Nämä ajoittuivat rautakaudelle (n. 700–1200 jKr.).
Näissä miekoissa kuvastuvat paitsi tyylien ja muotojen muutokset, myös miekkojen eri osien teknologinen kehitys.
Tässä työssä selvitetään, kuinka monta tällaista ns. säiläkirjoitusmiekkaa on löydetty Suomesta, kuinka ja missä niitä oli saatettu valmistaa, mikä niiden merkitys oli nuoremman rautakauden Suomessa, ja miten Suomen aineisto on vertailtavissa vastaaviin löytöihin muualta Euroopasta.
Perusmenetelmät olivat aineiston mittaaminen ja tilastointi. Röntgenkuvausta käytettiin pääasiallisena menetelmänä säilämerkkien paljastamiseksi, koska tämä ei vahingoittanut löytöjä. Tapauksissa, joissa säilämerkit olivat näkyvissä paljaalla silmällä, tutkittiin niiden yksityiskohtia mikroskoopin avulla. Säiläkirjoitusmiekkojen materiaaleja sekä valmistusteknisiä kysymyksiä lähestyttiin metallografisilla analyyseilla, joita käytettiin pieneen otokseen löytöaineistosta. Lisäksi miekkojen sekä säilämerkkien valmistusta tutkittiin kokeellisen arkeologian keinoin.
Aineiston tutkimuksen tuloksena oli 151 säilämerkein varustettua miekkalöytöä käsittävä katalogi. Tämä säiläkirjoitusmiekkojen määrä on suuri verrattuna muihin Euroopan maihin, vaikkakin systemaattisia tutkimuksia säiläkirjoitusmiekoista on tehty vain vähän. Säilämerkit luokiteltiin viiteen kategoriaan aineiston jäsentämiseksi ja luokittelun helpottamiseksi.
Työssä esitellystä aineistosta lähes jokainen oli uniikki ottaen huomioon mitat, säilämerkkien sisällön, sekä säilän ja merkkien materiaalit. Teknologista variaatiota esiintyi myös säilissä riippumatta säilämerkkien sisällöstä. Väärin kirjoitetut tekstit sekä kirjaimia imitoivat kuviot näyttävät olleen yleisiä sekä Suomessa että Skandinaviassa. Lisäksi säiliin ja merkkeihin käytetyn raudan alkuperä viittaa joissakin tapauksissa skandinaavisiin malmiesiintymiin.
Ylläolevat havainnot sekä kokeellisen tutkimuksen ehdottamat, useat mahdolliset säilämerkkien valmistustekniikat antavat olettaa, että näitä miekkoja valmistettiin paikallisesti Skandinaviassa, mahdollisesti imitoiden mannereurooppalaisia malleja.
Säiläkirjoitusmiekkoja pidettiin arvossa osaksi niiden oletetun taistelukestävyyden vuoksi, kuten säilissä ilmenevät iskujäljet todistavat. Osittain näitä miekkoja arvostettiin niiden sisältämien merkkien vuoksi, jotka saattoivat liittyä muotiin, symboliikkaan tai uskomuksiin jopa paikallisella tasolla.
This study explores swords with ferrous inlays found in Finland and dating from the late Iron Age, ca. 700–1200 AD.
Voit lukea koko tutkimuksen täältä: diss2016Moilanen
-Ilja J/MV