Yleisradion artikkelisarja Vastarintaliikkeestä

15.5.2016 by Toimitus

Yleisradio julkaisi tänään artikkelisarjan Pohjoismaisesta Vastarintaliikkeestä sekä erityisesti toiminnastamme Suomessa. Tekstit pohjautuivat järjestössä takavuosina mukana olleen Henrik Holapan haastatteluihin.

Kuten artikkeleista selviää, Holappa on ollut jo usean vuoden ajan ulkona järjestön toiminnasta. Toisin kuin hän väittää, ei ”passiivisia” tai järjestöstä eronneita jäseniä pidetä lähtökohtaisesti ”pettureina”. Vastarintaliike suhtautuu entisiin aktivisteihin lähtökohtaisesti neutraalisti, mikäli nämä käyttäytyvät kunniallisesti ja luottamuksenarvoisesti ystäviään kohtaan myös aktiivivuosiensa jälkeen. Monilla aktivisteilla on lämpimiä ystävyyssuhteita entisten jäsenten kanssa.

Syystä tai toisesta Holappa ei kuitenkaan ole tahtonut jättäytyä kansallismielisestä liikkeestä kunniallisesti. Yleisradion haastattelusta välittyy katkera asenne liikettä kohtaan, vaikka suomalaiset aktivistit eivät ole missään vaiheessa puhuneet Holapasta pahaa tai syyttäneet häntä mistään rikkeestä.

Artikkelisarjan takana on toimittaja Marko Hietikko, joka tunnustautuu julkisesti antirasistiksi. Haastattelun mukaan Holappa on kirjoittanut elämästään kirjan (jonka julkaisee äärivasemmistolainen Into Kustannus), jolle laajalevikkinen artikkelisarja on parasta mahdollista mainosta. Hietikon ja Holapan motiivit kärjistää ja asettaa vuosien takaisia tapahtumia väärään kontekstiin ovat selvät. Skandaalit myyvät.

Varsinaisia skandaaleja artikkelisarja ei kuitenkaan tarjoa. Esimerkiksi paljon puhutun Jyväskylän kirjastovälikohtauksen taustoja sekä muita yhteenottoja on käsitelty Kansallisessa Vastarinnassakin laajasti silloin, kun ne olivat vielä ajankohtaisia:

• Jyväskylän oikeudenkäynti, päivä 1
• Jyväskylän oikeudenkäynti, päivä 2
• Kuka uhkailee kirjailijaa?
• Jyväskylän vuoksi vangittu haastattelussa

Vastarintaliike on joutunut yhteenottoihin poliittisten vastustajien kanssa, koska nämä ovat menneinä vuosina tehneet väkivaltaa liikettä kohtaan. Järjestö käsittelee yhteenotot sisäisesti ja selvittää, ovatko aktivistit toimineet sääntöjen mukaisesti. Holappa ei sen sijaan ole ollut aktiivisessa toiminnassa enää vuosiin mukana, joten hän ei ole osallistunut valtaosaan näistä selvityksistä.

Artikkeleiden pääpaino onkin liikkeen sisäisessä ideologisessa keskustelussa. Holappa kertoo, kuinka järjestön alkuvuosina (jo lähes 10 vuotta sitten) järjestön sisällä on käyty ideologista keskustelua liikkeen julkisesta linjasta. Yhtäältä Yle väittää, että Vastarintaliike on ”lahko”, joka aivopesee kaikki ajattelemaan ja toimimaan samalla tavalla. Toisaalta väitetään, että järjestössä on toimintaan ja aatteisiin liittyviä suuria mielipide-eroja ja että ”Vastarintaliikkeessä on yhtä monta aatetta kuin siinä on jäseniä”. Ristiriitaista.

Totuus löytyy kahden Yleisradion valheen välimaastosta. Vastarintaliike on järjestäytynyt joukko suomalaisia kansallissosialisteja, joista kaikki ajattelevat omilla aivoillaan ja ovat muodostaneet itsenäisesti mielipiteensä. Eriäviä mielipiteitä syntyy, ja paras näkemys voittaa. Meidät on koonnut yhteen ajatus siitä, että Suomen poliittinen järjestelmä on peruuttamattomasti korruptoitunut ja paras vastavoima korruptiolle on kansallissosialismi. Sitoudumme kaikki samoihin poliittisiin, toiminnallisiin ja ideologisiin tavoitteisiin, joista voi lukea lisää järjestösivuillemme linkitetyistä artikkeleista TÄÄLLÄ.

Kantavana teemana kauna

Haastatteluiden kantava teema on Holapan kauna tiettyjä suomalaisia ja ruotsalaisia henkilöitä kohtaan. Osa kaunoista liittyy ideologisiin ristiriitoihin, osa henkilökohtaisiin auktoriteettiongelmiin.

Holappa kertoo olleensa pettynyt siihen, ettei hän kyennyt kontrolloimaan järjestöä hänen asemassaan olevalta ihmiseltä edellytetyllä tavalla. Osasyyksi auktoriteettikatoon hän kertoo sen, että hän asui Oulussa eli liian kaukana etelän aktivistiryhmistä. Myös Holapan jälkeen järjestön johto pysyi kuitenkin Oulussa, mutta auktoriteettiongelmat lakkasivat johtajauudistuksen jälkeen. Koko artikkelisarja on tehty yhtä subjektiivisesta, kaunaisesta ja rajallisesta näkökulmasta.

Marko Hietikko otti ennen artikkeleiden julkaisua yhteyttä lukuisiin Vastarintaliikkeen entisiin ja nykyisiin aktiiveihin ja pyysi haastattelua mustamaalausartikkelia varten. Kukaan ei kuitenkaan suostunut.

Koska Holapan tiedot järjestöstä ovat vuosia vanhoja, on Yleisradio joutunut täyttämään aukot arvailuilla, väärällä tiedolla ja huhupuheilla. Artikkeleissa kirjoitetaan myös ihmisistä, jotka eivät ole pitkään aikaan olleet järjestössä mukana ja jotka eivät ole lainkaan oleellisia Vastarintaliikkeen nykyisen toiminnan kannalta. Nämä on mainittu ainoastaan siksi, että liikkeestä voitaisiin luoda mahdollisimman negatiivinen mielikuva.

Ylen toimittajat nostavat esiin muun muassa järjestöstä sittemmin poistetun ruotsalaisen henkilön vuosia vanhan huumetuomion luodakseen mielikuvaa kurin puutteesta Vastarintaliikkeessä. Todellisuudessa järjestön linja kaikkia huumeita kohtaan on tiukan kielteinen. Kaikkiin poliittisiin järjestöihin ajautuu vuosien myötä myös mätiä yksilöitä – Vastarintaliikkeessä heidät kuitenkin seulotaan ja erotetaan.

”Olin antautunut vihamielisille aatteille jo hyvin nuorena, ja annoin niille loputtomasti sijaa elämässäni”, Holappa toteaa haastattelussa. Mikäli viha on ollut hänen motivaationsa ryhtyä aktiiviksi, ovat hänen lähtökohtansa aina olleet väärät. Ei ole ihme, että tämä on johtanut riitoihin ja tulehtuneisiin ihmissuhteisiin.

Kansallissosialistia ei motivoi ennen kaikkea viha vaan rakkaus omaa kansaa kohtaan sekä tahto rakentaa turvallinen kotimaa tulevaisuuden sukupolville. Juuri tästä syystä Vastarintaliike jatkaa toimintaansa ja – kuten Yleisradiokin muistuttaa – jatkaa kasvamistaan. Eliitin hyökkäykset järjestöä vastaan kertovat, että olemme oikealla polulla.

Toimitus