muutamia kappaleita vielä nimettömälle projektille. Yhtenä päivänä tuo julkaisu pyöri päässäni ja samalla posti toimitti minulle paketin Yhdysvalloista. Mukana oli eteläamerikkalaisen Santissima Muerte -jumalattaren kuvin koristeltu seitsenpäiväinen kynttilä. Tässä oli tarpeeksi sysäystä nimen käyttöön.
Kuolema entiteettinä on pyhä. Se on ylittämätön ja se on ikuinen ja samalla monikasvoinen kuin mikä tahansa pakana-alttarilla tanssiva hahmo. Samalla kuoleman tapahtuma voi olla pyhä tai ainakin ihmisellä on oikeus pyrkiä sen pyhittämiseen.
Vaikka Pyhä kuolema esittää suomenkielistä musiikkia, olet ilmeisesti käynyt keikoilla myös Amerikassa?
Olen tosiaan ollut keikoilla Amerikassa, eri projektien kanssa muutamankin kerran. Olen ollut myös Pyhä kuolema –keikalla vuonna 2012 Stella Natura –festivaaleilla. Siellähän on ollut aika paljon suomalaisia esiintyjiä muutenkin. Stella Natura saatettiin järjestää viime vuonna viimeisen kerran, silloin en itse ollut paikalla.
Minkälainen kokemus Stella Natura –festivaali oli? Miten ihmiset siellä ottivat sinut vastaan?
Yllättävän hyvin. Oltiin siellä silloisen Maa-bändin kanssa soittamassa, ja minulla oli sitten seuraavana päivänä myös oma keikka. Siinä oli kyllä aika hauskoja hetkiä, suomeksi kun laulaa. Aika paljon tuli kommentteja, että Pyhän kuoleman kappaleissa on vahva melodia. Monet tekevät biisit sillä tavalla, että ensin tehdään jokin sointukierto ja sitten keksitään melodia siihen päälle. Minulla se menee toisin päin, eli melodia on etusijalla. Kun on tarpeeksi vahva melodia, silloin kielimuuri häviää. Nekin, jotka eivät ymmärrä suomen kieltä, kuitenkin tuntevat tietyn värähtelyn, eikä se jää vain puhtaan esteettiseksi kokemukseksi, vaan siinä jää joitain muitakin jälkiä. Se oli useamman kuulijan toistama kommentti ja se oli todella hyvä ja kaunis hetki.
Missäpäin Amerikkaa se festivaali olikaan?
Se on Nevadan autiomaassa, myös Kalifornian puolella on ollut joitain tapahtumia. Se on erämaata, vuorta ylöspäin parintuhannen metrin korkeuteen. Yleisö on läpileikkaus vaihtoehto-Amerikkaa. Siellä on paljon metalliväkeä, 2012 siellä oli hyvin kattava black metal –edustus. Siellä oli myös hyvin paljon väkeä Amerikan ns. vaihtoehto-oikeistosta. Sitten myös Asatru-porukkaa ja lopuksi ihan hippejä – ja puhun nyt hyvällä tavalla hipeistä, amerikkalaisista hipeistä. Usein tuntuu, että hipit eivät enää osaa asioita, joita hippien voisi kuvitella osaavan. Esimerkiksi luonnonsuojeluun liittyviä asioita, tai psykedeliasta kertovien kirjojen kirjoittamista. Suomalainen hippeys on siirtynyt tavallaan uudelle spektrille. Sellaista väkeä siellä kuitenkin näki paljon, erilaisia käsityöpajoja, luomuruokaa ja vaihtoehtoisia elämäntapoja.
Sellaista Suomessa tosiaan on aika vähän.
Hämmästyttävän vähän, kun ottaa huomioon, millainen käsityökansa tämä on ollut. Tai on edelleen, ei samassa mittakaavassa, mutta siellä niitä kyllä oli ja paljon.
Kansan vähäiseen väkilukuun nähden täällä on posketon määrä yhtyeitä. Viimeisten viiden vuoden aikana on myös tapahtunut todellinen nivoutuminen näiden kesken. Vaihtoehtofolk ja sitten vaikkapa noise ja ambient ovat puolestaan nivoutuneet black metallin kanssa. Myös bändien kesken tehdään yhteistyötä, esimerkiksi black metal –yhtye Goatmoon tekee yhteistyötä noise-projekti Bizarre Uproarin kanssa. Siinä on selkeästi jotain samanhenkisyyttä, ja minusta tuntuu että siinä on aika paljon myös samanmielisyyttä. Ja yleisöllä tuntuvat myös korvat auenneen, musikaalinen spektri on laajentunut mielettömästi. Se riippuu ihan hengestä, siitä minkälainen fiilis tässä musiikissa on. David Tibet lanseerasi joskus määritelmän apocalyptic folk, joka kuitenkin tulkittiin eri tahoilla hieman väärin, mutta oli miten oli, Suomessa tuntuu olevan vähä samanlainen henki, eli Tuonelan tienviittoja seurataan.
Jos ajatellaan tätä kaikkea poliittiselta kannalta, miten voitaisiin tällainen musiikki tai elämäntapa ja ajatusmaailma voitaisiin esittää ulkopuoliselle yleisölle houkuttelevana? En halua nyt sanoa muodikkaana tai coolina, mutta jotain lähellä sitä.
Itsellä monet kappaleet ovat henkilökohtaisia ja niistä voi jokainen kuulija ottaa sen mitä katsoo elämäänsä tarvitsevansa. Vähän kantaaottavampaa musiikkia tehdään Tervahäät-yhtyeen kanssa, sen projektin haluaisin nähdä eräänlaisena parantavana voimana. Tilausta selkeästi on, ja Suomessa on sopiva ajatusmaailma ja ajatusmallit jo olemassa vaihtoehto-oikeiston ja miksei perinteisenkin oikeiston keskuudessa. Mutta se taide siihen … se on vähän niin ja näin. Mitä musiikkin tulee, sitä ei ehkä ole osattu esittää tähän aikaan sopivassa muodossa.
Ajatellaanpa vaikka perisuomalaisia popmuusikoita kuten esimerkiksi Irwin Goodmania tai hänen aikalaisiaan, jotka ovat kansanmusiikkia sanan varsinaisessa merkityksessä. Heidän viestinsä on kuitenkin ollut pääasiassa heidän omaan aikaansa sidottu. Se ajatusmalli ei ole päivittynyt. Ja itsellä ei puolestaan ole minkäänlaista mielenkiintoa tehdä puhtaasti poliittista musiikkia. Minulla ei ole siihen kykyjä eikä mielenkiintoa eikä aikaa. Vaihtoehtoisessa Suomi-avantgardessa haetaan eräänlaista myyttistä Suomea, ei kadotettua, vaan sellaista jota ei ole vielä edes löydetty.
Perinteikästä se tietysti on, niin paljon kuin mikään voi olla perinteikästä tällaisessa ajassa, jossa kaikki perinteet on hylätty. Kyse on enemmänkin uusien perinteiden luomisesta ja se on tässä maassa yllättävän nopeasti lähtenyt käyntiin. Yhtyeitä ja samanmielistä mentaliteettia on todella paljon. Tämä on hyvä esimerkki siitä, me olemme nyt täällä Kaapelitehtaan kellarissa, emmekä minkään baarin takahuoneessa, tai baarin vessassa puhumassa. Black metallissa ja muussa vaihtoehtomusiikissa on tapahtunut parin vuoden aikana selkeä muutetaan maalle –meininki. Eli ei enää keikkapaikoiksi baareja, Tavastiaa, isoja keikkapaikkoja kaupungeissa, koska niissä tulee ongelmia. Kuten vaikkapa Goatmoonin taannoiset ongelmat Gloriassa. Vaihtoehtomusiikki tässä maassa haistattaa pitkät ja perääntyy keskisormea näytellen ja siirtyy sitten soittamaan muualle. Ja vaikka ei ollakaan ihan diskosykkeessä keskustan ytimessä, uskovaiset löytävät paikan.
Ymmärsinkö oikein, että olit myös mukana järjestämässä tätä tapahtumaa?
Kyllä, olin koollekutsuja.
Onko tästä tarkoitus tehdä säännöllinen tapahtuma?
Ei. Se ei ole mahdollista. Mutta Oulussa järjestetään erään ystävän kanssa Veljesiltamat joka syksy, elokuun puolenvälin jälkeen. Se on enemmänkin tradition, Helsingissä taas on vaikeaa löytää keikkapaikkoja. kun äsken puhuin siitä maalle muuttamisesta, niin tämä liittyy juuri siihen. Mielellään soitetaan ihan jossain muualla.
Eilen (28.11.2014) muuten hyväksyttiin Eduskunnassa eräs lakialoite, joka koski ilmeisesti maailmanhistorian, ellei peräti koko universumin tärkeintä asiaa, ainakin mikäli Ylea ja Hesaria on uskominen. Onko sinulla mitään näkemystä tai mielipidettä tästä koko jupakasta?
Itseeni se ei mitenkään henkilökohtaisesti vaikuta, mutta edelleen liputan kitarakopassani intohimoisesti sateenkaarilippua, muutamien muiden symbolien ohella. Tämä tarkoittaa sitä, että muutamat ihmiset lähipiirissäni saavat tasavertaisen kohtelun tässä tasavallassa. Olen häkeltynyt siitä, että tuo meni läpi. Mutta itselleni sillä ei ole sen kummempia konnotaatioita suuntaan tai toiseen.
Eipä tässä muuta, onko sinulla mitään muuta mielessä?
Pyhä kuolema aloittaa tammikuussa uuden levyn äänitykset, ja sitten on tarkoitus tehdä splittijulkaisu lahtelaisen suomirock-bändi Vapaudenristin kanssa. Eli vuoden vaihtumista odotellessa!
Selvä. Paljon kiitoksia!
http://www.animaarctica.fi/pyhakuolema/
–
–
Jarno Alander ei ole sitoutunut mihinkään, joten häntä on turha vaatia irtisanoutumaan mistään. Hän asuu Itä-Helsingissä.